Otsikko on koottu Valon ja varjon vuosilukujen alla olevista otsikoista. Otavan panos itsenäisyyden 90. juhlavuoden lukuisiin kirjajulkaisuihin on Jaana Iso-Markun ja Sirpa Kähkösen kirjoittama Valoa ja varjoa 90 kuvaa Suomesta. Kirjan idea on valita kultakin itsenäisyyden vuodelta yksi valokuva, johon tiivistyvät vuoden keskeisimmät tapahtumat. Kuvavalinnat poikkeavat huomattavasti historiankirjojen tai uutiskuvaston poliittisista kuvista, Valoa ja varjoa keskittyy arjen ja suomalaisille merkityksellisten ilmiöiden kuvaamiseen ja esiin tuomiseen. Kirja onkin mukavan leppoisa niin katselukirjana kuin muistisilmuja avaavana itsenäisyyden ajankuvauksenakin.

Kirjoittajat ovat ansioituneita ammattilaisia. Sirpa Kähkönen on romaanikirjailija, jota kiinnostaa erityisesti mikrohistorian kuvaus. Isovanhempien kertomien tarinoiden pohjalta hän on pohtinut historian tapahtumien vaikutusta perimmäisiin kysymyksiin ihmisen olemassaolosta ja kehityksestä. Jaana Iso-Markku puolestaan on toiminut kääntäjänä ja hänen aiempi toimitustyönsä on Suuret suomalaiset -teos. Kähkönen on kirjoittanut teokseen määrällisesti enempi varhaisemman itsenäisyyden ajan kuvauksia, Iso-Markku taas tuoreempia lähihistorian tekstejä.

Kirjan nimi on hyvin monimerkityksinen historiaa esittelevälle teokselle. Nimeen sisältyvä lataus vahvistuu entisestään kun tutustuu upeaan mustavalkokuvitukseen. Kuvitus tukee hyvin nimivalintaa, mustavalkokuvien kaunis piirtävyys tulee hienosti esiin painotyössä ja valitussa kellertävässä paperissa. Kuvien informatiivisuus sen sijaan välillä mietitytti. Jos tekstiä ei olisi ollut, mikään ei olisi liittänyt kuvaa tiettyyn vuoteen tai edes asiayhteyteen, joten siinä mielessä kuvavalinnat ovat rohkeita. Kokonaisuus on kuitenkin taitavasti rakennettu, napakat otsikot kokoavina huippuina. Kuvatietojen puuttuminen lähes täysin häiritsi lukukokemuksen edistyessä.

Kirjan tekijöiden sanoin: ”Uskomme, että Suomen historia ei ole monoliitti vaan lukemattomien äänien ja tarinoiden kudos” kuvaa hyvin tätä kirjaa. Lukija suostutellaan muistamaan tiettyjä esiin poimittuja asioita. Historiankirjoituksen ongelmia on lukuisia, valinnan vaikeus ja näkökulmien muutos muutamina mielenkiintoisimmista. Ne tuovat tähän kirjaan raikkautta ja tuttuutta. Arjen historia on alkanut kiinnostaa erilailla kuin muutama vuosikymmen aiemmin. Aiempi kansanperinteentutkimus on saanut vierasperäisemmän ja trendikkäämmän nimen, painottunut hieman toisin ja saanut rinnalleen sisarustieteitä. Paradoksaalista kyllä, arkielämä on tullut mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi samanaikaisesti kun ihmisten sanotaan vieraantuneen huolestuttavasti normaalista arjesta. Jopa suuri kirjatalo innostuu julkaisemaan suurteossarjan arjen historiasta. Tällä aallonharjalla Valoa ja varjoakin ratsastaa. Teoksessa painotettu tavallisen ihmisen arki liitetään historiallisiin tapahtumiin, kuitenkin niin, että historian merkkipylväät tulevat kirjatuiksi.

Valoa ja varjoa nostaa esiin mielenkiintoisia ilmiöitä ja asioita, kuten esim. sanaston muutos, kotien koneistuminen, populaarikulttuurin ilmiöt, mutta myös tutkimustuloksia ja tilastotietoutta kirjasta löytyy helposti omaksuttavassa muodossa. Läheltä näkemisen vaikeus on tuttua kaikille tutkijoille, mutta kirjoittajapari on vältellyt ansaa pysymällä valitsemassaan linjassa. Kokonaisuudessa erityistä ihastusta herätti myös maakuntalaajuus tai sanoisinko yleiskuvan antaminen laajemmin koko Suomesta pääkaupunkiseudun sijaan. Kirjaa voi lämpimästi suositella lahjakirjaksi niin nuorille, kuin esteetikoillekin, samoin kuin henkilöille, joita historian tiiliskivi ei yleensä kiehdo. Vaikka Valoa ja varjoakin on jykevä teos, se on lukijaystävällinen ja kaunis visuaalinen kokonaisuus, joka houkuttelee kuuntelemaan historian supinaa ja ehkä osaltaan voisi olla sillanrakentajana ikäpolvien kuiluissa.