Onko tutkielman kirjoittaminen vaikeaa? Ilmeisesti näin on, päätellen vaikkapa asiasta kirjoitettujen oppaiden määrästä. Opintoihin kuuluvana osana tutkielma onkin yksittäisistä opintojaksoista usein laajin. Yhä suurempi osa opiskelijoista käy läpi koulutusasteen, jossa tutkielma kuuluu opintoihin. Oppailla on siksi myös kysyntää.

Millainen tutkielmankirjoitusopas sitten voi olla? Tarkastelen tässä kirjoituksessa yhtä viimeaikaista opaskirjaa. Kasvatustieteilija Juha T. Hakalan parin vuoden takaisesta kirjasta Opinnäyte luovasti on nyt julkaistu englanninkielinen käännös. Vaikka asia ei käy ilmi kirjan otsikosta, kansiteksteistä tai vaikkapa johdannosta, on kirja sen kustantajan Gaudeamuksen mukaan tarkoitettu ammattikorkeakoulujen ulkomaisille opiskelijoille. Selitys tuntuukin tarpeelliselta, sillä ei ole itsestään selvää, miksi suomalaiseen koulutusympäristöön sijoitettu kirjoitus on käännetty englanniksi. Itse ammattikorkeakytkentä tulee tekstissä harvinaisen selväksi. Kirja alkaakin seuraavasti: ”Studying at a polytechnic is a demanding job, something which you’ve already noticed” (7). Myös jatkossa teoksen konteksti pidetään jatkuvasti esillä.

Onko sitten tarpeen korostaa sitä, että kirja on ammattikorkeakoululaisille tarkoitettu? Kirjoittajan mielestä näin lienee asia, sillä hän tuo usein esille eron erityisesti yliopistoissa ja ammattikorkeissa tehtävien tutkielmien välillä. Siten esimerkiksi tutkielmien merkityksen perustelu on helpompaa ammattikorkeissa kuin yliopistoissa (s. 8). Yliopistoissa tuotettuja tutkielmia ei kuulemma myöskään voida kehua ajankohtaisuudesta tai käyttökelpoisuudesta (s. 35). Myöskään ajankäytön suunnitelmallisuus ei kuulu perinteisen akateemisen yliopistotutkielman ominaisuuksiin (s. 53). Ero tulee alleviivatun selväksi.

Miten on laita ammattikorkeakoulujen tutkielmien? Käytännönläheisinä ne ovat käyttökelposia. Projektiluontoisina ne ovat suunnitelmallisia. Ne voivat myös kehittää tiimityöskentely- ja yhteistyötaitoja. Näitä myönteisiä tekijöitä lukijalle tarjotaan. Itse tutkielman teon kannalta ei minusta olisi kuitenkaan mitään tarvetta korostaa oppaassa sitä, että ollaan tekemisissä ammattikorkean tutkielman kanssa. Prosessina tutkimus on tutkimus, vaikka voissa paistaisi. Jos nyt esittämistavasta pitäisi jotain sanoa, sitä voisi pitää melkein isällisenä. Vai miltä kuulostaa ohje: ”So, it is allowed and often even desirable to use one’s own head in thesis work” (s. 13)? Kirja on täynnä tällaisia pikkuivallisia kommentteja, jotka ilmeisestikin on ajateltu tekstin kevennyksiksi. Minusta olisi reilumpaa kunnioittaa lukijan kykyä itsenäiseen ajatteluun. Ovathan ammattikorkeakouluopetus ja opiskelijatkin sentään alansa huippua.

Mitä uutta Hakalan kirja tarjoaa? Otsikosta huolimatta kirjassa ei hirveästi keskitytä luovuuteen. Toki Hakala puhuu hieman luovuudesta myös teoreettisena käsitteenä, mutta hyvin ylimalkaisesti, viittauksenomaisesti luovuusteoreetikkoja mainiten. Luovuus tuleekin teoksessa mielestäni ymmärtää keinoina välttää tutkielmanteon sudenkuoppia. Kirjasta ei löydy helppoa ratkaisua tutkielmankirjoittajan arkisiin kysymyksiin esimerkiksi hakemiston muodossa. Jonkinlaisena apukeinona neuvojen etsinnässä voi käyttää kirjan sisällysluetteloa, mutta sielläkin asiat on usein mainittu vertauskuvallisesti (”See the wood for the trees!”). Kirja on itsessään eräänlainen prosessi, jonka tarkoitus on vapauttaa lukija tutkielmaa koskevista peloista kohti luovaa ilmaisua. Tässä se mielestäni toimiikin hyvin.

Millainen kirja ”Creative Thesis Writing” kaiken kaikkian on? Mitä oppaasta sitten jää käteen tutkielman tekijälle? Mikäli Hakalan kirja olisi tutkielma, ei se olisi kirjan oppien mukaan kovin hyvä sellainen. Siitä puuttuu selkeä johdanto ja tehtävänanto, kieli ei ole täsmällistä ja taloudellista vaan ennemminkin johdattelevaa ja laveaa, viitteet eivät ole kaikin puolin asiallisia ja ne, samoin kuin kirjallisuusluettelokin, sisältävät virheitä, eikä tekstin tyyli ja kirjan kuvitus lapsenomaisuudessaan tee täyttä oikeutta lukijalle. Mutta kirja ei ole tutkielma ja hyvä niin.

Entä sitten? Vaikka olenkin yllä esittänyt varauksia kirjan suhteen, niin kirjaa lukiessani saatoin kuitenkin tavoittaa sen ytimen, johon kirjan otsikkokin viittaa: luovan kirjoittamisprosessin. Siinä mielessä voin vastata oman kirjoitukseni otsikossa esittämääni kysymykseen, että tarvitaanko hauskaa opasta ammattikorkeakoulututkielman kirjoittajalle, myöntävästi. Mikäli tämän oppaan avulla on mahdollista löytää voimavaroja kirjoittamiseen, erityisesti tutkielman kirjoittamiseen, se on lunastanut paikkansa. Ja ainakin kirjan suomalaisen version suosiosta päätellen näin on asia.