Kummituksia ja muita selittämättömiä kokemuksia

Filosofi Eero Ojasen suomalaista yliluonnollisiin kokemuksiin liittyvää nykyperinnettä kokoava teos perustuu laajoihin arkisto- ja kyselyaineistoihin. Teos on pitkälti kokemuskokoelma, joskin joitain yliluonnollisen kokemuksen muotoja Ojanen pyrkii tuoreeseen tutkimukseen perustuen myös kontekstualisoimaan ja tulkitsemaan. Kauniisti taitettu teos sopii oudoista ja selittämättömistä asioista sekä nykykansanperinteestä kiinnostuneille.

Ojanen, Eero: Suomessa kummittelee. Selittämättömiä ilmiöitä ja kummallisia kokemuksia. [Tiina Mahlamäki]. Minerva, 2018. 242 sivua. ISBN 9789523125964.

Eero Ojasen Suomessa kummittelee on graafisesti tyylikäs ja kauniisti taitettu kirja, jota on ilo pitää kädessä ja lukea. Ulkoasusta vastaa Taittopalvelu Yliveto Oy. Täytyy laittaa yrityksen nimi mieleen.

Filosofi Eero Ojanen on viime vuosina julkaissut kokoelmia suomalaisesta kansanperinteestä ja supranormaaleista tai yliluonnollisista kokemuksista: myyttisistä linnuista, taruolennoista ja kummituksista. Nyt arvioitava teos, Suomessa kummittelee, on aavistuksen harhaanjohtava otsikoltaan. Alaotsikko, Selittämättömiä ilmiöitä ja kummallisia kokemuksia, kertoo tarkemmin, mistä on kyse: 1900–2000-luvun suomalaisista yliluonnollisista kokemuksista.

Ojanen ei ole kiinnostuksensa kanssa yksin. Viime aikoina on ilmestynyt huomattava joukko teoksia, joissa tutkitaan tai joihin on koottu erilaisia yliluonnollisia kokemuksia: kertomuksia kummitustaloista ja aaveista, räyhähengistä, mellastavista piruista ja enkeleistä. Myös julkisuuden henkilöt, kuten esimerkiksi Katri Helena, Kirsi Ranto tai A. W. Yrjänä ovat kertoneet omista yliluonnollisista kokemuksistaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on toista sataa vuotta koonnut tämänkaltaisia kertomuksia sekä julkaissut niitä käsittelevää tutkimusta ja kirjallisuutta. Mutta kuten tämä Minervan kustantama teos osoittaa, myös kaupalliset yleiskustantamot ovat tarttuneet aiheeseen.

Painotus tarinoissa

Gallen-Kallela, Akseli
Seitsemän veljeksen kuvitusta,
ajoittamaton, Ateneum.

Ojanen on aiemmin tarkastellut vanhaa kansanperinnettä, mutta tätä kirjaa valmistellessaan hän on käynyt lävitse tuoreempia arkisto- ja aineistokokoelmia, pääosin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon 1970-luvulta lähtien kootuista eri keruista. Teoksen pääpaino on tarinoissa, jotka kirjoittaja on muokannut yhtenäiseen, asialliseen ja yleiskieliseen muotoon. Mutta Ojanen on perehtynyt myös tuoreeseen, yliluonnollisuutta tarkastelevaan suomalaiseen tutkimukseen.

Yliluonnolliset kokemukset on teoksessa jaettu eri kokonaisuuksiin, jotka eivät ole aivan keskenään verrannollisia: Unet, aavistukset ja enteet; Kummituksia; Kuoleman rajalla; Sota-ajan kummia tarinoita sekä Enkelitarinoita. Jako poikkeaa esimerkiksi sosiaalipsykologi Jeena Ranckenin yliluonnollisia kokemuksia käsittelevässä väitöskirjassaan tekemästä jaottelusta. Ranckenin tavoin Ojanenkaan ei ryhdy selittämään tai tulkitsemaan kokemuksia, vaan tyytyy ajoittain melko lakonisesti luonnehtimaan eri kokemustyyppejä. Esimerkiksi sitä, miten joillekin yliluonnollinen kokemus, vaikkapa enneuni, on yksittäinen ja ainutlaatuinen ilmiö, kun taas toisille se saattaa olla hyvinkin arkipäiväinen ja toistuva tapahtuma.

Ojasen kokoelma osoittaa sen, miten tarinatyypit ovat pysyneet suunnilleen samoina vuosikymmenestä toiseen, mutta kontekstit ja kohdatut olennot ovat muuttuneet yhteiskunnan muuttuessa. Vainajia ei enää pestä ja säilytetä kotona, eikä kotona juurikaan kuolla. Vainajaperinne on siis muuttanut muotoaan mutta ei kokonaan kadonnut. Nykyvainajat käyvät hyvästelemässä läheisiään ja lähettävät merkkejä tuonpuoleisesta. Sauna- ja riihitonttujen sijaan kohdataan ufoja ja enkeleitä. Kummituksia ei useinkaan ole kodeissa, vaan ne ovat kotoutuneet muunlaisiin paikkoihin, ei-koteihin. Niitä tavataan erityisissä kummitustaloissa, joita voivat olla vanhat kartanot tai linnat, teatterit tai sairaalat. Yliluonnollisen kokemisessa ja kokemuksesta kertomisessa jotain pysyy ennallaan, jotain muuttuu. Mutta yliluonnolliset tai supranormaalit kokemukset, niistä kertominen ja kertomuksista kiinnostuminen eivät ole kadonneet mihinkään.

Yliluonnollisen kohtaaminen arjessa on osa kansanomaista uskonnollisuutta. Kokemuksille etsitään selitysmalleja ympäröivästä yhteisöstä, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Tänä päivänä yhä useampi pyrkii selittämään kokemuksensa tieteen, erityisesti psykologian välinein, kuten Mieli ja toinen -tutkimushankkeen julkaisemassa Mielen rajoilla -teoksessa (SKS) esitetään. Kristinusko monissa muodoissaan ja erilaiset esoteeriset tai rajatiedon yhteisöt tarjoavat myös selitysmalleja ja kehyksiä, joihin kokemuksensa voi asettaa.

Haasiakummitus, Pääskynen 1.9.1912.

Oudon kokemuksen voi ohittaa vain erikoislaatuisena tilanteena tai se voi laukaista halun etsiä vastauksia. Vastausten etsiminen voi puolestaan ohjata maailmankatsomuksen muutokseen, liittymisen johonkin henkiseen tai uskonnolliseen yhteisöön tai vaikkapa uraan selvännäkijänä tai energiahoitajana. Tästä muutos- ja vaikutusnäkökulmasta yliluonnollisia kokemuksia tarkastelee esimerkiksi Jeena Rancken.

Uskontotieteilijät ovat aina tutkineet ihmisen ja yliluonnollisen suhdetta. Uskontotieteen professori Terhi Utriaisen tuoreessa Enkeleitä työpöydällä -teoksessa (SKS) tarkastellaan enkelihenkisyyttä, jolloin enkelikokemuksen kehykseksi voi asettua perinteinen kristinusko – jonka protestanttinen muoto kuitenkin suhtautuu melko kriittisesti tai välinpitämättömästi enkeleihin. Erilaisiin välittäjähahmoihin suvaitsevaisemmin suhtautuva katolilaisuus tai erilaiset esoteeriset liikkeet, kuten antroposofia tai rajatiedon moninainen ja muuntuva kenttä, ovat sellaisia, joista kummia kokevat ja niistä kiinnostuneet löytävät samoin ajattelevien yhteisön.

Ojasen kirja tarjoaa kiinnostavaa luettavaa ja pohdittavaa sellaiselle, joka ei itse ole kohdannut yliluonnollista, mutta on siitä kiinnostunut. Ojasen käsittelytapa on toteavaa, asiallista ja kiihkotonta. Kokoelma kiinnostaa varmasti myös niitä, joilla on ollut outoja tai selittämättömiä kokemuksia.  Tutkimusten ja näkökulmien esittely voivat auttaa asemoimaan omat kokemukset muiden samankaltaisten joukkoon.

Francesco Bartolozzi: Enkeli maiseman yllä, Achenbach Foundation for Graphic Arts, Fine Arts Museums of San Francisco.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *