Lähikuvassa mystinen miljonääri

Tuomo Pietiläinen ja Tutkiva työryhmä ovat tarttuneet Björn Wahlroosin näköiseen ja kokoiseen haasteeseen. Tuloksena on mittava määrä tutkivaa journalismia yksissä kansissa. Esitys on yllättävän homogeeninen kun ottaa huomioon teoksen 26 kirjoittajaa. Mutta mitä tästä kaikesta oikein jää käteen? On löydetty Wahlroosin Suomen oloissa täysin poikkeuksellista menestymistä selittäviä seikkoja. Toisaalta mukana on sivukaupalla juorulehtiin sopivaa materiaalia. Kaikki inhimillinen on tietysti kiinnostavaa, varsinkin kun asia koskee Suomen menestyneimpiin ja värikkäimpiin kuuluvaa persoonaa.  

Pietiläinen, Tuomo ja Tutkiva työryhmä: Wahlroos. Epävirallinen elämänkerta. Into Kustannus Oy, 2013. 432 sivua. ISBN 978-952-264-243-1.

Tutkiva journalismi vastaan juorukirjallisuus

Teos on tehty tutkivan journalismin keinoin. Metodin tarkoitus on kirjan johdannon mukaan tuottaa tavallista perusteellisempaa ja kriittistä tekstiä. Prosessi vei 25 journalistiikan opiskelijalta vajaan vuoden. Pitkän linjan journalisti Tuomo Pietiläinen oli lukuvuonna 2012-2013 vierailevana professorina Tampereella ja ohjasi opiskelijoita. Kirja perustuu yli 200 haastatteluun ja lukuisien arkistojen läpikäymiseen. Wahlroos ei itse osallistunut kirjan tekemiseen mutta ei toisaalta pyrkinyt sen kirjoittamista estämäänkään.

Jossain luvuissa tulee pakostikin mieleen tekijöiden korkealle viritetyn tutkivan journalismin laatustandardi: olisiko rima pitänyt asettaa vielä ylemmäs? Miten esimerkiksi tieto syntymäpäivien illallisvieraiden istumajärjestyksestä lisää intuitiivista ymmärrystämme suomalaisen talouselämän huippuvaikuttajasta?

Kirjan tekijät arvioivat itse kohteensa merkitystä näin: ”Kovaan markkinatalouteen uskovan Wahlroosin tutkiminen on tärkeää hänen vaikutusvaltansa vuoksi.” (s. 8) Teoksessa käydäänkin perusteellisesti läpi Björn Wahlroosin kasvaminen Björn Wahlroosiksi. Henkilötarinan taustalla vilisevät talouden ja politiikan päätöksentekijöiden nimet eri vuosikymmenillä. Osa lukijoista saattaa tarttua teokseen myös puhtaan uteliaisuuden ajamana. Miten virkamiesperheen poika toteutti suomalaisen version amerikkalaisesta unelmasta?

Mistä on suomalaiset miljonäärit tehty?

Analyyttinen, tehokas, määrätietoinen, älykäs, lahjakas, onnekas… Siinä kirjan kartoittamia Wahlroosin menestyksen avaimia. Onpa mukaan luettu myös negatiiviseksi koettu ahneus. Laittomuuksiin Wahlroosin ei katsota syyllistyneen vaan Suomen mittakaavassa valtava omaisuus on kerätty laillisia keinoja käyttäen.

Raju työnteko ja asioihin paneutuminen paistaa kuitenkin läpi Wahlroosin uran joka vaiheesta, missään tapauksessa ei ole aihetta epäillä pelkkää onnea Wahlroosin menestystä selittävänä tekijänä. Rahan maailma on joka tapauksessa erittäin kilpailtu ja myös epäonnistujia tällä saralla riittää. Missä ovat tänä päivänä muut kasinotalouden kovat pelurit, fryckmanit ja tuunaset?

Onnella on kuitenkin merkitystä, hyvillä pelaajillahan on aina hyvä onni. Voisikin kuvitella Wahlroosin voivan helposti yhtyä keväällä edesmenneen Max Jakobsonin sanoihin: ”Onni on hirvittävän tärkeä ominaisuus.”

Ystävät astinlautoina

Silmiinpistävä piirre Wahlroosin särmikkäässä persoonassa näyttää olevan poikkeuksellisen pitkäjänteinen ja systemaattinen verkostoituminen. Wahlroos on kerännyt näkemyksiä ja tietoja lukemattomalta joukolta asiantuntijoita yhteiskunnan eri sektoreilta. Tällaista ominaisuutta ja toimintaa on vaikea olla ihailematta. Kysymys Wahlroosin vuosikymmeniä kestäneessä lounasruletissa ei näytä olleen vaan omien kavereiden kanssa rupattelusta vaan lounaskeskusteluilla tuntuu aina olleen tiedonhankinta tai joku muu tarkoitus.

Toinen, vähemmän miellyttävä luonteenpiirre näyttää kirjan perusteella syntyvän Wahlroosin pragmaattisesta suhtautumisesta ystäväpiiriinsä. Lähipiirissä pysyi vain jos henkilöstä oli hyötyä Wahlroosille. Kirjan takakannen sanoin: ”… hän kerää ympärilleen terävimmät ja sivuuttaa typerykset.” Suomalaiseen ruotsalaisvitsikulttuuriin kuuluu, että kirjan lukenut kokenut kommentoija ihmetteli spontaanisti edellä mainittuja kriteereitä silmällä pitäen Ruotsin kuninkaan kuulumista Wahlroosin lähipiiriin.

Tällainen ystävien tehokäyttö saattaa jättää jälkensä sivuraiteelle lykättyihin entisiin ystäviin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävämpää, että kirjan tekijät ovat saaneet haastateltua joukon entisiä ystäviä, joiden kommentit epävirallisen elämänkerran kohteesta ovat vähemmän mairittelevia. Voi helposti kuvitella, että ei ole niin mukava lukea omista nuoruudenkokemuksistaan huumeiden ja pornonäytösten maailmassa vanhojen entisten ystävien kertomana.

Tahdoin nimeni tähtiin mä halusin olla kuolematon…

Osana Wahlroosin henkilökuvaa on myös hänen tekemänsä työ suomalaisen kartano- ja metsästysperinteen hyväksi. Joensuun kartanon kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa rahaa ja vaivaa säästämättä on yksityisen kansalaisen ihailtava kulttuuriteko. Oman säätiön perustaminen ja apurahojen jakaminen kuuluu myös maailmanmiehen jaloihin elkeisiin. Tapakulttuurin vaaliminen muun muassa metsästysretkien yhteydessä painuu myös mieleen.

Kirja kertoo mielenkiintoisen ihmisen mielenkiintoisesta elämästä. Inhimillisiin ominaisuuksiin kuuluu tiedonjano ja suoranainen uteliaisuuskin. Tämä uteliaisuus koskee myös kanssaihmisiämme mutta ennen kaikkea julkkiksia ja menestyjiä. Tahdomme tietää miltä heidän elämänsä näyttää suurennuslasin läpi tarkasteltuna.

Björn Wahlroos on eittämättä suomalainen superjulkkis ja hänen elämänsä on yleisen mielenkiinnon aihe. Kirja kertoo miltei uskomattoman tarinan pienen porvarilapsen kasvusta tulipunaiseksi kommunistiagitaattoriksi, myöhemmin Hankenin opiskelijaksi ja opettajaksi, lopulta Suomen menestyneimmäksi pankkiiriksi ja kuninkaiden kanssa metsästäväksi kartanonherraksi. Tutkivaa journalismia tai ei, kirja on joka tapauksessa lukemisen arvoinen. Ja voi hyvin kuvitella, että opiskelijoilla on ollut hauskaa tätä Pietiläisen johdolla tehdessään.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *