Liian monta uutista – dataa joka tuutista

Näin joulunjälkeisten kinkun- ja looransyöntitalkoiden lomassa on herkullista tarttua viestinnällistä ahmintaa käsittelevään kirjaan. Kasvatustieteilijä Jussi T. Koski kuvaa ja analysoi teoksessaan "Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta" ongelmakenttiä, jotka koskevat myös useimpia meitä Internetin postituslistojen tilaajia. Kirjan kannessa teoksen julistetaankin olevan "Sytyke- ja pohdintakirja tietotyön sankareille, opettajille, toimittajille, poliitikoille, johtajille, tutkijoille ja virkamiehille".

Koski, Jussi T.: Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta.. Gummerus, 1998. 226 sivua. ISBN 951-20-5300-4.

Näin joulunjälkeisten kinkun- ja looransyöntitalkoiden lomassa on herkullista tarttua viestinnällistä ahmintaa käsittelevään kirjaan. Kasvatustieteilijä Jussi T. Koski kuvaa ja analysoi teoksessaan "Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta" ongelmakenttiä, jotka koskevat myös useimpia meitä Internetin postituslistojen tilaajia. Kirjan kannessa teoksen julistetaankin olevan "Sytyke- ja pohdintakirja tietotyön sankareille, opettajille, toimittajille, poliitikoille, johtajille, tutkijoille ja virkamiehille".

Kirja alkaa osiolla, jossa pohditaan infoähkyä sekä muita "tietoyhteiskunnan" haittavaikutuksia. Infoähkyn Koski määrittelee epätasapainotilaksi, jonka aiheuttaa erilaisista henkilökohtaisista ja joukkoviestimistä tuleva datan ja informaation tulva. Koski peräänkuuluttaa laatua määrän tilalle ja kritisoi muun muassa sellaista tieteellisen tutkimuksen tekotapaa, jossa viittaillaan valtavaan määrään toisten tekemiä esityksiä ilman että pysähdytään luomaan jotain todella uutta ja omaperäistä. Koski arvostelee myös Internetin WWW-sivuja, jotka hänen mukaansa saavat kaipaamaan perinteistä kirjaa, johon tekijä on rakentanut selkeän alun ja lopun sekä saanut niiden väliin mietittyä asiaakin.

Kosken tapa kirjoittaa on ironinen. Hän kuljettaa tarinaa juuri niillä tavoilla, joita vastaan hyökkää. Teos etenee loputtomien viittausten ja lainausten vyörynä, josta purkautuu nimiä J. V. Snellmanista Richard Rortyyn, Bill Gatesista Paavo Haavikkoon, Carl-Gustaf Liliuksesta Henry Milleriin ja niin edelleen. Erilaiset tutkimus-, Internet-, sanomalehti- ja kaunokirjallisuuslähteet muodostavat rikkaan mutta osin sekavan kudelman, jolla ilmeisesti halutaan saada lukija kakomaan infoähkykohtauksen kourissa.

Konkreettista ähkytilaa Jussi T. Koski tuo esiin myös sanavalinnoillaan. Hän kirjoittaa esimerkiksi keskustelun puuroutumisesta ja hajoamisesta, kyllästyneiden keskustelijoiden massapakenemisesta ja informaatiovyöryistä. Tilannetta alleviivaavilla metaforisilla ilmauksilla onkin keskeinen rooli etenkin tietoyhteiskunnan ongelmien kuvauksessa.

Infoähkyn ehkäisykeinot ovat ennalta-arvattavia. Tärkeimpinä vastalääkkeinä toimivat aktiivisuus, analysoiminen, rauhoittuminen, pysähtyminen sekä panostaminen "laatuun". Kosken mukaan "usein tuntuukin, että mitä lahjakkaampi ja aikaansaavempi ihminen on kysymyksessä, sitä tietoisempi hän on ajan ja inhimillisen energian rajallisuudesta ja sitä aggressiivisemmin hän päivittäin raivaa itselleen aikaa laadukkaan ajattelun mahdollistamiseksi." (s. 38)

Alun informaatiopommituksen jälkeen kirja ikään kuin seestyy – tai sitten lukija turtuu. Koski siirtyy tarkastelemaan muun muassa oppimista, luovuutta, monitieteisyyttä, organisaatioiden toimintamalleja sekä filosofiaa ja demokratiaa. Asioita käsitellään tietoyhteiskunnan kannalta sen "ulkopuolistakaan" maailmaa unohtamatta. Näistäkin asioista Koski kirjoittaa lähinnä toisten auktoriteettien selän taakse piiloutuen, mikä ei tosin vähennä teoksen merkitystä ajatusten ja mielipiteiden herättäjänä. Koski tuo esiin toisistaan poikkeavia tulkintoja esimerkiksi luovuuden olemuksesta ja sen kanavoimistavoista. Hän haluaa osoittaa, että ei ole olemassa yhtä totuutta vaan monia tulkintoja, joiden välinen avoin vuoropuhelu on tärkeää.

"Infoähky" ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta näkökulmaa tietoyhteiskuntaan. Se on kuitenkin mainio kokoomateos, jossa informaatiovirtojen hyvät ja huonot puolet tulevat kattavasti esiin. Suosittelen kirjaa kaikille tietoyhteiskunnassa eläville ja erityisesti niille, jotka ovat perustamassa uutta (verkko)lehteä, Internet-sivustoa tai verkko-oppimisympäristöä. Mikä onkaan se lisäarvo, jota nämä palvelut tuottavat? Ovatko perinteisemmät viestintävälineet sittenkin parempia? Tai olisiko parempi ryhtyä infodieetille, jossa kaikkia viestintätuotteita nautittaisiin tiukasti säännösteltyinä?

Jos et tämän arvostelun sinnikkäänä lukijana ole vielä painanut delete-nappulaa ja kiinnostuksesi "Infoähkyä" kohtaan on herännyt, voit vielä katsoa kirjasta käytyä verkkokeskustelua, joka löytyy osoitteesta http://www.gummerus.fi/kustannus/kirjailijat/J_Koski/index.html . Kovin moni ei tosin ole vielä sanaista arkkuaan avannut.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *