Suomalainen puolustustarviketeollisuus on noussut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen ja Suomen NATO-jäsenyyden vanavedessä median erityishuomion kohteeksi. Kysyntää sotilastuotteille löytyy nyt enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Lapuan patruunatehdas (Nammo Lapua Oy:n Lapuan tehdas) on perinteikäs osa suomalaista puolustustarviketeollisuutta. Nykyisellään tehdas valmistaa patruunoita etupäässä siviilikäyttöön, mutta Suomen puolustusvoimat on merkittävä yksittäisenä asiakkaana. Suomen puolustusvoimien osuus on noin 20 %.

Lapuan patruunatehdas on nykyisin osa kansainvälistä Nammo-konsernia, jolla on toimintaa 13 maassa. Konsernin toinen omistaja on Suomen valtion enemmistöomistama puolustus-, turvallisuus- ja ilmailualan yhtiö Patria. Matka vuonna 1923 perustetusta Valtion Patruunatehtaasta nykyiseksi Nammo Lapua Oy:n Lapuan tehtaaksi on ollut vaiherikas. Historian dosentti ja Jyväskylän yliopiston tutkija Heikki Roiko-Jokela on tutkimusryhmänsä (tutkijat Tapio Roiko-Jokela ja Joni Markkanen) kanssa julkaissut kattavan tietopaketin Lapuan patruunatehtaan kiinnostavasta historiasta.

Teos jakautuu kolmeen pääosaan ja loppulukuun. Ensimmäinen osa valaisee Lapuan patruunatehtaan syntyä ja kehitystä vuosina 1923–1944. Lisäksi selvitetään myös Riihimäelle perustetun Oy Suomen Ampumatarviketehtaan ja Suojeluskuntain Asepajan vaiheita. Kiinnostavaa lisätietoa tarjotaan Valtion Patruunatehtaan Jyväskylän Kanavuoreen ja Ähtärin Ryötöön hajasijoitetuista toiminnoista. Lapuan patruunatehtaan synty- ja alkuvaiheet sidotaan osaksi Suomen 1900-luvun historian kehitysvaiheita ja samalla lukijalle avautuu kattava näköala Suomen puolustustarviketeollisuuden merkittävään rooliin osana Suomen turvallisuusratkaisuita ja Suomen poliittiseen historiaan sen kriittisinä vuosikymmeninä.

Lapuanliike, Pohjanmaan sosio-ekonominen maantiede ja Suomen ulkopolitiikka kietoutuvat tekstissä mielenkiintoiseksi historialliseksi kokonaisuudeksi. Valtion Patruunatehtaan johtajan, everstiluutnantti Volter Asplundin myrkytystapauksen ja kotiapulaisen Jenny Anttilan toiminnan seikkaperäinen selvitys on erityisen kiinnostavaa luettavaa. Samalla se valottaa kansainvälisen vakoilutoiminnan ominaispiirteitä 1900-luvun Suomessa. Näistä henkilöistä ja vakoilutoiminnan vaiheista olisi lukenut laajemmankin tarinan.

Kirjan toinen osa käsittelee Lapuan Patruunatehtaan kehitystä vuosina 1944–1990. Näihin vuosiin sisältyy paljon mielenkiintoisia Lapuan patruunatehtaan historian virstanpylväitä ja myös Valmet Oy:n alkuvaiheita, joita sivutaan osana patruunatehtaan historiaa. Patruunatehdas jatkoi vahvaa panostustaan tuotannon laatuun, mutta markkinat olivat haasteelliset. Sodan jälkeen Lapuan patruunatehdas liitettiin ensin organisatorisesti osaksi Valmet-konsernia, josta se siirtyi 1950-luvun puolivälissä takaisin puolustusministeriön alaiseksi teollisuuslaitokseksi.

Lapuan Patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 järkytti koko kansakuntaa. Yleistä huomiota herätti myös vuoden 1980 episodi, jossa yhteydessä osa Lapualla valmistetuista patruunoista oli kulkeutunut Afganistanin sissien käyttöön. Vuosikymmeniä sävytti huoli liiketoiminnan jatkuvuudesta keskellä tiukkaa kansainvälistä kilpailua ja puolustustarviketeollisuuteen yleensäkin liittyvää poliittista painetta.

Lapuan Patruunatehdas panosti erityisesti myyntiin ja markkinointiin. Tuotekeskeisestä strategiasta siirryttiin asiakaskeskeiseen toimintaan. Noihin vuosiin ajoittuu myös tehtaan liikelaitosuudistus. Se oli osa yhteiskunnallista muutosta, jossa valtion laitoksista muodostettiin yhtiöitä, jotka toimivat valtion omistuksessa normaalien liiketalousperiaatteiden mukaisesti. Myös Lapuan Patruunatehdas muutettiin osakeyhtiöksi 1.1.1991. Tällöin nimeksi tuli Patruunatehdas Lapua Oy.

Teoksen toiseksi viimeinen osa esittelee Lapuan patruunatehtaan vaiheita muuttuvassa toimintaympäristössä vuosina 1991–2023. Muutosten seurauksena Lapuan patruunatehtaan toiminnassa korostui siviilimarkkinoiden merkitys. Sotilastuotteiden viennissä erikoistuttiin korkean laadun ja tarkkuuden määrittelemään asiakassegmenttiin. Samat ominaisuudet ohjasivat tuotantoa myös siviilimarkkinoilla. Nammo Lapua Oy:n Lapuan tehdas on saavuttanut tietyillä asiakassegmenteillä vahvan kansainvälisen markkinajohtajan aseman 2000-luvulla kiristyneestä kilpailusta huolimatta. Tuotteiden myynti on kasvanut vastaavasti. Haasteita riittää silti edelleen.

Vuonna 2013 yhtiö teetti bränditutkimuksen, jossa osoittautui, että aiemmin asetettuihin tavoitteisiin ei ollut päästy ja tulokset olivat Nammo Lapua Oy Lapuan tehtaan kannalta jopa hälyttäviä. Ilmeni, että kehitystä ei ollut tapahtunut, vaan pikemminkin joillakin brändin sektoreilla oli tultu alaspäin. Muun muassa brändin vahvuus oli heikentynyt niin henkilöstön kuin erottuvuuden osalta. Niiden suhteen oli tapahtunut muutoksia ja huippuampujien arvostukset olivat vaihtuneet vastamaan ampumaurheilussa vallinneita realiteetteja.

Tilanne edellytti laadun ja luotettavuuden kehittämisen kiihdyttämistä, mutta myös uusia sisäisiä ja ulkoisia innovaatioita. Koska markkinajohtajuus ja vahva Lapua-brändi haluttiin säilyttää, oli kyettävä uudistumaan koko arvoketjun osalta. Kiinnostavasti kirja kuvaa tästä tarpeesta syntynyttä projektia, joka sai nimekseen ”Quantum Leap” ja se sisälsi useita konkreettisia kehitysprojekteja. Keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin Lapua-brändin kehittäminen siten, että yhtiö välttäisi tuhoisan hintakilpailun ja voisi edelleen hinnoitella tuotteet kilpailijoita korkeammalle.

Kirjan viimeiset sivut jatkavat puolustustarviketeollisuuden kehityksen vaiheiden analyysia ja muodostaa luontevan päätösjakson tärkeälle Suomen teollisuuden haaran tutkimukselle. Viimeisenä teoksessa on loppuluku, jossa Lapuan patruunatehtaan historiaa peilataan suhteessa globaaliin kehitykseen ja osana Suomen puolustusvalmiuden haasteita. Luku sitoo edeltävät osat yhteen ja tarkastelee puolustustarviketeollisuuden kehitystä osana laajempaa viitekehystä.

Kirja sisältää paljon tilastotietoa ja yhtiön kokouspöytäkirjoista löydettyä hallinnollista tietoaiheistoa, mutta sen suurta yleisöä kiinnostavin materiaali liittyy mielenkiintoisiin tehtaan henkilökunnan ja sidosryhmien tarjoamiin henkilökuviin. Patruunatehtaan työntekijöiden keskuudessa on vuosikymmenten aikana elänyt kiinnostavia tarinoita ja persoonallisuuksia. Talousdataa enemmän lukija olisi toivonut kirjaan mahtuneen enemmän traagisia ihmiskohtaloita ja kuvauksia työntekijöiden arkipäivän aherruksesta. Onneksi Lapuan patruunatehtaan vaiheista on tulossa näyttely, jossa toivottavasti tavalliset patruunatehtaan työntekijät saavat oman äänensä kuuluviin.