Kuvien kautta syvälle ihmisyyteen

Saksalaiset naiskuvataitelijat kehittivät ensimmäisen maailmansodan aikana omintakeisen tyylin käsitellä töissään surua ja sodan mielettömyyttä. Tässä kirjassa kuvalliset ja kirjalliset lähteet lomittuvat luontevasti toisiinsa, ja teosten yhteys moniin sota-ajan ilmiöihin avautuu kulttuuri- ja taidehistorian sujuvana yhdistelmänä.

Siebrecht, Claudia: The Aesthetics of Loss. German Women's Art of the First World War. Oxford University Press, 2013. 188 sivua. ISBN 978-0-19-965668-4.

Surua, muistamista ja taidetta ensimmäisessä maailmansodassa on käsitelty viime vuosina paljon. Naistaiteilijoiden osuus on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle, ja tähän yhdistelmään tämä koskettava kirja avaa mielenkiintoisia ja yllättäviä näkökulmia.

Claudia Siebrechtin kirjan pääaiheena on saksalaisten naiskuvataitelijoiden tapa käsitellä töissään surua ja menetystä ensimmäisen maailmansodan massakuoleman edessä.  Tätä hän lähestyy lähinnä yli 30 sodan aikana aktiivisen naistaiteilijan teosten ja elämäntarinoiden kautta. Kirjassa nämä lomittuvat luontevasti sodan etenemiseen ja laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Kyseessä on saksalaisen Siebrechtin ensimmäinen kirja. Hänen erityisaloinaan Sussexin yliopiston lehtorina mainitaan sodan ja väkivallan kulttuurihistoria sekä etenkin ensimmäinen maailmansota. Siebrecht kuvaakin teoksessaan laajalti ei vain naistaiteilijoiden, vaan myös yleisemmin sota-ajan tuntemuksia. Etenkin naisten rooli Saksassa tulee esiin laajalti sekä identiteettiään uudelleen luovina hyväntekijäkansalaisina että suojeltavina objekteina. Virallinen nationalistinen diskurssi kuvasi heitä niin uhrautuvina isänmaan palvelijoina kuin pyhimysmäisinä äitihahmoina. Valtio ohjasi muutenkin vahvasti yleistä asenneilmapiiriä, naisten toimintaa ja muun muassa rintamalle lähetettävien kirjeiden sisältöä. Tässä ja muutoinkin Siebrecht tuo esiin pinnan alla kyteneen jännitteen siviilien ja rintamasotilaiden maailmojen välillä. Hän ei myöskään keskity vain Saksaan, vaan hahmottaa lisäksi paikoin yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä muihin sodan maihin.

Kirjan pääaihe on kuitenkin se, miten juuri saksalaiset naistaiteilijat loivat sodan aikana uuden omintakeisen esteettisen ja temaattisen tyylin. Tämä poikkesi aiemmasta taiteen ja valtion virallisesta tavasta esittää sotaa ja ihmiselämän menetystä.  Etenkin surevan naisen hahmo aiheena oli jyrkässä vastakohdassa patrioottisen propagandan esittämän ylevän ja arvokkaan suhtautumisen kanssa. Myöhemmin kansallissosialismi tuomitsikin monen kirjassa esitellyn naistaiteilijan taiteen degeneroituneena, sillä se oli vastoin heidän ihannoivaa ja sankarillista sotakäsitystään.

Teokset aikansa peileinä

Kirja hyödyntää paljon taidehistorian keinoja, mutta päällimmäisenä on laaja kulttuurihistoriallinen näkökulma. Taideteosten analyysin ohessa on laajasti muita alkuperäislähteitä ja tutkimuskirjallisuutta, ja Siebrecht hyödyntää paljon myös naisten kirjeitä ja päiväkirjoja. Varsinaisia mustavalko- ja värikuvia kirjassa on noin 50, mutta sanallisesti käsitellään vielä useampaa teosta. Moni töistä on lähinnä piirroksia tai luonnoksia yksityiskokoelmista, mutta suuri osa on ollut myös julkisessa levityksessä julisteina tai postikortteina. Siebrecht analysoi yksittäisiä teoksia lähinnä niiden tekijöiden ja sisällön kautta, mutta niiden vastaanotosta hän ei tarjoa tarkempaa tietoa. Tosin tällaisen aineiston löytyminen olisikin varmasti vaativaa. Hän antaa kuitenkin osviittaa aiheesta siinä, miten osa etenkin sovinnaisemmista teoksista oli myös kaupallisessa tai julkisessa levityksessä, usein yhteydessä naisten harjoittamaan sota-ajan hyväntekeväisyyteen. Teoksia myytiin, niistä järjestettiin näyttelyitä ja julisteilla kannustettiin naisia osallistumaan sotaponnistukseen kotirintamalla. Jotkin teokset julkaistiin myös ekspressionistien Die Aktion -lehdessä, joka sodan edetessä muuttui kriittisemmäksi ihmishenkien menetystä kohtaan.

