Meidän Matti maailmalla

Matti Nykänen on Suomessa niin tunnettu urheilija, että hänen elämänsä vaiheet niin kilpailu-uran aikana kuin sen jälkeenkin ovat varsin hyvin suomalaisten tiedossa. Nykäsestä on kirjoitettu Suomessa kaksi elämäkertaa ja hänen entinen valmentajansa on muistelmissaan käsitellyt Nykästä hyvin perusteellisesti. Myös lukuisat muut kirjat ja lehdet ovat muistaneet kertoa Nykäsen vaiheista. Itävaltalaisen Egon Theinerin kirjoittama Matti Nykäsen elämäkerta on suomalaiselle lukijalle suurimmaksi osaksi tuttua asiaa.

Theiner, Egon: Matti Nykänen. Huipulla ja montussa. Otava, 2004. 189 sivua. ISBN 951-1-19573-5.

Matti Nykänen on Suomessa niin tunnettu urheilija, että hänen elämänsä vaiheet niin kilpailu-uran aikana kuin sen jälkeenkin ovat varsin hyvin suomalaisten tiedossa. Nykäsestä on kirjoitettu Suomessa kaksi elämäkertaa ja hänen entinen valmentajansa on muistelmissaan käsitellyt Nykästä hyvin perusteellisesti. Myös lukuisat muut kirjat ja lehdet ovat muistaneet kertoa Nykäsen vaiheista.

Itävaltalaisen Egon Theinerin kirjoittama Matti Nykäsen elämäkerta on suomalaiselle lukijalle suurimmaksi osaksi tuttua asiaa. Suurin mielenkiinto sen julkaisemisessa suomeksi on, että sen kautta saadaan selville mitä mieltä ulkomaalaiset ovat maailman menestyneimmästä mäkihyppääjästä Matti Nykäsestä. Kovin suuri yllätys ei ole, että jokseenkin samaa mieltähän itävaltalainen on Nykäsestä kuin suomalaisetkin kirjoittajat.

Matti Nykänen on ollut runsaasti esillä myös keskieurooppalaisissa lehdissä sekä ansioidensa että töppäilyjensä vuoksi. Siksi tässä kirjassa ei taida olla kovin paljon uutta keskieurooppalaisille lukijoillekaan. Tosin Nykäsen ja muiden suomalaisten haastatteluissa ehkä on sellaista näkökulmaa, jota ulkomailla ei ole kovinkaan paljon kerrottu. Suomessahan sellaisetkin kommentit tulevat aina vuorotellen Mattia moittivien ja panettelevien kirjoitusten vastapainoksi.

Egon Theinerin kirja on kovin tavanomainen urheilijaelämäkerta. Se käy läpi Matti Nykäsen vaiheet lapsuudesta lähtien, huippu-urheilu-uran kautta iskelmätähdeksi ja juorulehtien kestoaiheeksi. Olympiavoitot, MM-kisat ja maailmancupin voitot ovat keskeisessä asemassa. Yksityiselämän koukerot kerrotaan varsin asiallisesti. Nykänen saa välillä haastattelulausunnoissaan kommentoida elämäänsä ja tekemisiään. Kirja ei kuitenkaan ole Nykäsen puolustuspuhe, vaikka sellaisia piirteitä siinä saattaa ollakin.

Koska Nykäsen elämä on juorulehdistä tuttua, myös Theinerin teksti vaikuttaa juorulehtimäiseltä, vaikka kielenkäyttö ja painotukset ovatkin asiallisempia. Silti Theiner ei anna kovinkaan hyvää kuvaa suomalaisesta urheilusankarista.

Nykäsen kilpakumppanien ja taustavaikuttajien kommentit tuovat kirjaan hieman monipuolisemman näkemyksen. Muistojaan saavat esittää mm. itävaltalaisen suksifirman edustajat ja keskieurooppalaiset mäkihyppääjät samoin kuin suomalaiset valmentajat ja lääkärit.

Mäkihyppyä verrataan joskus lentämiseen. Niin tekee myös Egon Theiner, joka kirjan alussa esittää katsauksen lentämisen historiaan. Tarkasti ottaen mäkihyppääjä ei kuitenkaan lennä vaan hän putoaa. Kyse on hallitusta putoamisesta, jota hyppääjän pitää pystyä kontrolloimaan. Matti Nykänen hallitsi urheilu-uransa aikana mäkihyppääjän putoamisen. Uran jälkeistä elämänsä putoamisliikettä hän ei aina ole hallinnut. Se on hänen ongelmansa, jota lehdistö on pyrkinyt käyttämään hyväksi.

Nykäsen suhde tiedotusvälineisiin on kaksijakoinen. Toisaalta hän moittii tiedotusvälineitä yksityiselämänsä asioiden käsittelemisestä ja niiden sotkemisesta. Mediapelissä mukana oleminen on kuitenkin Nykäselle välttämättömyys. Hän ei voi sitä enää välttää. Toisaalta ilmeisesti Nykänenkin käyttää tiedotusvälineitä hyväkseen. Hyvä esimerkki siitä on Theinerin kirjan tekemiseen ja julkistamiseen liittyvä julkisuuden hakeminen.

Matti Nykäsen kohtalo menestyksekkäästä huippu-urheilijasta urheilun jälkeisen elämän ongelmiin ei ole mitenkään poikkeuksellista. Vastaavia tarinoita voidaan kertoa monista suomalaisista ja monista ulkomaalaisistakin urheilijoista. Nykäsen sekoilut yksityiselämässä ja päihteiden kanssa vaikuttavat varsin vaatimattomilta jos niitä vertaa sellaisten maailmanluokan tähtien kuin jalkapalloilija Diego Maradonan tai nyrkkeilijä Mike Tysonin kokemuksiin.

Theinerin kirja ei ole huono, mutta ei se ole kovin hyväkään. Vanhanaikaista mäkihyppyarvostelua lainaten: se on semmoinen pikkunätti kirja. Matti Nykäselle sellaiset hypyt olisivat kuitenkin olleet varsin vaatimattomia.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *