New Yorkin yliopiston teatterin ja kirjallisuuden tutkimuksen professorin, Marvin Carlsonin teos Esitys ja performanssi on mielenkiintoinen katsaus performanssin tutkimuksen kehitykseen ja nykytilaan. Teos on ensimmäinen suomennettu oppikirja aiheesta ja se tarjoaa tutkijoille hyviä ajattelutäkyjä kattavine lähdeluetteloineen. Nyt ilmestynyt teos on kymmenen vuotta sitten ilmestyneen alkuteoksen toinen, paranneltu painos, johon on vaikuttanut alan kehittyminen, tutkimukset ja kansainväliset konferenssit.

Performanssista kirjoitettuja teoksia leimaa voimakas Yhdysvallat-keskeisyys, mikä välillä ärsyttää, välillä vaikeuttaa varsinaisen asian löytämistä. Carlson on onnistunut välttämään ansan ja esittelee muidenkin maiden kehityslinjoja. Myös teoksen kuvitus on ilahduttavan paikallista; suurin osa kuvista on suomalaistapahtumista. Suomalainen lukija voi kokea tuttuuden tunnetta, ”olin siellä minäkin” ja vaikutelman kuinka meilläkin tapahtuu sentään jotain, vaikka vähän jälkijunassa.

Teoksen rakenne jakautuu kolmeen päälukuun, jotka ovat Esitys ja yhteiskuntatieteet, Esityksen taide sekä Esitys ja nykyteoria. Kukin lukukokonaisuus päättyy yhteenvetoon, joten teoksesta on helppo saada kokonaisvaikutelma pintapuolisellakin tarkastelulla. Kiinnostavuus tosin syntyy vasta syventymällä tekstiin paremmin. Yhtenä missiona kirjoittajalla on performanssin tarkastelu käsitteenä. Tässä lukijaa auttaa lopussa olevan sanaston hyödyntäminen. (Otsikon ”kummitus” on Carlsonin käyttämä termi, jolla hän kuvaa jatkuvasti kierrätetyn materiaalin tuottamia ulkoisia mielleyhtymiä.) Myös suomentajan täsmennykset kirjan lopussa ovat kokonaisuuden kannalta merkittäviä.

Performanssin monitasoisuus tulee hyvin käsittelyssä esiin. Carlson painottaa myös yhteiskunnallista ja kulttuurista sidonnaisuutta useaan otteeseen. Tämä sidos osaltaan selittää performanssin yhä lisääntyvää suosiota. Performanssi tarjoaa paitsi älyllistä haastetta, myös mielenkiintoisen vaikuttamisen välineen. Carlson punoo performanssin moniulotteista merkityskuviota välillä verkoksi, välillä hän purkaa kudottua kuvaelmaa. Hän rakentelee siltoja niin erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden kuin tieteellisten suuntaustenkin välille. Eri alojen tutkijat on laitettu keskustelemaan keskenään. Tekstin edetessä palautuvat mieleen tieteen klassikot teeseineen. Pitkissä merkitysketjuissa ei ole valmiita vastauksia tai totuuksia, joten lukijalle jää oman oivalluksen paikkoja runsaasti.

Carlsonin omin sanoin; ..”Tilanteen ja keskittymisen merkitys sekä sosiaalisen ympäristön kehittyminen …tekevät esityksestä yhden voimakkaimmista ja vaikuttavimmista käytännöistä, jonka ihmisyhteisö on kehittänyt loputtoman kiehtovaan kulttuurisen ja henkilökohtaisen itsensä koetteluun ja pohdiskeluun.” s. 302

Teoksen sanoma tiivistyy näissä sanoissa. Kokonaisuutena Esitys ja performanssi on hyvä lähdeteos opiskelijoille ja tutkijoille. Se tarjoaa kaikille kiinnostuneille yleiskuvan performanssitaiteen moniin mahdollisuuksiin. Samalla se haastaa lukijan pohtimaan omaa suhtautumistaan taiteen vaihtelevaan kenttään muuttuvassa yhteiskunnassa. Kun ilveilijät eivät enää ilku kuninkaiden toilailuja kaduilla, tehtävälle on sosiaalinen tilaus, jonka täyttävät raadollisesti iltapäivälehdet ja hienovaraisemmin vaikkapa performanssitaiteilijat.