Kuljettamisen kokonaisvaikutukset esiin

Olli Tammilehto on kirjoittanut kirjan Rahdin Rikokset, jossa pyritään nostamaan esille kuljettamisen aiheuttamia ei-toivottuja vaikutuksia. Kirjassa esitellään myös vaihtoehto; eräänlainen kuljetusutopia. Kirja on lyhyt käsikirja kuljettamisen tunnettuihin ja salattuihin vaikutuksiin.  

Tammilehto, Olli: Rahdin rikokset. Like Kustannus Oy. Into pamfletti, 2009. 119 sivua. ISBN 978-952-01-0301-9.

Pamfletin tekijä tutkija-kirjoittaja Olli Tammilehto on pyrkinyt kuvaamaan kaiken sen pahan mikä kuljettamiseen liittyy: perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti. Kun asiat kirjoitetaan satasivuiseen pokkariin, jossa on myös kuva- tai sitaattisivuja, voi se toimia kansalaisaktivistin tietopankkina, mutta erityisen hyvää ja luettavaa kokonaisuutta siitä ei kuitenkaan tule. Ainakin historioitsijat pyrkisivät kirjoittamaan tarinan tai tarinoita, jotka kuvaisivat aihetta konkreettisemmin lukijalleen.

Kirja alkaa lupaavasti maailmantalouden muutoksia esitellen ja kirjoittaja myös lupaa kuvata koko kuljetusketjun tuottajalta kuluttajalle. Kun samassa esipuheessa käsitellään kaikki rautatierakentamisen pakkotyöstä liikkumista ihannoivaan ideologiaan ja USA:n asettamiin liikkumista tukeviin militaristisiin tavoitteisiin, lukijalle luvattu paketti taitaa olla liiankin laaja.

Tämä laajuus näkyy sitten myös käsittelyssä. Itseäni eniten kiinnostanut alue kansainvälisten tavarankuljetusten kasvu ja määrä saa toki oman lukunsa, mutta kun 1700-luvun orjia uudelle mantereelle vienyt kolmiokauppa, Britannian sisävesireittien kehittäminen 1800-luvulla ja lyhyen 1900-luvun alkupuolen ajaksi romahtanut maailmankauppa paketoidaan käytännössä kahden pienen kirjansivun mittaiseen tekstikappaleeseen, ei päästä kovinkaan syvälle.

Kokonaisnäkemys sadassa sivussa tuottaa muissakin kohdissa ongelmia. Kuljetusvälineiden ympäristöhaittojen ja liikenteen uhrien kuvauksessa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi yhden lähteen perusteella esiin tuotu käsitys siitä, että laivat käyttävätkin 2,5 kertaa enemmän energiaa kuin mitä tilastoinnissa käytetään, on merkittävä tieto, varsinkin jos käsitykselle olisi muutakin tukea kuin yksi julkaisu. Myös liikenneinfrastruktuurin rakentamisen kokonaisvaikutuksia Tammilehto kuvaa tuoden esiin asioita, joita ei useinkaan muisteta ajatella.

Tammilehto esittää myös vaihtoehtoja. Hän ei usko biopolttoaineiden teolliseen valmistamiseen eikä uuteen yhteiskuntaan vaan utopiaan, jossa ihmisille riittäisivät omat lähialueet ja hitaiden purjelaivojen avulla hoidettavat kuljetukset. Tähän tarvitaankin uskoa, jota jokaisella pamfletistilla pitää olla – ja kriitikolla epäuskoa.

Rahdin rikoksissa olisi ollut hyvä, jos kirjoittaja olisi ensisijaisesti pyrkinyt kattavammin vastaamaan kysymykseen miksi kuljetetaan? Miksi kuljettaminen on niin halpaa ja miten ja kuka sen oikeasti maksaa ja kuka siitä hyötyy. Asioiden yhdistäminen tällaiseksi kokonaisuudeksi olisi tehnyt tekstistä paljon vakuuttavamman ja ehkä karsinut tämän tavoitteen kannalta tarpeettomat sivujuonteet vähemmälle. Sitten ehkä kirja olisi voinut antaa minullekin vastauksen kysymykseen, miksi sellutonni on halvempi tuotuna Kemiin Brasiliasta kuin jos se oltaisiin tuotu Kemijärveltä.

Asioiden esiin nostamisessa ovat Tammilehdon pamfletin suurimmat ansiot. Toki niistä suuri osa on ollut tuttuja varmaankin useimmille lukijoille, mutta lisätietohan aina lisää tuskaa. Vaikuttaa tosin siltä, että liittämällä pamflettiin yli 320 kohdetta sisältävä lähdeluettelo ja varustamalla sen nettona alle 70 tekstisivua 216 viitteellä on pyritty korostamaan asiantuntemusta, joka nykyistä lyhytjournalismin mallia käyttäen ei muuten tule esiin. Tammilehdolla on selkeästi paljon sanottavaa; jos nämä viitteet ja lähteet olisi käytetty oikeasti hyödyksi, kirjaan olisi pakosta tullut parisataa sivua tekstiä. Mutta sehän ei ehkä olisi sopinut kustantajan Into-pamfletin tuotemäärityksiin.

Vilkaisin vertailun vuoksi hyllystäni jokin aikaa sitten uutta lukukierrosta varten löytämääni, 1971 julkaistua ja Nils-Aslak Valkeapään kirjoittamaa, vähän toistasataasivuista pamflettia Terveisiä Lapista. Siinäkin on paljon viittauksia Kwame Nkrumahista Platoniin ja Jan Myrdaliin, mutta ne on kirjoitettu tekstin sisään. Terveisiä Lapista koostuu myös pääosin lyhyistä teksteistä, kantaaottavista tarinoista. Sen päättää Ailun kirje ministeri Anna-Liisa Tieksolle: siinä esitetyistä ”aluksi” hoidettavaksi esitetyistä neljästä vaatimuksesta tällä hetkellä muut kuin saamelaisten maanomistusoikeus taitavat olla hoidettu. Näin kai hyvän pamfletin pitäisi toimia.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *