Leikkisä henkilökuva bittiräjähdyksestä

Bit Bang on professorin ja Nokian entisen johtajan Yrjö Neuvon elämäkerta. Kirja seurailee Neuvon uraa yliopistoissa ja elinkeinoelämän palveluksessa. Näkyväksi tulevat Neuvon lisäksi myös hänen monipuoliset verkostonsa. Kantavaksi teemaksi nousee Neuvon kyky uudistua ja innostua kerta kerran jälkeen tieteen ja teknologian äärellä.

Häikiö, Martti; Ylitalo, Essi: Bit Bang - Yrjö Neuvo ja digitaalinen kumous. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2013. 347 sivua. ISBN 978-952-222-443-9.

Bit Bangin kirjoittajat Martti Häikiö ja Essi Ylitalo luonnehtivat teostaan kaksoiselämäkerraksi, jonka tavoitteeksi on asetettu ”ymmärtää digikumouksen syvintä olemusta, sen käännekohtia ja dynamiikkaa.” Kirjoittajat pyrkivät myös selittämään, mikä teki digikumouksesta aikamme merkittävimmän muutosvoiman.  (s. 9) Teos on kirjoitettu konstailemattomalla ja virheettömällä kielellä.  Yrjön kanssa tehdään sinunkaupat sivulla 11, ja tämän jälkeen lukija pääse tutustumaan digitalisoituvan insinöörikulttuurin verkottuneeseen historiaan ja sen keskiöön sijoitetun henkilön lähipiiriin ja toimintaympäristöihin.

Sisällysluettelo paljastaa, että teos käsittelee ensisijaisesti Yrjö Neuvoa ja vasta toissijaisesti digitaalista kumousta. Jäsentelyssä kronologinen ja temaattinen tarkastelu sekoittuvat.  Jäsentely toimii kuitenkin periaatteessa hyvin. Teos avaa näkökulmia paitsi Nokian menestystarinaan, myös suomalaisten teknillisten korkeakoulujen historiaan. Tampereen teknillisen yliopiston historiasta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tarttua teokseen, sillä se valaisee monella tavoin 1980-luvun puolivälistä ponnistavaa tietoteknisen opetuksen ja tutkimuksen nousua. Korkeakoulujen laitosten uudelleenjärjestelyt, uusien koulutusohjelmien perustaminen ja näennäisesti hallinnollisten uudistusten vaikutus asiantuntijoiden työhön tulevat esitellyiksi konkreettisten esimerkkien avulla. Tampereen teknillisen yliopiston elektroniikan laitoksen ”solunjakautumista” kuvaava historiakaavio (s. 112) on hyvä tiivis esitys siitä, miten huippuyksiköt muodostuvat ihmisistä.

Kerronta etenee yliopistojen ja korkeakoulujen arkista työtä hyvin oivaltavasti avaten, ymmärtäen ja selittäen. 2000-luvun akateemisen maailman uuvuttavaan byrokratiaan suivaantunut lukija hymähtää menneen ja nykyisyyden erolle, kun hänelle teoksen sivulla 73 kerrotaan, että Yrjö Neuvo keskittyi johdonmukaisesti opiskelijoihinsa ja yhteiskuntasuhteisiin ja vältti sitomasta aikaansa hallintotehtävissä.  Nykyisissä yliopistoissa hallintotehtävien väistely on mahdotonta. Yritysyhteistyön merkitys akateemisen menestyksen taustatekijänä tuodaan sekin konkreettisten esimerkkien avulla hyvin esiin.

Kirja perustuu paitsi alkuperäislähteisiin, kuten Neuvon kirjoittamiin ja Neuvosta kirjoitettuihin lehtiartikkeleihin, myös Neuvon itsensä ja hänen lähipiirinsä haastatteluihin. Muistelijat tietävät Neuvon tarinan kaaren ja ovat sisäistäneet kirjan tarkoituksen. Haastateltavat tietävät lopputuloksen, jota kohden he asioita kertovat Neuvon uraa ja menestystä selittäen ja sen merkkejä eri vaiheista (jälkikäteen) tunnistaen.

Elämäkerrassa korostetaan sitä, että akateemisessa maailmassa merkittäviä tuloksia voi saavuttaa paitsi pisteitettyjä julkaisuja suoltaen, myös olemalla innostava opettaja ja ohjaaja. Tämä näkyy hyvin myös teokseen haastateltujen Neuvon ystävien, työtoverien ja oppilaiden haastatteluissa. Neuvon persoonallisuudesta elämäkerran kirjoittajat Martti Häikiö ja Essi Ylitalo nostavat esiin luovuutta ja leikillisyyttä. Kirjoittajat tuovat hyvin esiin myös sen, että paraskaan tutkija tai lahjakas yritysjohtaja ei toimi yksin. Tarvitaan henkilökohtaisia verkostoja, kontakteja ja sparraajia.

Miksi juuri Neuvo?

Muutaman ajatuksen olisi voinut heti aluksi uhrata sen perustelemiseen, miksi juuri Yrjö Neuvon elämä sopii mikrohistorialliseksi ikkunaksi totaaliseen ja kasvottomaan digitaaliseen murrokseen.  Lukiessa alkaa pohtia, onko Neuvo erityisen kiinnostava hahmo juuri siksi, että hän on toiminut sekä yliopistomaailman että teknologiaa innovoivan ja tuottavan teollisuuden piirissä. Tämä herättää taas kysymyksen, missä määrin Neuvo on ainutkertainen poikkeusyksilö ja missä mielessä taas tyypillinen teknologisen murroksen toimija. Niin tai näin, jokaisen teknologisen kulttuurin muutoksista kiinnostuneen lukijan kannattaa katsoa, mitä mieltä hän on uuden tekniikan omaksumisesta ja innovaatioiden leviämisestä (s. 195–199) ja hurjien teknologisten menestystarinoiden mahdollisuudesta (251–257): ”Innovatiivisuus on pohjimmiltaan hyvin yksilökohtainen ominaisuus, mutta ympäristö – sekä henkinen että fyysinen – vaikuttaa siihen suuresti. Huiputhan eivät synny hetkessä tai perustamalla vaan yksittäisten henkilöiden osaavan työn ympärille ja heidän jälkiään jatkaen.” (254)

Kohdehenkilö esitellään niin vahvasti annettuna, että digitaaliteknologisesti orientoituneen sisäpiirin ulkopuolelta tuleva lukija tulee epäluuloiseksi. Onko tämä kaksoiselämäkerta ensisijaisesti Yrjö Neuvon muistomerkki?  Jättääkö elämäkerta varjoonsa sellaisia historiallisia toimijoita, joita olisi yhtä hyvin voinut asettaa murrosta ymmärrettäväksi tekevän tutkimuksen keskiöön? Teos jäsentyy aktiivisen vaikuttajan perintöä kunnioittavaksi biografiaksi, joka vakiinnuttaa Yrjö Neuvolle merkkihenkilön aseman. Sen myötä Yrjö Neuvon urakertomuksesta tulee digitaalisen kumouksen suomalainen muistin paikka, symboli, jonka ääreen digitaalista kumousta muisteleva kulttuuriperintöyhteisö voi kokoontua vahvistamaan ja uusintamaan yhdistävää historiaansa. Teoksen alkusivulla todetaankin, että sen kirjoittamista ovat tukeneet Tekniikan edistämissäätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Teoksen julkaisemista ovat puolestaan tukeneet BaseN OY, Kone Oyj, Metso Oyj, Nokia Oyj, Spinverse Oy, Tampereen teknillinen yliopisto, Teknillisen korkeakoulun tukisäätiö, Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Vaisala Oyj.
 
Tilaushistoriassa ja symbolisesti merkittävän hahmon rakentamisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Kaikki yhteisöt tarvitsevat muistin paikkoja, joista ne peilaavat omaa historiaansa. Yhteisöt tarvitsevat menneisyyttään jäsentäviä sankaritarinoita. Tämän elämäkerran voi onneksi lukea myös olematta digitaaliteknologista kumousta muistelevan kulttuuriperintöyhteisön jäsen. Neuvosta ja hänen antamistaan esimerkeistä on vaikea olla innostumatta. Hänen leikkisä virtansa sähköistää myös lukijan haaveilemaan oman elämänsä loikista.

SKS:n vielä linjaansa hakevassa Kirjokansi-tietokirjasarjassa ilmestynyt teos on myös tekninen kokeilu. Kirja on painettu paperille, mutta se sisältää QR-koodeja ja NFC-tagin, joiden avulla lukija voi hakea kännykällään lisätietoja, videoita ja pelejä, jotka kertovat Neuvon aloittamien tutkimusteemojen nykytilasta ja joiden kautta myös Neuvo pääsee itse ääneen osana teoskokonaisuutta. Oman sävynsä teokseen tuo osittain Neuvojen kotialbumeista poimittu kuvitus, joka esittelee Neuvoa osana työyhteisöä ja vapaa ajan askareissa. Kuvissa esitellään myös niitä tajuntaa räjäyttäneitä bittituotteita, joita koskevassa tutkimus- ja kehitystyössä Neuvo on ollut mukana.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *