Kutomomestari Lomaxin Tampere

Tampereen museot ovat julkaisseet kiinnostavan valokuvateoksen, joka liittyy museokeskus Vapriikissa 20.4.-7.10.2012 pidettyyn näyttelyyn. Englantilainen William Lomax saapui Tampereelle 15-vuotiaana 1880. Hänen isänsä työskenteli Finlaysonin tehtaalla kutomomestarina, ja William jatkoi isänsä työtä Finlaysonilla. Lomax oli samalla innokas harrastajakuvaaja, joka tallensi valokuviinsa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämänmenoa kasvavassa teollisuuskaupungissa. Tampere näyttäytyy hänen kuvissaan dynaamisena teollisuuskeskuksena, jota rakennettiin kiivaasti vuosisadan vaihteessa. Lisäksi Lomax kuvasi perheensä elämää ja vapaa-ajan viettoa sekä matkojaan Englantiin, jonne hän toistuvasti palasi.

Marjo-Riitta Saloniemi & Reetta Tervakangas (toim. ): Savupiippuja ja puhdasta kuuraa. William Lomaxin Tampere. Tampereen museot, 2012. 152 sivua. ISBN 978-951-609-534-2.

Pääosan Savupiippuja ja puhdasta kuuraa –teoksessa saavat Lomaxin valokuvat, mutta kirja sisältää myös kolme artikkelia, joissa Taneli Eskola, Leena Vahtera ja Rauno Kivelä kartoittavat Lomaxin toimintaa, tamperelaista elämänmenoa vuosisadan vaihteessa sekä harrastajavalokuvaajien järjestäytymistä Tampereella. Artikkeleissa käsitellään monipuolisesti Lomaxin henkilöhistoriaa, hänen valokuvausharrastustaan, Tampereen kasvua teollisuuskaupunkina ja tamperelaisen valokuvausklubin alkuvaiheita. Artikkeleiden oheen on sijoitettu Lomaxin pitkä kirje, jonka hän lähetti marraskuussa 1889 tulevalle vaimolleen Maggielle Englantiin. Kirje sisälsi Lomaxin piirtämän kartan Tampereesta, ja kirje toimii avaintekstinä Lomaxin toimintaan ja ajatteluun. Tyylikäs teos tarjoaa hyvän lukupaketin ja hienon kuvakavalkadin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen valokuvauksesta kiinnostuneille.

Talven valoa

Lomaxin valokuvat osoittavat, että hän oli erityisen innostunut talvimaisemien kuvaamisesta. Englantilaiselle Suomen talvi merkitsi eksoottista kokemusta, jossa yhdistyivät kylmyys, kuuran peittämät puut ja lumen valaisema maisema.  Toisaalta talven valo helpotti valokuvausta, joten Lomax tallensi toistuvasti talvisia näkymiä.

Taneli Eskola kirjoittaa runollisesti Lomaxin valokuvista, ja samalla hän tuo osuvasti esille suomalaisen valokuvaustoiminnan kansainvälisyyden. 1800-luvun lopussa useat Suomessa toimineista ammattikuvaajista ja muutamat harrastajakuvaajatkin olivat ulkomailta tulleita. Lomaxin kansainväliset kontaktit ja esikuvat löytyivät Englannista, mutta Rauno Kivelän artikkeli paljastaa yhteydet toiseen merkittävään valokuvauskeskukseen eli Saksaan: huomattava osa tamperelaisen Fotografiklubbenin kirjastoon hankituista kirjoista näyttää olleen saksankielisiä.

Kun Lomax tallensi tamperelaista elämänmenoa, kuvausmetodina oli asettua johonkin kadunkulmaan odottamaan sopivaa hetkeä. Lopputuloksena syntyi hauskoja ja kiehtovia asetelmia, joissa tavalliset kaupunkilaiset saivat keskeisen roolin. Lomaxin näkökulmasta Tampere oli kuitenkin pieni ja hieman syrjäinen kaupunki, kun vertailukohteeksi asettuivat Englannin teollisuuskaupungit. Jännittävä kysymys on, mitä Lomax ei kuvannut? Kysymys on tärkeä, koska 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun harrastajakuvaus oli varsin herraskaista puuhaa, mikä käy ilmi myös vuonna 1897 toimintansa aloittaneen Fotografiklubbenin jäsentiedoista.

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy Lomaxin piirtämästä Tampereen kartasta. Lomax lähetti kartan kihlatulleen Maggielle Englantiin kertoen kirjeessään yksityiskohtaisesti Tampereen kaduista, rakennuksista ja kaupoista. Kartta on rajattu siten, että Lomax on piirtänyt siihen vain Tammerkosken länsipuolen. Rautatieasema, Kyttälä ja Tampereen itäosa on jätetty kartasta pois, koska Lomax ei ilmeisesti uskonut kutomomestarin vaimon menevän sinne, sillä Kyttälä oli tuolloin työväestön asuinaluetta. Siten Lomax piirsi ja paikansi 1800-luvun lopun sosiaalisia rajoja. Herrasväkeen kuuluvalla kutomomestarin perheellä ei ollut asiaa työläiskortteleihin eikä Hämeensillan ylittäminen ollut tarpeen. Sosiaaliset rajat alkoivat kuitenkin murtua 1900-luvun alussa, kun työväestö alkoi haastaa tehtaanomistajien yksinvaltaa.

Kiinnostavaa on myös huomata, miten puistomainen ja vihreä kaupunki Tampere oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tampereella oli siis nähtävissä sama ilmiö kuin monissa muissakin suomalaisissa kaupungeissa, missä puistot, puutarhat ja puistokadut muodostivat keskeisen elementin kaupunkisuunnittelussa. Suomalaisen kaupunkisuunnittelun tärkein haaste 1800-luvulla oli paloturvallisen kaupungin rakentaminen. Ihanteeksi tuli väljä ruutuasemakaava, joka mahdollisti puistokatujen ja kaupunkipuistojen rakentamisen.  Siten kaupunkipalot saatiin talttumaan, mutta samalla kaupunkiin saatiin virkistysalueita ja puistot muodostivat vihreitä keitaita, jonne kaupunkilaiset saattoivat tulla viettämään vapaa-aikaa.

Tätä teosta voi suositella kaikille valokuvauksesta ja kaupunkihistoriasta kiinnostuneille. William Lomaxin Tampere näyttäytyy teollisuuden, savupiippujen ja puistojen kaupunkina.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *