Syksyllä 2015 ilmestyneessä teoksessaan Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio kirjoittavat Marimekon tarinaa nojautuen useisiin eri lähteisiin. Nelikon valitsema journalistinen käsittelytapa pitää kirjan artikkelit yhtenäisenä ja helppolukuisena. Faktoja on kaivettu esille niin vuosikertomuksista, kirjanpitoon liittyvästä materiaalista, verkkomateriaalista kuin lehtiartikkeleistakin. Tekstiä ja kerrontaa elävöittävät lukuisien haastattelujen pohjalta koottu materiaali. Käytetty aineisto on tarkistettavissa kattavasta lähdeluettelosta.

Kuva: Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen. Marimekko.

Kirjan rakenne on kronologinen, yrityksen johtajiin voimakkaasti profiloituva, kuten yrityksen toiminta kokonaisuutenakin. Yhtiön perustajana ja toiminnan luotsaajana Armi Ratia saa pääroolin kirjassa; häneen palataan kunkin seuraajan kohdalla. Amerin omistajuuden kausi on sekavin eikä ajasta erotu selkeästi vain yhtä johtajaa, jonka näkemyksiä yhtiössä olisi toteutettu. Kausi on paremminkin pelastusoperaatio laman, talousvaikeuksien ja näköalattomuuden puristuksissa. Seuraavana johtajana Kirsti Paakkanen teki näyttävän johtajapaluun yhtiön historiassa uutena vahvana naisena, joka hallitsi medianäyttävyyden. Uusimpana johtajana Mika Ihamuotila ei ole oikein onnistunut viestinnässään, lähinnä hänet tunnetaan terveysongelmistaan. Nähtäväksi jää Tiina Alahuhta-Kaskon rooli ja aikaansaannokset yhtiössä. Selkeästi nyt kuitenkin tarvitaan uutta voimakasta persoonaa luotsaamaan yritystä nousukiitoon.

Marimekko on voimakas brändi, joka tunnetaan laajalti niin koti- kuin ulkomaillakin. Koska tällä hetkellä sen julkisuuskuva on hieman sekava ja vähän negatiivinenkin lukuisien skandaalien jäljiltä, yhtiö tarvitsisi voimakkaan johtohahmon, joka loisi positiivista virettä yhtiöön. Uuteen toimitusjohtajaan siis kohdistuvat melkoiset odotukset. Suomalaiset kuitenkin rakastavat menestystarinoitaan, joten keskittyminen laadukkaisiin tuotteisiin ja sitkeään puurtamiseen voisi tuottaa hyvää tulosta. Näyttävä mainonta ja erilaiset mediatempaukset eivät ole olleet tarpeeksi vakuuttavia.

Kuva: Jacqueline Kennedy Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelemassa asussa Sports Illustraten kannessa joulukuussa 1960.

Eettinen yritys?

Olisivatko yrityksen visiot hieman hukassa? Kirjasta välittyy huoli niin johtajuuden sekavuudesta kuin näköalattomuudestakin. Aiheellisia huolia molemmat. Nykymaailmassa on vaikea erottua positiivisesti ja pitää laatua yllä eettisyyden kärsimättä. Kirjassa on omistettu kokonainen luku kuvamateriaaleineen eettisyyden selvittelyyn. Materiaali on kulkenut Marimekon sensuurin läpi. Selvitettävää kuitenkin jää ja lukija on hieman ymmällään. Kuitenkin kotimaisuus ja eettisyys ovat ne kysymykset, joihin ensimmäisenä törmää kun tulee puhe Marimekosta, erityisesti ulkomailla.

Kirjan haastatteluissa tuli useaan otteeseen esille työsuhteiden epämääräisyys, joka liittyy myös eettisyyteen. Joillain suunnittelijoilla ei ole ollut kirjallista työsuhdetta lainkaan. Tai heidän palkkioperusteensa ovat olleet epämääräisiä. Kuitenkin yhtiö käyttää suunnittelijoidensa nimeä usein voimakkaasti mainonnassaan. Toisaalta, tällä hetkellä on voimakkaasti vallalla paikallisen sopimisen vaatimus ilman minimipalkkoja tai ammattiliittoja. Ollaanko työmarkkinoilla taantumassa voimakkaasti vai olivatko marilaiset edellä aikaansa ja yrittäjyyttä pitäisi tukea vaikka talkoovoimin? Pitäisikö olla purnaamatta?

Yhteenvetona kirjasta voisi todeta, että se tuo valitsemansa näkökohdat hyvin ja asiallisesti esiin. Kirja on helppolukuinen ja ajattelemisen aihettakin antava. Uudentyyppinen graafinen ilme ei miellyttänyt minua, jäin kaipaamaan selkeää sisällysluetteloa ja lähinnä tietoa artikkelien kirjoittajista. Nyt se täytyy etsiä erikseen kunkin artikkelin kohdalta. Plussaa kuitenkin selkeästä lähdeluettelosta ja henkilöhakemistosta