Sara Griberg on valinnut Historian rakastavaisiin pareja, joita muistellaan vaikuttajina, oman tiensä kulkijoina tai yhteiskunnan normien rikkojina. Useimmat parit ovat heteropareja, mutta mukana on muutamia homo- ja lesboparejakin. Aikaisemmin hän on julkaissut teoksen Baby Lindy och andra berömda kidnappningar (2021) sekä yhdessä Hans Eldingin kanssa 101 historiska svenskar (2017). Hän on myös kirjoittanut artikkeleita mm. Allt on Historia-, Populär Historia– ja Historiskan -julkaisuihin.

Kirjan kaikkien kuvauskohteiden elämä on ollut jännittävää, joidenkin suorastaan traagista. Yhdenkään elämä ei ole ollut pelkää auvoa. Heidän tunteensa ovat aikanaan poukkoilleet laidasta laitaan. Aikalaistenkin tunteet ovat kuohahdelleet, eikä ole vältytty skandaaleiltakaan. Myös lukijan tunteet saattavat nousta pintaan. Myötätunnon ja ymmärryksen ohella mielessä voi läikähtää huvittuneisuus tai ärtymys ja paheksuminenkin, jos lukijan arvot, asenteet ja näkemykset ovat toiset kuin rakastavaisten.

Griberg lienee valinnut kirjansa parit oman kiinnostuksensa mukaan ja myös sen perusteella, keistä on löytynyt riittävästi lähdeaineistoa. Historiantuntemuksensa lisäksi hän on hyödyntänyt kuvauskohteista julkaistuja aikaisempia tietokirjoja ja artikkeleita sekä kohteidensa tuottamaa kirjallista aineistoa. Onpa lähteissä jokunen radio-ohjelma ja festivaalikeskustelukin. Kirjallisuusluettelosta löytyy nelisenkymmentä suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä julkaisua, mutta tekijä ei tekstissä mainitse lainkaan auktoriteetteja, joihin hän sanomisensa perustaa. Hän ei myöskään yleensä kyseenalaista käyttämiensä lähteiden antamia tietoja. On kiintoisaa havaita, että painettujen lähteiden taustalta löytyy enemmän miehiä kuin naisia, vaikka äkkiseltään voisi ajatella, että parisuhteet kiinnostaisivat enemmän naisia.

Kirjailija esittelee valitsemansa parit aikajärjestyksessä ja käyttää 5–12 sivua kunkin ”tapauksen” kuvaamiseen. Ensimmäinen ja viimeinen kuvaus ovat pisimmät; niiden naissankarit ovat Kleopatra ja Diana. Lyhimmät artikkelit tekijä on kirjoittanut Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän sekä Grace Kellyn ja Monacon ruhtinas Rainierin suhteesta, vaikka kummastakin parista olisi varmasti löytynyt kerrottavaa yllin kyllin.

Antiikista on kirjassa vain yksi ja keskiajalta kaksi paria. Uuden ajan alusta on myös kaksi paria sekä 1700- ja 1800-luvulta viisi. 1900-luvun pareja on 15; näistä muutamien tarina jatkuu osin vielä 2000-luvulle. Kuvatuista henkilöistä hengissä ovat edelleen entinen Walesin prinssi ja nykyinen Britannian kuningas Charles sekä John Lennonin puoliso Joko Ono. Kumpikaan ei piitanne pätkääkään siitä, mitä heistä kirjoitetaan.

Maantieteelliseltä taustaltaan rakastavaiset ovat varsin erilaisia. Viidentoista parin kumpikin osapuoli on tosin eurooppalainen, mutta ei useinkaan saman maan kansalainen. Kumppaneita he ovat löytäneet on myös Egyptistä, Japanista tai Yhdysvalloista. Viisi paria on kokonaan Euroopan ulkopuolelta, yksi Argentinasta ja yksi Etelä-Afrikasta sekä kolme Yhdysvalloista. Ruotsalaisia lemmenpareja kirjassa on vain yksi, Kaarina Maununtytär ja Eerik XIV. Yksi pari on ruotsalais-tanskalainen. Suomalaisia rakastavaisia kirjasta löytyy kaksi ”paria”, jo edellä mainitut Tove Jansson & Tuulikki Pietilä sekä Juhani Aho, hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt ja tämän sisar Tilly Soldan. Kuvaamistaan henkilöistä Griberg ei – lukijan harmiksi – kerro järjestelmällisesti elinvuosia ja mainitsee muutenkin niukanlaisesti päivämääriä ja vuosilukuja.

Historian rakastavaisten teksti on kokeneen journalistin laatimaa: selkeää ja luistava, eikä valittamista ole Christine Thorelin käännöksessäkään. Kielen takia ei lukijan tarvitse aivojaan rasittaa ymmärtääkseen, mistä puhutaan. Pilkunviilaaja-minä ärsyyntyi kuitenkin siitä, että ’ikoninen’ toistuu kirjassa viisi kertaa. Sekä alkuteos että käännös on julkaistu myös äänikirjana, ja halukkaat voivat kokeilla niitä iltakuultaviksi silläkin uhalla, että rakastavaisten ongelmat voivat viedä yöunet.

Tuuli Juuselan suunnittelema Historian rakastavaisten kansi on aivan erilainen kuin alkuteoksen kansi; se lupaa lähinnä lämpimiä tunteita – niin auvoisilta taivaan sinessä ja kukkien ympäröiminä poseeraavat Grace Kelly ja Monakon ruhtinas Rainier näyttävät. Herttaisen oloinen kansi vastaa varmasti joidenkin rakastavaisten kokemuksia, mutta kannen valkoinen sydän antaa ymmärtää, ettei joka parin rakkaus hehkunut tulisena.

Kiintoisin tapaus

Griberg aloittaa artikkelit kunkin parin kuvalla ja muutaman rivin ingressillä. Kahdeksasta ensimmäisestä parista on esillä jonkun myöhemmän taiteilijan näkemys, mutta 1800-luvun lopulta lähtien pareista on valokuvat: virallisia pönötyskuvia tai eri tilanteissa näpättyjä tuokiokuvia. Vain yksi pari – Mildred (1940–2008) ja Richard Loving (1934 1975) – on jätetty ilman kuvaa, vaikka heistä olisi löytynyt runsaasti valokuvia. Mildred oli tummaihoinen, puoliksi musta ja puoliksi intiaani, Richard taas vaaleaihoinen ja englantilais-irlantilaista syntyperää.

Juuri tämä vuonna 1958 Washington DC:ssä avioitunut pari kiinnosti minua eniten. He olivat vähän koulutettuja, vaatimattomia ihmisiä, ”taviksia”, jotka halusivat vain olla rauhassa, asua yhdessä, hankkia lapsia ja rakastaa toisiaan. Mutta sepä ei onnistunutkaan Virginian osavaltiossa, jossa seka-avioliitot olivat kiellettyjä kuten 15 muussakin osavaltiossa. Tämä oli vastoin Yhdysvaltojen perustuslakia, sillä sen 14. lisäyksen (vuodelta 1866) mukaan ihonväriin katsomatta kaikki Yhdysvaltojen kansalaiset olivat tasa-arvoisia lain edessä ja heillä oli samat oikeudet. Virginialaistuomarin mukaan pariskunta ei edes saanut vierailla Virginiassa yhtä aikaa.

Mildred ja Rrichard eivät olleet mitään kansalaisoikeustaistelijoita eivätkä osoittaneet mieltään oman elämäntilanteensa vuoksi, mutta esittivät asiansa kahdelle brooklynilaiselle lakimiehelle todeten, ettei heillä olisi varaa ryhtyä käymään oikeutta. Lakimiehet pitivät juttua niin tärkeänä, että ryhtyivät ajamaan heidän asiaansa, ja saivat sen lopulta vuonna 1967 korkeimman oikeuden päätettäväksi. Tulos oli, että seka-avioliitot kieltävä laki kumottiin kaikissa 16 osavaltiossa, joissa se oli vielä voimassa. – Loppu hyvin, kaikki hyvin!  – Niin voisi luulla, mutta ei se ihan niin mennyt, ja siitä on paras lukea Gribergin kirjasta.

Kirjan jokainen ”love story” on ainutlaatuinen ja omalla tavallaan kiehtova. Kaikki tarinat osoittavat, että rakkaus voi tuoda mukanaan uskomattomia kokemuksia ja seuraamuksia. Tarinat voivat saada lukijan myös etsimään muista lähteistä lisätietoa parien elämästä.