Kuvitettu museo-opas länsimaiseen taiteeseen

Robert Cummingin Taide on ulkomuodoltaan helposti tunnistettavissa kuuluvaksi matkaoppaista tunnettuun Kaupunkikirjat (Eyewitness Travel Guides) sarjaan. Kirja esittelee kohteita sarjan tapaan kuvin ja kuvan eri kohtiin osoittavin selityksin. Rakenne toimii karttojen ja perspektiivipiirustusten sijaan yhtä hyvin taideteosten kohdalla, ja on museo-oppaaksi suunnatun kirjan parasta antia.

Cumming, Robert: Taide [Eyewitness Companion: Art]. Käännös: Räihä, Ilona. WSOY, 2009. 512 sivua. ISBN 978-951-0-34569-6.

Alkusanoissaan Cumming tähdentää tavoitteekseen antaa henkilökohtainen näkemys länsimaiseen taiteeseen, valiten joukon taiteen merkkihenkilöitä ja teoksia, ja vastata kokemuksensa mukaan museoyleisön yleisimpiin kysymyksiin teosten sanomasta ja tyylistä, hinnasta ja taiteen laadusta. Ennen kaikkea teos kuitenkin käsittelee taiteen katsomista ja kokemista itse taideteosten edessä. Täten kirja on tarkoitettu oppaaksi matkalle mukaan, museokierroksille eri maihin. Se soveltuu huonosti kahvipöydän koristeeksi tai nojatuolimatkalle, sillä suuri osa kuvista on melko pieniä, tekstipätkät tiiviitä, lauseet lyhyitä ja usein kömpelöitä. Kappaleet on suunniteltu luettaviksi teosten edessä, jolloin tarkoitus on katsoa, ei lukea pitkiä ja monimutkaisia selostuksia. Museokierrosta helpottamaan kirjan takaa löytyy myös sanahakemisto, mikäli taidetermistö (mm. frottage, bisteri) on jäänyt unohduksiin tai ei ole koskaan selväksi tullut.

Cummingin rohkealle yritykselle koota länsimaisen taiteen kehitys, tyyli tyyliltä, kivikauden kalliotaiteesta tämän päivän käsitetaiteeseen vajaassa 500 sivussa, antaa valmiuksia hänen laaja-alainen toimintansa kulttuurimaailmassa. Hän on työskennellyt museo-oppaana, taidekriitikkona, historioitsijana, näyttelykuraattorina, luennoitsijana, konsulttina, kirjailijana, tv-toimittajana, viinikauppiaana, Christie´s Education -instituutin puheenjohtajana sekä nykyisin yliopiston dekaanina. Cumming ei epäröi esittää näkemyksiään. Hän esimerkiksi lainaa identifioimatonta lähdettä jonka mukaan Francisco de Zurbarán on ”Merkittävin maalari Velázquezin ja Murillon välissä” ja toteaa tämän siten ´hyväksi muttei loistavaksi` (s. 185), sekä kysyy, ovat ko Tracey Eminin työt taidetta vai avunhuuto, ja voiko avunhuuto yksinään toimia taiteena (s. 476).

Suomalaista lukijaa kiinnostanee tieto siitä, että Cumming ei ole kelpuuttanut mukaan ainuttakaan suomalaistaiteilijaa; Thorvaldsen, Zorn, Munch ja Larsson kyllä löytyvät. Myöskään aivan uusia taidemaailman tähtiä ei kirjan sivuilla näy. Jos Cumming kirjoittaisi teoksensa nyt, voisi joukossa olla muun muassa graffittitaiteilija Banksy. Taidemarkkinoiden hinnoittelusta huonosti perillä oleville lukijoille tarjoavat annetut, valtavat hintaerot pohdittavaa. Jos esimerkiksi tarkastellaan barokin mestareita, Rubensin töistä maksettu korkein hinta (68,4 miljoonaa dollaria vuonna 2002) on Velázquezin töiden huippuhintaa (8,1 miljoonaa dollaria vuonna 1999) monia kertoja kalliimpi, puhumattakaan erosta mainittuihin alle sadan tuhannen dollarin töihin. Mahdollisia selityksiä, kuten esiteltävien taiteilijoiden teosten kokonaismäärää, liikkuvuutta tai keräilijöiden ja kuraattoreiden mieltymysten suhdetta ei Cumming valitettavasti sen syvällisemmin pohdi, vaikka johdannossa sivuaa taiteen arvottamisen perusteita ja instituutioiden merkitystä taiteen arvostuksessa.

Opas mukaan ja maailmalle

Koska teos on nimenomaan tarkoite ttu museovisiitille mukaan, testasin sen toimivuutta Madridin Pradossa ja Carmen Thyssen-Bornemiszassa, sekä Lontoon National Galleryssä. Opas onnistuukin, tarjoamalla kiinnostavia taiteilijan elämään tai aikakauteen liittyviä faktoja, huomioita teosten ominaispiirteistä ja luonnehdintoja taiteilijan tyylistä, pysäyttämään museoiden runsauden keskellä helposti hämmentyvän kulkijan valittujen taiteilijoiden ja taideteosten eteen. Cumming ei yritä selittää kaikkea vaan rohkaisee katsomaan, kiinnittämään huomiota. Vaikka opas perustuu Cummingin henkilökohtaisiin mielipiteisiin taiteesta ja sen arvottamisesta, on ote lempeän autoritäärinen, jolloin lukijalle jää tilaa omiin arvoihin, lopullisen tulkinnan muodostaminen ja mahdollisuus vasta-argumentteihin. Näin esimerkiksi Pradossa sijaitsevaan Velázquezin Hovinaisiin ja National Galleryssa Turnerin The Fighting Téméraireen (käännetty Urheaksi Téméraireksi) ensi kertaa paikan päällä tutustuminen jätti vahvan mielikuvan siitä, että olin nähnyt töissä enemmän kuin valokuvista konsanaan. Nämä näkemykset olivat Cummingin edesauttamia –eivät sanelemia.

Oppaan käytössä on myös haasteensa. Paikan päällä pitkällistä selailua ja etsintää helpottamaan olisi kipe l;sti tarvittu museokohtainen hakemisto kirjassa esiteltävistä teoksista ja taiteilijoista. Lisäksi perinteinen jako tyyleihin tarkoittaa sitä, että muun muassa Picasson esittely on hajautettu modernismin osiossa usean eri tyylilajin alle. Se vaikeuttaa oppaan käyttöä. Totta toki on, että näin laajan aihepiirin edessä vaikeilta valinnoilta ja rajanvedoilta ei voi välttyä. Minkä tahansa jaottelun sitten valitseekin, taide ja taiteilijat eivät aina mahdu annettuihin lokeroihin. Käyttökokeilun jälkeen jäinkin pohtimaan, olisiko toisella tavalla toteutetuille oppaille kysyntää, etenkin kun museot ovat viime aikoina yhä enemmän irrottautuneet tyylin, ajan, tai maantieteellisen alueen mukaan tehtävästä jaosta ja koonneet näyttelyitään teemojen ympärille. Perusoppaaksi Cummingin valitsema kronologinen ja tyylillinen jako on luontevin.

Kaiken kaikkiaan opas on oivaa matkaseuraa Euroopan ja Yhdysvaltojen suurkaupunkien museoissa. Se on suunnattu taidetta harrastavalle museokävijälle, joka haluaa tietää enemmänkin kuin teoksen vieressä esillä olevat tiedot tekijästä, tekoajankohdasta, nimestä, tekniikasta ja omistussuhteista. Se kilpailee etenkin museoiden omien äänioppaiden kanssa. Toisaalta monet taiteilija- ja teosesittelyt jäävät lyhyeksi, taiteen suurkuluttajalle se ei välttämättä riitä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *