Teoksen lähtökohtana on, että lihan kulutusta on syytä vähentää. Ajatuksena on kuitenkin pikemminkin kohtuullistaminen kuin lihansyönnistä luopuminen kokonaan. Tässä mielessä teos onkin varsin ajankohtainen. Fleksaus eli osa-aikainen kasvissyönti on jopa nimetty tämän hetken kuumimmaksi ruokatrendiksi. Tätä voi selittää osaltaan se, että markkinoille on parin viime vuoden aikana tullut runsaasti uusia proteiinipohjaisia lihankorvikkeita ja valmisaterioita, joiden kysyntä on välillä jopa ylittänyt tarjonnan. Myynti on parhaimmillaan jopa kaksinkertaistunut. Tämä ei välttämättä kerro kasvissyöjien lisääntyneestä määrästä vaan siitä, että kasvisruoka kiinnostaa yhä enemmän myös sekasyöjiä.

Lihaa syödään liikaa

Kirja rakentuu Mattilan kirjoittamasta johdannosta, yhdeksästä pääluvusta ja kirjan sanomaa kokoavasta päätösluvusta. Artikkelit ovat eri alojen asiantuntijoiden, pääasiallisesti tutkijoiden, kirjoittamia. Teksteissä käsitellään lihan- ja kasvisyönnin merkitystä esimerkiksi ruokakulttuurin, terveyden, maatalouden ja kuluttajien makumieltymysten näkökulmista.

Lihan suosiota selitetään etenkin ruokakulttuurilla. Liha koetaan ravitsemuksellisesti tärkeänä ja jopa välttämättömänä osana ruokavaliota. Lihaa on myös helposti saatavilla helposti valmistettavassa muodossa, sen mausta pidetään ja liha koetaan sosiaalisesti hyväksyttävänä valintana. Vastaavasti helppojen kasvisruokien saatavuus voidaan kokea vähäisenä, makua heikkona ja valmistaminen vaikeana. Kasvissyönnin lisäämisen kannalta keskeistä olisikin saada uusia helppoja ruokaratkaisuja. Tarvitaan myös uusia tapoja ja perinteitä, jotka suosivat kasvisruokakulttuuria. Näitä vaihtoehtoja onkin alkanut tulla markkinoille yhä enemmän. Kasvisruokailun tulevaisuus nähdäänkin valoisana.

Lihansyönnin vähentämistä perustellaan terveys- ja ympäristösyillä. Vaikka lihassa on monia terveyden kannalta tärkeitä ravinto- ja kivennäisaineita, syödään lihaa terveysnäkökulmasta aivan liikaa. Myös ympäristön näkökulmasta lihaa kulutetaan liikaa. Mikäli halutaan luoda kestävää tuotantoa, on se paremmin mahdollista nykyistä pienemmällä eläinmäärällä. Ruokavaliomuutosten kautta ilmastovaikutuksia voidaan vähentää laskentatavasta riippuen noin 20-50 prosentilla. Vähennyksen suuruuteen vaikuttaa esimerkiksi se, minkä lihan kulutusta vähennetään ja korvataanko vähentynyt lihankulutus eläin- vai kasvikunnan tuotteilla. Naudanlihan ilmastovaikutukset ovat suuremmat kuin sianlihan ja broilerin; toisaalta naudat voivat hyödyntää ihmisravinnoksi kelpaamatonta heinää, jota voidaan viljellä myös pohjoisen karuissa olosuhteissa. Vastaavasti broilerit ja siat syötetään sellaisella ravinnolla, joita ihminen voisi syödä itsekin.

Kuva: Karjaa niityllä, Jacob van Stry (1756–1815).

Maatalous kasvisvoittoisemmassa Suomessa

Teoksen kiinnostavinta antia ovat skenaariot kasvisvoittoisuuden vaikutuksista maatalouden rakennemuutokseen. Jos lihankulutus laskisi vain hieman ja lihaproteiinia korvattaisiin myös muilla eläinproteiineilla, vaikuttavuus olisi maatalouden kannalta melko neutraali. Maataloustuotannon painopiste siirtyisi kuitenkin sian- ja emolehmätuotannosta maidon- ja naudanlihantuotantoon. Kotimaisuuden kannalta tilanne olisi todennäköisesti myönteinen, sillä lihan tuonti laskisi ja peltopinta-alan vapautuessa rehuomavaraisuus nousisi.

Kuva:  Savolainen maisema, koulutaulu. Pihlajaveden ala-asteen kokoelma Keuruu.

Sen sijaan jos lihan kokonaiskysyntä vähenisi puoleen kymmenessä vuodessa ja lihaa korvattaisiin entistä enemmän kasvikunnan tuotteilla, kotimainen tuotanto ei välttämättä kykenisi vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Tuotantoa on ainakin toistaiseksi liian vähän, se ei ole riittävän kilpailukykyistä, eikä Suomessa ole valmiina kattavia arvoketjuja ihmisravinnoksi tarkoitetuille proteiinikasveille. Myöskään maatalouspolitiikalla ei ole tällä hetkellä välineitä vaihtoehtoisten proteiinilähteiden tukemiseen. Tässä skenaariossa ruuan tuonti todennäköisesti lisääntyisi ja vastaavasti kotimainen tuotanto ajautuisi vaikeuksiin. Jos kasvisvoittoisuutta halutaan tukea kestävällä tavalla, tulisikin myös maatalouspolitiikkaa uudistaa ja tukea alan kilpailukyvyn kehittymistä.

Kestävä ruokakulttuuri

Kasvissyöntiä käsittelevä keskustelu on joskus jyrkkää. Osa voi kokea jopa viikoittaisen kasvisruokapäivän valinnanvapauden rajoittamisena ja ideologisten ajatusten pakkosyöttämisenä. Toiset eivät edes halua keskustella muusta kuin pyrkimyksestä lihan- ja jopa eläintuotannon täydelliseen lopettamiseen. Kirjoittajat onnistuvat purkamaan tämän kaksijakoisen ajattelun tarpeettomuutta. Osittainen muutos voi olla yhteiskunnan kannalta kokonaisuutena perustellumpi ratkaisu ja paremmin toteutettavissa. Sekä terveyden että ympäristön kannalta keskeistä on myös ohjata jäljelle jäävää lihantuotantoa – kuten muutakin maataloutta – mahdollisimman kestävään suuntaan.

Vaikka Vähemmän lihaa on varsin monipuolinen katsaus aiheeseen, eläinten hyvinvointia ei käsitellä lainkaan. Tätä kirjoittajat perustelevat aiheesta jo aiemmin ilmestyneellä laajalla kirjallisuudella. Tämä on tietysti totta. Kokonaisuuden kannalta rajaus on kuitenkin harmillinen. Avoimeksi kysymykseksi jääkin, miten eläinten hyvinvointi suhteutuu osittaiseen kasvissyöntiin ja miten eläinten hyvinvointi toteutuisi erilaisissa kasvissyönnin skenaarioissa.

Kuva: Pasiphaé et le taureau de Crète, Ovide, Métamorphoses Livre XV, 3e-4e quart du XVe siècle, Paris, BNF.