Muotona Siebrechtillä on kuitenkin ensisijaisesti kulttuurihistoriallinen kuvaus Saksan siviilien ja etenkin naisten kokemuksista, johon yksittäisten taideteosten esittely ja analyysi lomittuvat luontevasti. Näin teosten representaatioyhteys sodan aikaiseen maailmaan aukeaa myös taidehistoriaan perehtymättömälle. Sanattomien lähdeaineistojen tarjoamien viestien kautta tulee esiin koskettavasti ristiriita naisten julkisen ja sisäisen kokemuksen välillä, ja kirja tuokin sodan inhimilliset reaktiot ymmärrettäviksi ja lähelle. Tässä ilmenee taiteen keino välittää tunteita ja kokemuksia usein voimakkaammin kuin vain kirjallinen aineisto. Jotkut naistaiteilijat muun muassa käsittelivät joitain asioita vain töissään, mutta eivät esimerkiksi päiväkirjoissaan.

Siebrecht esittää teosten kautta myös miten naistaiteilijat kommentoivat töillään yhteiskunnallisesti hyvin arkoja asioita. Sodan aikana muun muassa naisten itsemurhat, aviottomat lapset ja leskien taloudellinen kurjuus aiheuttivat paljon ongelmia ja vaiettuja jännitteitä. Jotkin naistaiteilijat toivatkin töissään esiin näitä aiheita, mutta niiden viesti oli usein luettavissa vain rivien välistä. Näin Siebrecht paljastaa myös sodan julkisen pinnan alla kuohuneet moninaiset vaikutukset siviiliväestön elämään.

Kiintoisaa kirjassa on myös sodan aloittaneen ja hävinneen maan näkökulma, ja sen yhteiskunnan asenteiden muutos sodan aikana ja jälkeen. Taide oli osana yhteiskunnallista muutosta, jossa etenkin naiset neuvottelivat uudelleen asemaansa kansalaisina.

Laajentaakseen näkökulmaansa entisestään Siebrecht tuo myös esiin aiempaa tutkimusta sodan ja surun vaikutuksista ihmisiin universaalisti. Kirjan teoksiin nivoutuu sekin, miten sodassa fyysiset jäännökset ovat usein omaisten tavoittamattomissa. Hautaamisrituaaleilla on kuitenkin selvä antropologinen funktio, joilla elävät voivat käsitellä menetystä. Usein kriisiaikoina juuri perinteet ja totutut tavat tuovat lohtua, ja näiden rikkoutuessa ihmisten olikin kehitettävä vaihtoehtoisia tapoja surun käsittelyyn. Siebrechtin mukaan naistaiteilijat kuvasivat töissään myös näitä uusia lisääntyneitä epävirallisia ”ruumiittomia hautajaisia”. Heidän työnsä olivatkin osa sekä kollektiivista kokemusta että joidenkin kohdalla myös omakohtaista surutyötä. Naiset heijastivat ja kommentoivat ympäristönsä tunteita ja tunnelmia, tai siirsivät töihinsä omat tunteensa syvästi henkilökohtaisesta kokemuksesta.

image

Kuva: Ansche Fuhrmann, Kriegsspende, Deutscher Frauendank 1915.

Yksityinen ja julkinen ristiriidassa

Kirjassa korostetaan monin paikoin sitä, miten ensimmäisen maailmansodan Saksassa valtio määritteli vahvasti yksilöiden asennoitumisen suremiseen, ja korosti hyvin hillittyä suhtautumista isänmaalle tehdyn arvokkaan uhrauksen edessä. Siebrechtin mukaan sodan aikana vallitsikin suuri kuilu yksityisen ja julkisen suremisen välillä, sillä virallinen suhtautuminen yritti peittää todellisen tuskan sodan menetysten keskellä.

Siebrecht tuo koskettavasti esiin myös sen, miten sodan kulku aiheutti monissa naisissa ristiriitaisia tunteita. Monet naistaiteilijoistakin olivat nimittäin lähteneet sodan alussa mukaan kollektiiviseen innostukseen tukien patriotismia yksityiselämässään ja töillään. Uhrilukujen noustessa he kuitenkin huomasivat pian sodan hinnan ja todellisuuden voimatta kuitenkaan ilmaista sitä suoraan. Kirjassa heidän töidensä muutosta seurataankin sekä temaattisesti että kronologisesti. Näin tulevat esiin yhteydet sodan etenemisen, siihen liittyneiden tunteiden ja taiteellisen representaation välillä.

Tätä Siebrecht kuvaa esimerkiksi naisten taiteessa vahvasti esiin tulleen surevan äidin hahmon kautta. Tämä Mater Dolorosa -teema nousi sodan edetessä hallitsevaksi tavaksi esittää henkilökohtaista surua uskonnosta tutun motiivin kautta. Esimerkiksi Sella Hassen työ Mater Dolorosa taistelukentällä vuodelta 1916 kuvaa itkevän surupukuisen naisen kävelemässä silmät kiinni ruumiskasojen päällä, ja taustalla näkyy Golgata ja risti. Tähän teemaan liittyi kuitenkin monilla naisilla myös syviä syyllisyyden tunteita. Esimerkiksi Käthe Kollwitz kannusti poikiaan liittymään vapaaehtoisina sotaan ja suostutteli miestään antamaan tähän suostumuksen. Nuorimman kaaduttua pian sodan alussa hän joutui käsittelemään valtavan surun ohella myös omaa osuuttaan tapahtuneeseen. Lisäksi Siebrecht esittää myös pari miestaiteilijoiden variaatiota teemasta ja kuvaa siihen liittyneitä katkeruuden tunteita. Rintamalla miesten näkökulmasta naisten nähtiinkin olleen osasyyllisiä sodan kannatukseen kotirintamalla. Hyvin harvat miestaiteilijat ylipäätään käsittelivät surevan äidin teemaa, ja hekin liittivät siihen jonkinlaisen syytöksen sävyn. Esimerkiksi Otto Dixin Mater Dolorosa vuodelta 1918 kuvaa naisen groteskina hahmona sodan kauhujen keskellä. Näilläkin esimerkeillä Siebrecht saa visuaalisesta aineistostaan esiin sodan pinnan alla vaikuttaneet syvästi inhimilliset tunnereaktiot, joita yleisempi katsanto ei aina välttämättä tavoita.

image

Kuva: Käthe Kollwitz, Die Freiwilligen (1921-1923)

Kirjassa sodan monet eri ulottuvuudet ilmenevät teosten kautta, ja niiden aiheissa lomittuvat muun muassa kuolema, suru, politiikka, uskonto, propaganda ja naisten asema. Vaikka Siebrecht tarkasteleekin aihettaan monista näkökulmista, on rajaus kuitenkin hyvin hallinnassa. Kirjan lähtökohta avaa lopulta onnistuneesti uudenlaisen kokonaisvaltaisemman kuvan ensimmäiseen maailmansotaan. Lukiessa tuntuukin kuin aina esille tulevat omat kysymykset saisivat vastauksensa jo seuraavassa luvussa.

Kaiken kaikkiaan kirjassa näkyy kulttuurihistoriallisen käsittelytavan voima, jolla voidaan katsoa pintaa syvemmälle. Siebrecht tuokin vaikeasti käsiteltävän massiivisen joukkotuhon ajanjakson henkilökohtaiselle tasolle. Hän on kirjassaan onnistunut yhdistämään kuvien sanattomat viestit ja kirjallisen lähdeaineiston tavalla, joka tekee ymmärrettäväksi inhimillisen tragedian koko laajuudessaan. Yksilöiden tunteet ja kokemukset muistuttavat toivon mukaan lukijaa myös rauhan aikana sodan kokonaisvaltaisista vaikutuksista ihmisten elämään.

(Arvio on kirjoitettu Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssilla.)

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *