Kulta ja kulttuurisen kertomisen taito

Sarjassa Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XVI on ilmestynyt Visa Immosen arkeologian väitöskirjaan perustuva teos Golden Moments – Artefacts of Precious metals as Products of Luxury Consumption in Finland. Se on on kypsä tutkimus, joka esittelee lähteensä ja tutkimusasetelmansa ymmärrettävästi ja huolellisesti. Teos on myös hyvä esimerkki lähdekriittisestä tutkimuksesta. Keskiajan tutkijalle tuttu kirjallisten lähteiden niukkuus tuodaan esille tarkkojen diagrammien avulla. Myös kultasepän tuotteista kertova aiempi eurooppalainen tutkimuskirjallisuus tuodaan esiin. Kirjaa voi suositella laajaksi perusteokseksi käsityön historian ja kaupunkihistorian tutkimukseen sekä arkeologeille että historian tutkijoille.

Immonen, Visa: Golden Moments Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200-1600. Suomen keskiajan arkeologinen seura, Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XVI., 2009. 331 sivua. ISBN 978-951-96801-8-7.

Visa Immosen tämän vuoden alussa Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa esitetty väitöstutkimus Golden Moments kuvaa kiinnostavasti historiallisen ajan arkeologisia löytöjä ja yhdistää kirjallista ja materiaalista tutkimusaineistoa. Teos kertoo Suomessa käytetyistä kultasepän tuotteista kulutuskulttuurin osana 1200–1600. Aikaväli kattaa pitkän ja vaiherikkaan jakson suomalaisessa kulttuurissa. Tutkimus alkaa Ruotsin kolonisaatiopolitiikan alkuvaiheista 1200-luvulla ja päättyy vakiintuneen ruotsalaisen suurvallan aikajaksolle 1600-luvulle. Väliin mahtuvat niin unionikiistat kuin Vaasa-kauden kultaa ja rikkauksia hamunnut eliitti.

Visa Immonen kytkee teoksessaan hienosti suomalaisen kaupunkikäsityön skandinaaviseen ja germaaniseen perinteeseen. Tämä lähestymistapa oli aiemmalle ”suomalaista” käsityötaitoa korostaneelle historiantutkimukselle vieras, mutta nykyaikaiselle historiantutkimukselle ainoa mahdollinen. Suomen käsityö oli sekä esinetuonnin, että käsityöläisten liikkumisen kautta yhteydessä Skandinaviaan ja Saksan ruhtinaskuntiin. Golden Moments teoksen luettuaan voi perustellusti kysyä, olisiko Suomen alueella ollut keskiajalla tai uuden ajan alussa lainkaan kaupunkeja ja korkealuokkaista käsityötä ilman rannikkoalueemme ruotsalaisia. Visa Immonen on todennut, että Suomeen ei tuotu ruotsalaisten toimesta ainoastaan kullalta kimaltavia esineitä, vaan ruotsalaiset toivat Suomeen uudenlaisen sosiaalisen organisoitumisen muodon: kaupunkikulttuurin.

Visa Immonen ei jää tutkimuksessaan tuijottelemaan esineiden pintaa, vaan sukeltaa niiden merkityskenttään. Hän nostaa esiin kulutuskulttuurin äärilaidat ja huomioi esineiden merkityksen toisaalta henkisen kulttuurin kuljettajina, toisaalta arjen kulutustavaroina. Kultaesineiden narratiivista sisältöä käsitellään kirjassa sekä tekstissä että kuvien muodossa. Immonen vertaa kultaesineiden kertomaa puuesineiden visuaaliseen symboliikkaan ja toteaa puisten ja kultaisten koriste-esineiden narraatioiden liikkuvan eri tasoilla. Tämä oli tietysti luonnollista, koska puiset esineet valmistettiin eri käsityöpajoissa kuin kultaiset ja lisäksi esittävien puuesineiden käyttö poikkesi kultaesineiden käytöstä ja kulutuksesta.

Esinekulttuurin eräs kiehtova piirre on esineiden kopioitavuus. Esinekulttuurin kopioluonne on tuttua käsityökulttuurin tutkijoille, olkoonpa kyseessä sitten lasiset, saviset tai puiset esineet. Immosen tutkiman mukaan kopioinnin tasot olivat vahvoja myös kultaisissa ja hopeaisissa esineissä. Mallia etsittiin niin kristillisestä symboliikasta kuin pakanoiden artefakteistakin. Hienoiksi koetut mallit saivat lukuisia kopioita ja siten esinesymboliikkaan muodostui useita päällekkäisiä tasoja. Tätä päällekkäisen jäljennyksen linjaa seuraamalla käsityötutkija saa selville esinekulttuurin syvemmän kertomuksen. Esineiden avulla voidaan kuvata myös ihmisten ja ajatusten liikkumista. Lisäksi esinekulttuuri on Visa Immosen mukaan myös kertomusta ihmisen halusta koristautua ja osoittaa esineillä omaa statustaan ja yksilöllistä imagoaan.

Erityisen kiehtova osa Visa Immosen kirjassa on esittely kultasepän ammatista. Kultaseppien arki kaupungeissa ei ollut pelkkää luksusta, vaan siihen sisältyi konkreettinen esinevalmistus, tavaran hankinta sekä ehkäpä vaikeimpana osana esineiden myyminen. Myös Immosen teoksen hienot kuvat kertovat arvoesineen valmistuksen vaiheista. Kultasepät nousivat kaupunkien sosiaalisessa hierarkiassa usein merkittävään rooliin. Tämä ei johtunut pelkästään heidän vauraudestaan, vaan osatekijöinä olivat myös merkittävät ulkomaansuhteet ja taistelemalla saavutettu asema merkittävinä kauppiaina. Kultaseppäkulttuuri sitoi suomalaisen kaupunkikäsityön vahvasti eurooppalaiseen perinteeseen, sillä kultasepillä oli laaja kansainvälinen verkosto.

Pieni puute Immosen teoksessa on karttojen vähäinen hyödyntäminen. Runsain määrin kirjassa esitellyt kiinnostavat kristillisten kirkkojen esineistöt jäävät paikkakuntien osalta hieman hämärän peittoon. Esimerkiksi kirjassa esitelty Vehmaan kirkon upea reikäkoristeinen astia olisi saanut kiinnekohdan olemassaololleen, mikäli kirjan sivuille olisi mahtunut pieni kartta siitä, missä kirkko sijaitsee.  Myös kirjassa kiinnostavasti kuvatut esineiden liikkeet vaikkapa Venetsiasta Suomeen olisi voinut saada esille karttamuotoisesti. Kuten Visa Immonen toteaa, esine ei kerro ainoastaan löytöpaikastaan. Arvokas esine kertoo meille käsityöläisistä, kaupankäynnistä ja kaupunkien sosiaalisesta rakenteesta. Lisäksi kimaltelevat kultaesineet kertovat meille myös ihmismielen pimeistä puolista: sodista, väkivallasta ja ahneudesta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *