Kuinka kolmannes maailmasta on edustettuna Helsingissä

Runsaasti ja taidolla kuvitettu hakuteos Helsingin yli 60 ulkomaanedustustosta ja niiden arkkitehtuurista sisältää myös huolella kirjoitettua diplomatian historiaa. Se tarjosi jo ennen koronavuosia tilaisuuden nojatuolimatkailuun tai mielenkiintoisiin kaupunkikävelyihin Helsingissä.

Koskela, Mikko, Lahe, Jukka, Ridanpää, Janne: Maailmanympärimatka Helsingissä - Suurlähetystöt ja niiden historia. Kustantaja Laaksonen, 2016. 208 sivua. ISBN 978-952-5805-86-4.

Koronavuosina moni kaipasi matkoja ulkomaille, mutta olisi voinut tutustua niihin Helsingistä poistumattakin. Kauniisti kuvitettu Maailmanympärimatka Helsingissä – Suurlähetystöt ja niiden historia esittelee yli 60 maan edustustot, kunkin 1-6 sivulla. Laajimman esittelyn saavat ymmärrettävästi Venäjä, Ruotsi ja Saksa – kolme maata, jotka tärkeimpinä tunnustivat Suomen itsenäisyyden ensimmäisten joukossa. Lisäsi kirja kertoo yleisestikin diplomatian historiasta. Takakannen sisäsivulla on karttaan merkittynä 71 rakennuskohdetta osoitteineen. Kirja on kirjotettu erityisen huolitellusti, vaikka sivulle 72 onkin lipsahtanut kirjoitusvirhe. Tärkeät päiväykset vaikuttavat kuitenkin oikealta ja ulkopolitiikasta on kirjoitettu huolella. Tosin Puolan suulähetystö sotienvälisinä vuosina oli ymmärtääkseni osoitteessa Satamakatu 5, eikä parin korttelin päässä Norrménin talossa (s. 125).

Diplomaattinen hienotunteisuus on viritetty äärimmilleen välttämällä täysin Taiwanin mainintaa Kiinan tasavallan vaihtuessa kansantasavallaksi (s. 82-83). Suomellahan on yhä eräänlainen Taiwanin edustusto Helsingissä. Palestiina kyllä esitellään (s. 118). Kyproksen konflikti, joka työllisti suomalaisiakin rauhanturvaajia kymmenen vuoden ajan ennen Turkin miehitystä, on sivuutettu (s. 94), mutta nykyisin vaikuttaa alimitoitetulta etenkin kuvaus, jonka mukaan 2013 alkoivat ”levottomuudet ja sotatoimet Ukrainassa” (s. 172), Krimiä lainkaan mainitsematta.

Lennart Oesch ei ollut ainoastaan sveitsiläisen juustomestarin poika (s. 156), vaan itsekin syntyperäinen Sveitsin kansalainen (vielä jääkärinä ja Suomen sotilastiedustelunkin palveluksessa kaksoiskansalainen). Enemmänkin kuuluisia maahanmuuttajia olisi voinut mainita, kuten Georgian kohdalla (s. 45) entinen pääministeri Bessarion Gugushvili. Ensimmäisten Suomessa asuneiden Turkin kansalaisten joukossa oli niin kreikkalaisia kuin tataareja.

Ruotsin suurlähetystö Helsingissä vuonna 1930. Kuva: Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, Hufvudstadsbladet.

Kaikki tieto Suomessa edustettujen maiden historiasta ja heidän kansalaisistaan tai muista toimijoistaan ei tietenkään mahdu yksiin kansiin. Kirjallisuusluettelosta puuttuvat Suomeen asettuneen Puolan suurlähettilään Henryk Sokolnickin 1973 julkaisemat englanninkieliset muistelmat. Siitä huolimatta kirja on edustava ja käyttökelpoinen hakuteos Suomen kansainvälisyyteen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *