Ladunavaus työväen urheiluliikkeen naisista
Teksti: Hannu Itkonen

Leena Laine: Työväen urheiluliikkeen naiset. Otava. Keuruu 2000. 351 s.

Työväen urheiluliikkeen naiset on teos, joka tukeutuu kymmenen vuotta jatkuneeseen historiaprojektiin. Jo vuonna 1990 TUL:n naistoimikunta toteutti yhdessä Suomen Urheilumuseon kanssa perinnekeruukampanjan. Vuonna 1996 julkaistiin naisten kokoama laaja matrikkeliteos. Tehtyä työtä tutkija Leena Laine on voinut hyödyntää historiaprojektin kolmannessa vaiheessa, jonka hedelmänä julkaistua naishistoriaa voidaan pitää.

Historiaprojektin merkittävyys on laaja-alaisessa toimeliaisuudessa, johon lukemattomat naiset osallistuivat kuluneen kymmenen vuoden aikana. Erityisen arvokasta on se aineisto, jota projektissa pystyttiin tallentamaan nyky- ja tulevien toimijoiden sekä tutkijoiden iloksi. Hankkeen koulutusosuus on ollut omiaan lisäämään tekijöiden ymmärrystä niin omasta itsestään kuin järjestöstään. Tässäkin tapauksessa tulee osoitetuksi, kuinka historiaprojekti voi olla organisaation järjestöllisen pääoman lisäämisen menetelmä.

Leena Laine esittelee teoksensa johdantoluvussa tutkimustehtävänsä ja käyttämäänsä menetelmää. Tutkimusajanjakson kirjoittaja rajaa korostuneesti vuosisadan alusta 1960- ja 1970-luvulle. Tarkastelu ulottuu kuitenkin aivan nykypäiviin saakka, jolloin valaistuksi tulee myös 1990-luvulla toteutettu suomalaisen liikuntajärjestelmän raju muutos. Tutkimuksen näkökulman Laine rajaa perustasolle ja perustason naisten toimintaan, "josta empiirinen aineisto on pitkälle haettu". Menetelmällisesti tekijä hyödyntää erityisesti haastatteluja ja muistitietoa, jolloin haasteeksi asettuu niin sanotusti "pehmeän aineiston" saattaminen vähintään tasavertaiseen vuoropuheluun perinteisen arkisto- ja lehtiaineiston kanssa.

Työväen urheiluliikkeen naisten vaiheiden tarkastelu painottuu tutkimustehtävän mukaisesti viiteen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Ammattimaisen tarkasti ja lähdeuskollisesti tekijä valaisee naistoiminnan käänteitä. Laine tekee myös oivallisia tulkintoja. Esimerkiksi teksti urheilumerkistä toiminnan organisoijana ja aktivoijana on esitetty seikkaperäisesti. Itseäni viehätti myös luku liikunnan ja urheilun sotavuosien tapahtumista, joita historiatutkimuksessa on valaistu toistaiseksi vähänlaisesti. Kirjoittaja toteaa naisten vastuunoton sotavuosien työelämästä ja yhteiskunnasta muodostuneen paradoksiksi. Ideologisestihan elettiin konservatiivista ja perinteisen työnjaon aikaa: miehet taistelivat ja naiset odottivat tehden huoltotöitä kotona. Teos tuo lisävalaistusta myös naisten rintamille tekemiin viihdytyskiertueisiin, joihin suhtautuminen ei ollut suinkaan yksimielisen hyväksyvää.

Suomalaisen työläisurheilun tutkimuksen perusteoksena on pidetty Seppo Hentilän kirjoittamaa laajaa kolmiosaista historiateosta. Lisäksi TUL:n piirihistorioita on ilmestynyt viisi kappaletta. Perustasolla on julkaistu lukematon määrä seurahistoriikkeja. Näin ollen Laineen teos täydentää sekä temaattisesti että näkökulmallisesti työläisurheilun historiakirjoitusta. Valittu "pehmeä" näkökulma ilmenee niin teoksen teksteissä kuin kuvituksessakin, jonka muutamat silmänräpäykset ovat varsinaisia helmiä. Myös aineistoa oivallisesti hyödyntävät (ja taitollisesti vähän ongelmalliset) henkilökohtaiseen kokemukseen porautuvat jaksot ovat kokemushistoriaa, joka ei jätä kylmäksi nykylukijaakaan.

Työväen urheiluliikkeen naiset ovat olleet keskeisessä asemassa myös liiton itsenäisyyskamppailuissa. Tämä tulee osoitetuksi Laineen teoksessa. Jo naisten omaleimainen toiminta on muodostanut tärkeän kivijalan koko liiton toiminnalle. Omaan toimeliaisuuteensa naiset ovat voineet turvautua myös liittotason valintoja suunnatessaan. Naisten merkitys onkin ollut huomattavasti suurempi kuin johtotason päätöksenteon ja urheilupolitikoinnin tarkastelu on antanut ymmärtää. Varsin usein juuri naiset joutuivat kokemaan karusti järjestökamppailut, jotka heiluttelivat koko työläisurheilujärjestöä. Toisaalta Laine kuvaa myös naisten rientoihin ulottunutta TUL:n sisäistä suuntakamppailua. Itse olisin taipuvainen näkemään kirjoittajaa rohkeammin, kuinka poliittinen suuntauskollisuus sijoittui ajoittain sukupuolitulkinnan edelle.

Teoksen lukija tulee vakuuttuneeksi, kuinka naisten asema on kohentunut työläisurheilussa vuosikymmenten kuluessa. Muutos ei kuitenkaan ole ollut yksisuuntaisen myönteinen. Esimerkiksi naisten käynnistämän ja rakennuttaman Pajulahden opiston siirtyminen miesten hallintaan tapahtui naisista isommin piittaamatta. Naisten tavoitteellisuuden toteutumisen taustalla Laine näkee olleen kovan työn ja selkeän näkemyksen omista tavoitteista, naisten mukanaolon välttämättömyyden tunnustamisen perustasolla sekä osaltaan samoista naisista kilpailleen porvarillisen naisvoimisteluliikkeen. Järjestöjen välisen kilpailun aktivoivan merkityksen seikkaperäisemmän selvityksen toivoisi ulottuvan myös naisliikunnan tutkimusta laajemmalla.

Laine osoittaa, kuinka naisten asemat ovat vahvistuneet TUL-organisaation kaikilla tasoilla. Rohkeneepa tekijä arvella myös TUL:n merkityksen vähenemisen koko liikuntaorganisaatiossa vaikuttaneen naisten aseman kohentumiseen omassa järjestössä. Olisiko kyseessä sitten ilmiö, jossa voimakkaimmat naisten ja miesten väliset jännitteet olisivat siirtyneet kilpa- ja huippu-urheilun järjestökenttään ja samalla suurelta osin TUL:n ulkopuolelle?

Tehdystä painopistevalinnasta johtuen naistoiminnan viimeiset vuosikymmenet käsitellään varsin tiiviisti. Kahden viimeisen vuosikymmenen tarkastelussa korostuvat tehdyt järjestöpoliittiset ratkaisut sekä naisten huippu-urheilumenestys. Niinpä naisten työläisurheilun kuvaus avaa myös monia aihepiirejä, joiden jatkotutkiminen on aiheellista. Esimerkiksi viimeisimpien vuosikymmenten paikallistason seuratoiminnan naistutkimukselle on olemassa oma tilauksensa.

Laineen teoksen lopussa on viisisivuinen liite, johon on koottu ja jäsennetty tietoja TUL:n aktiivinaisista. Liite sisältää siinä määrin kiinnostavaa tietoa, että sen olisi voinut nostaa teoksessa voimallisemminkin esille. TUL-naisten taustojen selvittelyn lisäksi tiedot kertovat yleisemmästä yhteiskunnan muutoksesta. Kiinnostava on esimerkiksi havainto siitä, kuinka maaseudun yhteisöllisyyteen sosiaalistuneet muuttajat ovat löytäneet harrastuspiirinsä TUL:n seurariennoista.

Työväen urheiluliikkeen naiset on alansa kansallinen (ja kansainvälinenkin) perustutkimus. Teos tulee herättämään kiinnostuksen jatkotutkimukseen. Toivottavaa olisi, että myös kymmenvuotinen historiaprojekti jatkuisi. Pussihousupukujen, paljaiden varpaiden, tynnyrilautasuksien ja pienien itkujen tutkimusta kannattaa jatkaa, sillä Leena Laine on avannut ladun.

****

Arvostelu on julkaistu Liikunta ja tiede -lehdessä