Löytöretkellä Helsingissä – kotikaupungin kätkettyä runoutta etsimässä

Taidehistorioitsija Julia Donnerin ja valokuvataiteilija Taneli Eskolan yhteistyön tuloksena julkaistiin vuodenvaihteessa kirja Helsingin puistoista ja puutarhoista. Kirja on monipuolinen ja poikkeuksellisen hienosti kuvitettu tietoteos Helsingin puutarha- ja puistosuunnittelun historiasta. Lisäksi se on kunnianosoitus Helsingin kaupunkiluonnolle ja kutsu löytöretkelle kotikaupungin poluille etsimään käyteytyneitä paikkoja ja puutarhoja.

Donner, Julia; Eskola, Taneli: Löytöretki Helsinkiin. Paikkoja, polkuja, puutarhoja. Multikustannus, 2008. 167 sivua. ISBN 978-952-468-147-6.

Helsinki on kansainvälisellä mittapuulla melko pieni kaupunki. Itämeren tytär on esimerkiksi mannereurooppalaisiin serkkuihinsa nähden nuori ja sen kasvu urbaaniksi pääkaupungiksi on tapahtunut melko myöhään ja maltillisesti. Tämän ansiosta helsinkiläisillä on etuoikeus nauttia kotikaupungissaan poikkeuksellisen rikkaista luontokokemuksista. Harvassa pääkaupungissa on aivan ydinkeskustan tuntumassa esimerkiksi Suomenlinnan tai Keskuspuiston kaltaisia paikkoja.

Pääosa luontokokemuksista kaupungeissa ei kuitenkaan liity edellä mainitun kaltaisiin paraatikohteisiin. Luonto kaupungeissa on yllättävän moninaista, sen jokapäiväisyyden takia emme vain tule huomanneeksi sitä. Erikoisuudet sitä vastoin huomataan: Bubi-huuhkaja valittiin toissavuonna vuoden kaupunkilaiseksi ja puistojamme tuhoava kaniinipopulaatio saa jatkuvasti palstatilaa. Mutta varpuset, voikukat, vaahterat, kalliot, meri, tuuli, räntäsade tai vuorokauden- ja vuodenajanvaihtelut eivät ylitä uutiskynnystä. Toisaalta luonto on rakennetun ympäristön puristuksessa kutistunut usein niin pienipiirteiseksi, että sitä on lähes mahdotonta havaita. Tarvitaan kaupunkiekologin tarkkaavaisuutta huomaamaan, että Senaatintorin portailla kasvaa noin 70 eri kasvilajia. Yksittäisiä kasviyksilöitä siellä kasvaa useita satoja, ellei tuhansia.

Helsinkiläisen ei silti tarvitse olla kaupunkiekologi pystyäkseen törmäämään arkiympäristössään puhutteleviin luontokokemuksiin. Julia Donnerin ja Taneli Eskolan kirja Löytöretki Helsinkiin. Paikkoja, polkuja, puutarhoja on kutsu ja opas tutkimusmatkalle Helsingin kaupunkiluontoon. Kirja kehottaa hiljentämään vauhtia ja antautumaan avoimin aistein ja mielin kaupungille. Näin voi keskellä arkea yllättäen välähtää näkymä salaiseen puutarhaan:

Se voi olla pientäkin pienempi tai avara ja laaja, näkijän ja kokijan havainnosta riippuen. Puutarhan voi nähdä bussin ikkunasta vilahtavassa näkymässä tai kallionkolossa syksyisellä rannalla. Se voi olla yksittäinen puu puhelinkioskin kupeessa tai mustarastaan laulu kevätyössä. Puutarha voi olla omassa mielikuvituksessa: se voi olla oivallus jostain menneestä, tarina, joka tulee näkyväksi jollakin tavalla, jossain hetkessä.

Kirjan pääosassa on siis Helsingin kaupunkiluonto. Se esittelee tekstein ja kuvin toistakymmentä puistoaluetta kantakaupungin kupeista, mutta paraatiesimerkkien ulkopuolelta. Lisäksi oman lukunsa ovat saaneet voikukka, puut, Meilahti, puro ja joki, joiden kautta kirja sivuaa myös kymmenittäin muita Helsingin puistoja. Donnerin tekstit avaavat laajasti suomalaisen puutarha- ja puistosuunnittelun kulttuurihistoriaa ja samalla Helsingin rakentumisen historiaa. Tässä mielessä kirja on jokaiselle Helsinki-oppaalle suositeltavaa lukemistoa.

Ainolan ja Suvirannan puutarhoista väitöskirjaansa valmistelevan Donnerin asiantuntemus vakuuttaa ja teksti soljuu nautittavasti. Erityisen virkistävää on, että Donner uskaltaa pudottaa myös painavan sanan silloin, kun sille on tarvetta. Tästä oiva esimerkki on Puut-luku. Antoisia ovat lisäksi pohdinnat kaupunkiympäristöjen olemuksesta ja niiden kokemisesta, joita Donner pujottelee faktapohjaisemman tekstin sekaan. Eskolan vuosina 2007 ja 2008 kuvaamat kauniit värikuvat linkittyvät tiiviisti tekstiin ja näyttävät Helsingin alati muuttuvat kasvot puluista ja lahopuista kesäiseen auringonlaskuun Töölönlahdella.

Teos ei ole kuitenkaan pelkästään tietokirja, vaan se avaa muitakin tasoja. Donnerin teksteistä välittyy vahvan asiantuntijataustan lisäksi omakohtainen, syvästi koettu suhde kotikaupunkiin ja valittuihin kohteisiin. Tätä korostavat myös läpi teoksen kulkevat viitteet kaunokirjallisuuteen, etenkin lyriikkaan. Tyylilaji ei ole helppo, mutta Donner onnistuu välttämään sentimentaalisuuden ja subjektivismin sudenkuopat. Teksti puhaltaa kohteisiinsa hengen, joka tekee niistä enemmän kuin tutkijan havaintoja sunnuntaikävelyillään. Kotikaupungin kartalle piirtyy vahvasti koettuja paikallisuuksia.

Paikka ei ole mikä tahansa kohta kaupungissa tai maantieteellinen sijainti kartalla, vaan se syntyy ihmisen eksistenssiä puhuttelevista aineksista. Paikka on enemmän kuin puutarha, sillä se ei synny hetkessä, vaan vaatii syvemmän ajallisen suhteen. Donnerin sanoin: ”tärkeät paikat kasvavat kiinni ihmiseen hitaasti mutta varmasti kuin sammal kallioon”. Juuri tämä ajallinen syvyys tekee paikoista ihmiselle erityisen tärkeitä. ”Ihmisen identiteetti, käsitys omasta itsestä rakentuu paikoissa. (…) Paikat, jotka koskettavat ja joihin kiintyy tavalla tai toisella, kiinnittävät meidän aikaan ja omaan elinympäristöön”. Toisin sanoen, ihmisen identiteetille on olennaista suhde ja vuorovaikutus toisten kanssa ja toinen voi olla myös paikka.

Eskolan poikkeuksellisen aistivoimaiset kuvat säestävät nimenomaan tätä puolta kertomuksessa. Kirjan loppusanoissaan Eskola vertaa valokuvaajaa kirjailijaan. Molemmat välittävät merkitystihentymiä ajassa ja paikassa, kokemusten paikkoja. Eskolan kuvat ovat tästä erinomainen esimerkki. Hän onnistuu vangitsemaan kuvaushetken tunnelman niin voimakkaasti, että kuvaajan kokemasta tilanteesta tulee yhteisesti jaettava.

Eskolan kuvien keskiössä on usein elävä luonto, mutta niissä on myös kolme erittäin olennaista, toisiinsa linkittyvää lisätekijää. Ensinnäkin kuvissa on ihmisiä. Kaupunki on ihmisen luomus ja lähes läpikotaisin inhimillinen ympäristö. Ihmisen vaikutus yltää kaupungeissa melkein kaikkeen, myös kaupunkiemme luontoon. Tästä syystä kaupunki on myös kertomus ihmisestä ja siitä, mitä me pidämme arvokkaana.

Eloton luonto on silti tekijä, joka pakenee ihmisen hallintaa. Eskolan kuvissa elottomalla luonnolla on keskeinen rooli muun muassa kallioiden, vesistöjen, säätilojen sekä vuoden- ja vuorokaudenaikojen kautta. Nämä seikat muodostavat arkipäiväisimmät luontokokemuksemme kaupungissa ja vaikka haluaisimme, pakkasta, tuulta tai sateita emme pysty säätämään. Rakennetun ympäristön yksi perustavimpia tehtäviä on suojata meitä juuri näiltä luonnon ominaispiirteiltä.

Rakennettu ympäristö on kuvien kolmas tärkeä tekijä, usein taustalla ja tarkoituksellisesti epäterävänä, mutta silti läsnä. Eskola tuo mielenkiintoisesti esiin rakennetun ympäristön ja kaupunkiluonnon kytköksiä. Näiden kahden väliset rajapinnat eivät ole kaupungissa selkeitä.

Kaupunki on nimenomaan näiden kolmen tekijän – ihmisen, rakennetun ympäristön, ja luonnon – muodostama elävä kudos. Jokaiselle tämän liiton jäsenistä on ominaista jatkuva muutos, mutta lisäksi linkki historiaan ja muistoihin. Siksi kaupunki on aina mennyt, oleva ja tuleva, kuten Donner sanoo. Tämä muutoksen ja pysyvyyden dynamiikka tekee kaupungista merkityksiltään jatkuvasti syvenevän ja uusiutuvan kokonaistaideteoksen. Siten se pystyy myös tarjoamaan jatkuvasti uusia rakennuspaikkoja ihmisen identiteetille.

Ensin ajattelin, että löytöretkeilijälle pieni karttakuva puistojen sijainneista olisi ehkä ollut paikallaan, kunnes tajusin, että se sotisi kirjan eetosta vastaan. Aito kaupunkilöytöretkeilijä ei kulje kartan ja kompassin kanssa, vaan vaistojensa varassa ”flanööraten”, omia polkujaan. Paras tapa kokea kaupunki kaikessa rikkaudessaan on kävellen. Tämä polkujen taso on kirjan kolmas taso, johon se itsessään voi vain kutsua, kannustaa ja antaa pientä opastusta. Jokaisen on lopulta itse löydettävä omat polkunsa ja salaiset puutarhansa ja luotava omat paikkansa. 

Taneli Eskolan valokuvat ovat esillä 24.5.2009 asti myös Suomen valokuvataiteen museon Asfalttipuutarhat – Paratiiseja kaupunkirakenteen katveessa -näyttelyssä.  (http://www.fmp.fi/fmp_fi/muvieras/nayttely/vaihtuva/2009/asfalttipuutarhat/index.htm)

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *