Vantaan kaupunginmuseon julkaisu Samuelin kartat. Helsingin pitäjä vanhimmissa kartoissaan esittelee maanmittari Samuel Brotheruksen vuosina 1681- 1712 laatimat kartat Helsingin pitäjästä. Kirja on Helsinge-Vantaan juhlavuoden julkaisu, ja siinä esiintyvät kartat olivat esillä Vantaan kaupunginmuseossa vuonna 2001 pidetyssä Samuelin kartat. Vantaa 650-vuotta- juhlanäyttelyssä.

Julkaisun alussa esitetään lyhyt kuvaus Helsingin pitäjän vaiheista, Ruotsi-Suomen kartoituksesta 1600-luvulla sekä maanmittari Samuel Brotheruksen elämänurasta ja toiminnasta maanmittarina Helsingin pitäjässä ja Uudellamaalla. Tällainen lyhyt johdatus karttojen syntyvaiheisiin onkin paikallaan kirjan alussa. Samuel Brotherus syntyi 1650-luvun loppupuolella ja oli kotoisin Helsingin pitäjän kirkonkylästä. Toimittuaan ensiksi maanmittaustehtävissä Skånessa ja Bohusläänissä hän suoritti vuonna 1689 maanmittarin ammattitutkinnon ja sai samana vuonna valtakirjan ryhtyä ylimääräiseksi maanmittariksi Uudenmaan ja Hämeen lääniin. Ensimmäisenä työnään uudessa virassaan hän mittasi Sipoon Östersundomin sekä Pernajan kyliä, joiden kartat valmistuivat vuonna 1690. Kartoitusta hän jatkoi aina vuoteen 1711 asti. Kaikkiaan hän valmisti 32 karttaa Helsingin pitäjän alueelta, kolme kaupunkikarttaa ja ainakin 150 karttaa Uudenmaan ja Hämeen läänistä. Samuel Brotherus kuoli 55 vuoden iässä vuonna 1712. Kyseessä on siis varsin merkittävä elämänura kartoittajana ja hänen karttansa ovat arvokkaita lähteitä historiantutkijoille.

Kuten kirjan esipuheessa sanotaan, kartat avaavat näkymän Helsingin pitäjän menneisyyteen. Karttoja tutkimalla voimme jäsentää paitsi aikaa ja alueellista kehitystä, myös omaa kulttuurihistoriaamme. Kartat kertovat minkälainen ympäristömme on ollut ja antavat vastauksia sen muuttumisesta. Pääkaupunkiseudun valtavasta rakentamisesta ja muuttumisesta huolimatta karttojen avulla on mahdollista seurata myös muuttumattomuutta ja jatkuvuutta. Kartoissa on piirteitä, kuten tiet, talot, mäet, pellonreunat, joista osa on tänäkin päivänä tunnistettavissa maisemassa. Tätä kautta kartat auttavat ymmärtämään myös kuinka historiallisesti kerrostunut maisema on.

Julkaisussa esitellään kaikkiaan yli kolmekymmentä karttaa eri puolilta pääkaupunkiseutua. Mukana on karttoja nykyisestä Espoosta, Vantaalta ja Sipoosta. Monet julkaisussa esiintyvät kartat ovat kiinnostavia siinäkin mielessä, että niissä esiintyvät paikat ovat jatkuvasti esillä tiedotusvälineissä, kuten satamahankkeen ja Natura 2000-ohjelman puristuksessa oleva Vuosaari tai Teknillisen korkeakoulun ja Alvar Aallon tunnetuksi tekemä Otaniemi Espoossa. Julkaisun jokaiseen karttaan on liitetty kuvateksti, jossa selitetään mitä kartta esittää. Monin paikoin on myös kerrottu kyseisen paikan nykypäivästä. Joihinkin kohtiin olisi ehkä voinut laittaa vielä enemmän tietoiskuja kohteiden historiasta. Tämä olisi tuonut julkaisuun lisää elämää, ihmisiä ja toimintaa. Minulle ainakin heräsi monessa kohtaa mieleen kysymyksiä. Milloinkohan tuo kartano on perustettu, kuka sen on omistanut eri aikoina? Koska tuokin kalastajatorppa on perustettu, keitä siinä on asunut, miltä paikka nykyään näyttää? Tällaisia selostuksia ei tietenkään olisi voinut kovin moneen paikkaan laittaa, muuten julkaisu oli paisunut kohtuuttoman suureksi.

Pienenä puutteena julkaisussa voi pitää sitä, että siinä esitellään vain yhden ajanjakson karttoja. Näin se ei varsinaisesti anna kuvaa ympäristön muuttumisesta vaan käsitys muutoksesta jää lukijan paikallistuntemuksen varaan. Olisi ollut mukava, jos kirjassa olisi ollut mukana esimerkinomaisesti muutamasta paikasta myös uudempia karttoja. Runsaasti kartoitetusta pääkaupunkiseudusta olisi löytynyt helposti karttoja, joiden avulla olisi voinut rakentaa vaikka vain yhdestä paikasta muutaman kartan avulla karttasarjan Samuel Brotheruksen ajoista nykypäivään. Näin lukija olisi todella voinut havaita ympäristön muutoksen. Karttojen ohella olisi voinut mahdollisesti tietyissä kohdin käyttää myös valokuvia osoittamaan, miltä kartoissa esiintyvät paikat tänä päivänä näyttävät. Itselleni tuli ainakin monesti kirjaa lukiessani mieleen kysymys, miltäköhän tuo ja tuo paikka näyttää nykyään ja aloin kaivaa kaapeistani uudempia pääkaupunkiseudun karttoja. Tällainen ratkaisu olisi tietenkin muuttanut kirjan luonnetta. Samuelin kartat ei pyrikään olemaan paikallishistorian tutkimus vaan julkaisu, joka keskittyy nimenomaan esittelemään Brotheruksen karttoja. Tämän tehtävän se täyttääkin hienosti.

Joitakin pieniä huomautuksia tai toiveita yksityiskohdista voi esittää. Esimerkiksi sivulla 79 on koko sivun kokoisena Västersundomin karttaan liittyvä maanmittarin laatima selitysteksti. Teksti on julkaistu sellaisenaan alkuperäisestä kartasta kuvattuna, mutta siinä ei ole mitään selitystä. Monia lukijoita olisi varmaan kiinnostanut, mitä kyseisessä tekstissä sanotaan. Vanhoja käsialoja ja vanhaa ruotsia taitamaton lukija ei ymmärrä tekstistä sanakaan ja maanmittarin mietteet jäävät arvoitukseksi.

Kirjan ulkoasuun on panostettu, ja tämä panostus on kannattanut. Samuelin kartat on todella näyttävä ja upea julkaisu, joka on toimitettu tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti. Kirjan suuri sivukoko parantaa entisestään sen ulkoasua. Värikuvina esitetyt kartat ovat selkeitä ja kauniita. Vanhojen suurimittakaavaisten karttojen julkaiseminen on ongelmallista. Jos ne halutaan esittää kokonaisina ja niin että niistä saa selvää, ne vievät kohtuuttomasti tilaa. Pienennettyinä niistä tulee helposti epäselvää sotkua, josta on vaikea saada selvää. Tässä julkaisussa karttoja on esitetty sekä kokonaisina että osina. Pieniä osia suurentamalla maanmittarin kynänjäljet on saatu erottumaan selvästi ja kauniisti. Vastaavasti joitakin karttoja on pienennetty, niin että aukeamalle tai sivulle on saatu mahtumaan koko kartta. Tätä ratkaisua voi pitää onnistuneena ja se on toteutettu taidokkaasti. Kokonaisina esitetyistä kartoista voi hahmottaa yleiskuvan ja nähdä kartat "sellaisena kuin ne todella ovat olleet". Julkaisu tekee oikeutta myös vanhojen karttojen kauneudelle. Vanhat kartat eivät ole ainoastaan informatiivisia piirustuksia tietystä paikasta, vaan myös visuaalisesti upeita käsin piirrettyjä taideteoksia ornamentteineen, koristeellisine symboleineen ja muine piirustuksineen. Hienoa, että tämäkin puoli vanhoista kartoista on saatu esiin. Julkaisu on kaksikielinen, joten se palvelee myös ruotsinkielistä lukijakuntaa. Pääkaupunkiseudun paikallishistoriasta ja ylipäänsä vanhoista kartoista kiinnostuneille kirja on oivallinen hankinta.