Matkaviestinnän oikeat ja väärät visiot

IT-alan nousu - ja osittainen tuho - ovat kirvoittaneet useita bittimuotoisia ja sähköisiä analyysejä tapahtuneesta, kohuttu Sonera-kirja mukaan lukien (ks. esim. http://www.kolumbus.

Sokala, Hannu: Maailma taskussa. Kuinka matkapuhelimella tienattiin ja tuhottiin miljardeja. Tammi, 2002. 184 sivua. ISBN 951-31-2496-7.

IT-alan nousu – ja osittainen tuho – ovat kirvoittaneet useita bittimuotoisia ja sähköisiä analyysejä tapahtuneesta, kohuttu Sonera-kirja mukaan lukien (ks. esim. http://www.kolumbus.fi/sidewinder/Sonera-kirja.txt). Toiset arviot ovat onnistuneita ja perusteellisia, toiset kevyempiä. Perinteisempi tarinankerronnan media, kirja, on sekin kelvannut kommentoijille.

Tietotekniikkauutisista tuttu toimittaja Hannu Sokala on hänkin laittanut IT-tarinansa taskukirjamuotoon. Hän pyrkii kertomaan, kuinka matkapuhelimella tienattiin ja tuhottiin miljardeja. Kansikuvapiirroksessa kolme henkilöä kumartaa jättikokoista pahvikännykkää, jonka takana lymyilee solmiokaulainen mies.

Takakansitekstissä ja esipuheessa Sokala tavoittelee itseironiaa. Hän toteaa väittäneensä vuonna 1994 tiedotustilaisuudessa itse Jorma Ollilalle, ettei matkapuhelimesta tule koko kansan härveliä. Toisin kävi, kuten tiedämme. Sokala luonnostelee, miten ja miksi kaikki tapahtui.

Suuret linjat ovat tuttuja. Teos alkaa kolmen luvun vyörytyksellä Nokia-konsernin vaiheisiin. Kertomuksessaan Sokala nojaa Martti Häikiön Nokian historiateossarjaan (Nokia Oyj:n historia 1-3. Edita, Helsinki 2001) sekä kevyempiin Nokia-opuksiin. Hieman persoonallisemman näkökulman aiheeseen tuo matkapuhelinstandardien viranomaisneuvottelujen korostaminen, mikä on tosin uudesta puhelintutkimuksestakin tuttu teema (ks. esim. Manninen, Ari T. (2002) Elaboration of NMT and GSM standards – from idea to market. Studia historica Jyväskyläensia. University of Jyväskylä, Jyväskylä). Sokalan markkinakeskeinen tarkastelutapa tuntuu toisinaan kyllä puuduttavalta ja yksipuoliselta.

Kirjan toinen osio "Biljoonan dollarin kysymys: toimiiko se" keskittyy matkaviestinnän kilpailutilanteisiin. Omat lukunsa ovat saaneet WAP-protokollan floppaaminen, matkaviestintälaitteiden ja ohjelmistojen valmistajien kilpailu sekä UMTS-huutokauppa. Näkökulma on pitkälti eurooppalainen, yleismaailmallisempikin. Eri maiden ratkaisut saavat kirjassa tilaa.

"Maailma taskussa" huipentuu totuttuun tapaan tulevaisuuden hahmottelemiseen. Ensin Sokala käsittelee Nokian tulevaisuutta, joka on epävarma ja uhkaava. Viimeinen luku käsittelee "lähes pyörryttävän uhkakuvaston" ja "matkapuhelinmarkkinoiden kaikkein arvaamattominta tekijää", ihmistä. Sokala toteaa, että puhelimien toimimattomuus ja säteilyriski voivat muuttaa tilannetta niin, että ihmiset eivät enää halua itselleen kännyköitä. "Olen tosin ollut väärässä ennenkin", päättyy kirja asettaen juuri maalaillut uhkakuvat kyseenalaisiksi.

Tällainen "mutta toisaalta"-kerronta on monelle tutkijalle omakohtaisesti tuttua. On mukava, että Sokala on näennäisen itsereflektiivinen ja itsekriittinen. Samalla reflektio on tympäisevää ja puolinaista. Itsekriittisyys ei tule esille muuta kuin draamallisena tehokeinona, nimenomaan teoksen ydinkohdissa, johdannossa, lopussa ja takakansitekstissä. Haluaako Sokala kumartaa tässä, ei niinkään kännykälle, vaan Jorma Ollilalle ja Nokian johdolle, joka on ainakin toistaiseksi onnistunut visioinnissaan taloustoimittajaa paremmin? Talouspoliittista merkitystä heidän visioillaan on enemmän, vaikka yksittäisten ihmisten ja käyttäjien ailahtelevaa painoarvoa kuinka korostettaisiin.

Hannu Sokalan kirjan hyvät ja huonot puolet liittyvät journalistiseen tyyliin. Tarinassa on dramatiikkaa, ja lukuihin sukelletaan yksittäisten ihmisten tai tapahtumien kautta. Liikkeelle lähdetään vaikkapa golfkentältä tai lentokoneesta. Ihmisistä tulee inhimillisiä, käännekohdista arkisia mutta samalla jännittäviä. Tarinan avainhenkilöt, oppaat lukuihin, ovat monesti vähän vähemmän tunnettuja ja siksi kiinnostavia. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi telehallintokeskuksen matkaviestintäyksikön päällikön Pasi Toivosen radiotaajuusneuvottelutyöstä. Sokala mainitsee myös Nokian ensimmäisen patentti-insinöörin, intialaissyntyisen Shubh Shurin, joka 1980-luvulla joutui ikävään välikäteen patentti- ja kauppaneuvottelujen takia ja sai lopulta potkut.

Nokia- ja IT-kirjansa lukeneille teoksessa ei ole juuri mitään uutta tuoreemmista henkilökuvista huolimatta. Suurin osa tapahtumista ja päähenkilöistä on niitä samoja, jotka tulevat esiin kaikissa muissakin kirjoissa ja lehtiartikkeleissa. Samaten on ongelmallista, etteivät lähteet tai niiden keskinäinen merkitys kunnolla hahmotu lopun läpikäynnistä huolimatta. Sokala on käyttänyt paljon muita journalistisia esityksiä, menestystarinoita ja muistelmakirjoja, jotka ovat useissa asioissa epätarkkoja ja tarkoitushakuisia.

Teos toimii kuitenkin kohtalaisen monipuolisena, matka- tai iltalukemiseksi sopivana esityksenä IT-bisneksen maailmoista. Ja opettaahan se myös, mitä nuo salaperäiset lyhenteet NMTstä, UMTSiin ja WAPpiin oikein tarkoittavat. Mutta näissäkään suhteissa opus ei ole kovin persoonallinen. Onkohan tarkoitus ollut vain kerätä roppasen huomiota ja killinkejä raflaavalla aiheella?

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *