Kulutuskulttuurin kuninkaat

Vuosittain ilmestyvän Maailman tila -raportin teemana vuonna 2004 on kulutuskulttuuri ja sen seuraukset. Teoksessa käsitellään erityisesti energian ja veden kulutukseen liittyvää kehitystä sekä ruoantuotantoa. Kuluttajan valintoja on Adam Smithistä alkaen pidetty talouskehityksen alkuna. Oletuksena on, että kaikilla on käytössään riittävästi tietoa rationaalisten valintojen tekemiseksi.

Worldwatch-instituutti: Maailman tila 2004. Gaudeamus, 2004. 292 sivua. ISBN 9789516629127.

Vuosittain ilmestyvän Maailman tila -raportin teemana vuonna 2004 on kulutuskulttuuri ja sen seuraukset. Teoksessa käsitellään erityisesti energian ja veden kulutukseen liittyvää kehitystä sekä ruoantuotantoa.

Kuluttajan valintoja on Adam Smithistä alkaen pidetty talouskehityksen alkuna. Oletuksena on, että kaikilla on käytössään riittävästi tietoa rationaalisten valintojen tekemiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuluttajat tekevät päätöksiä epätäydellisen ja vääristyneen informaation perusteella, markkinoinnin ja sosiaalisten käytäntöjen mukaan. Maailman tila -raporttien tyyppiset ympäristö- ja yhteiskuntatieteitä popularisoivat teokset pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen tuottaa tietoa kuluttajan valintojen tueksi.

Maailman tila 2004 -raportti vyöryttää lukijan silmien eteen huikean määrän tilastoja ja faktoja, joiden avulla pyritään muodostamaan kokonaiskuva nykyisen kulutuskulttuurin suhteesta maapallon hupeneviin luonnonvaroihin. Lukujen väleihin ripotellut Etiketin takana -tietoiskut seuraavat tuotteen – esim. matkapuhelimen, katkaravun, antibakteerisen saippuan ja muovikassin – matkaa sen elinkaaren päästä päähän. Tiedonhaluisen kuluttajan lukemista helpottavat taulukot, kuviot ja laatikot. Suurin osa raportin esimerkeistä on poimittu Yhdysvalloista ja Isosta Britanniasta, joten kaikilta osin raportin antia ei voida suoraan soveltaa Suomeen. Kirjan loppuun onkin lisätty luku, joka käsittelee kestävään tuotantoon ja kulutukseen siirtymistä Suomessa.

Vaihtoehtoja kulutuskulttuurille

Länsimaisissa yhteiskunnissa kuluttamista jatketaan sittenkin, kun se on jo aikaa sitten lakannut kasvattamasta hyvinvointia. Todellinen haaste onkin päästä tilanteeseen, jossa hyvinvointia tuotetaan kuluttamalla yhä vähemmän luonnonvaroja. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvittaisiin neljän maapallon luonnonvarat. Länsimaiden asukkaat ovat jo kauan haukanneet enemmän kuin oikeudenmukaisen osansa yhteisestä kakusta. Jostakin on myös luovuttava.

Huolta luonnonvarojen riittävyydestä valaistaan lukuisin esimerkein: jos Aasiassa olisi autoja yhtä paljon henkeä kohti kuin maailmassa keskimäärin, maailman autokanta kasvaisi nykyisestä 200 miljoonalla autolla, eli puolitoista kertaa Yhdysvaltojen nykyisen henkilöautomäärän verran. Tämänkaltaisen kehityksen seuraukset antavat aihetta pyrkiä kiireesti luomaan vaihtoehtoisia, kestäviä väyliä vaurauteen.

Kuitenkin huoli kehitysmaiden kulutuksen kasvusta on harhaista, jos se hämärtää muutostarvetta vauraissa maissa, joissa korkea kulutustaso on ollut vallitseva käytäntö jo vuosikymmeniä. Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat sekä Japani ja Australia ovat vastuussa suurimmasta osasta globaalin kulutuksen ympäristövaikutuksia. Raportin keskeinen näkökulma onkin globaali oikeudenmukaisuus: kenelläkään ei saa olla luonnonvaroihin tai ilmakehään suurempi oikeus kuin jollain toisella

Mikä maksaa?

Raportti puuttuu yksittäisten kuluttajien valintojen lisäksi myös valtioiden kestämättömälle tuotannolle myöntämiin tukiin, jotka vääristävät sen yhteiskunnalle koituvaa hintaa. Lukuisat valtiontuet pitävät polttoaineiden, puun, metallien ja mineraalien hintaa paljon alhaisempina kuin ne muuten olisivat, ja kannustavat näin lisäämään kulutusta. Yhteensä valtiontuet ja yhteiskunnan maksettaviksi jäävät ulkoiskustannukset maataloudessa, kalastuksessa, energiantuotannossa, tieliikenteessä, vesihuollossa ja metsätaloudessa ovat 5-6 prosenttia maailmantaloudesta eli suunnilleen Saksan talouden verran.

Samalla tavalla ympäristön kannalta kestävät vaihtoehdot saattavat maksaa kuluttajalle enemmän. Esimerkiksi luomuruoka on kaupoissa kalliimpaa kuin tavallinen ruoka. Kuitenkin luomu voi itse asiassa olla monin tavoin edullisempaa, kuten Saksan ja Liettuan esimerkit osoittavat. Torjunta-aineista, eroosiosta ja muista haitoista yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat luomuviljelyssä vain kolmasosa tavalliseen tuotantoon verrattuna. Lisäksi Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa luomutuotannon kannattavuutta kohentaa se, että kun kalliita keinotekoisia tuotantopanoksia ei tarvita, tilojen velkaantuminen voi vähentyä. Reilun kaupan kahvi ja tee lisäävät markkinaosuuksiaan ja parantavat tuottajien oloja kehitysmaissa, mutta myös Isossa Britanniassa eräät viljelijät ovat tutkineet, olisiko reilun kaupan aatteesta paikallisen tuotannon tueksi. Heidän mukaansa vapaakaupan suhdannevaihtelut sekä elintarvikekaupan keskittyminen ovat tehneet saarivaltion maaseudulla yhtä pahaa jälkeä kuin Afrikassa.

Maailman tila 2004 – raportin vahvuutena ovat siinä esitellyt luovat ideat, joiden mukaan valtiot, yhteisöt ja yksittäiset ihmiset voivat toimia kestävään yhteiskuntaan siirtymiseksi. Kirja on luonteeltaan kokoomateos, jossa eri asiantuntijat ovat koonneet oman otsikkonsa alle aiheen kannalta kiinnostavimmat tutkimustulokset ja innovaatiot. Laajahkona katsauksena se ei kuitenkaan voi välttyä joidenkin kehityskulkujen varsin pintapuoliselta analyysiltä. Kansainvälisesti toimivan suuryhtiön saama sertifikaatti edistysaskeleista joillain alueilla kätkee taakseen paljon muita tekijöitä ja kehityksiä, joiden suuntaa onkin sitten paljon vaikeampi kääntää ilman perustavanlaatuista ajattelutavan muutosta.

Perusperiaatteet kulkevat kuitenkin selkeästi mukana kautta linjan: koska luonnonvarojen käytön tehostamisesta saadut edut on tähän saakka ohitettu lisäämällä kulutusta entisestään, on selvää, että pelkkä tehostaminen ilman kulutuksen vähentämistä ei riitä. Worldwatch-instituutin pääjohtajan Christopher Flavinin sanoin, ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseksi, terveyden parantamiseksi ja luonnon tasapainon tukemiseksi meidän on hallittava kulutusta sen sijaan, että kulutuksen annetaan hallita meitä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *