Jukka Kortti on aiemmin perehtynyt 1960-luvun suomalaiseen mainoselokuvaan, kotimaisen television sosiaalihistoriaan ja tehnyt laajan Helsingin Ylioppilaslehden historian. Lisäksi hän on opettanut median historiaa monissa oppilaitoksissa, joten hänellä on hyvä tuntuma aiheeseen.

Teos käsittelee keskeisiä median muotoja aina puheviestinnästä kirjoitettuun ja eri alustoille tallennettuun tekstiin sekä siirtymistä sähköisesti välitettyihin sisältöihin. Kaiken kaikkiaan Kortti kartoittaa, miten tämä merkitysten välittämisen teollisuus syntyi, miten se on muuttunut, miten sitä on ymmärretty ja nykyisin ymmärretään.’

Kuva: Varhaisia tiedonvälityksen muotoja.

Suomen kielessä on aiemmin puhuttu joukkoviestinnästä tai -tiedotuksesta. Kulloinkin vallinneet nimitykset ovat painottaneet eri asioita. Media ja mediahistoria ovat sanoista uusimpia, mutta kansainvälisesti vakiintuneita. Ne korostavat sananmukaisesti jonkin välittymistä ja välineitä, mutta Kortti osoittaa, että mediahistoria on hyvin laaja lähestymistapojen sateenvarjo.

Moderni viestintäjärjestelmä

Asiaan kuuluu, että kirjoittaja lähtee liikkeelle kaukaa. Rituaalinen tai uskonnollinen viestintä edustaa yhtä pisimmän historian omaavaa aluetta, kun taas moderni tiedonvälitys sääntelyjärjestelmineen on lähihistoriaa. Moderni viestintä muovautui lehdistöksi, osaksi poliittista järjestelmää ja siitä tuli eräänlainen demokraattisen yhteiskunnan takuumies, mutta sen teknologia taipui myös diktatuurien äänitorveksi. Ennen pitkää sähköiset mediat haastoivat mahtitekijäksi kasvaneen lehdistön, jolloin viestintäyhtiöt hakivat uutta tasapainoa.  Kortti palaa esimerkein siihen, miten demokratian osana toiminut media on ollut yhteiskunnallisen sääntelyn ohjaamaa.

Kuva: Telefontornet n. 1890, Stockholm, Tekniska museet.

Osa viestinnästä kategorisoitui viihteeksi, osa taiteeksi. Elokuvateollisuus oli liiketoimintana mediaa massoille, kuten Kortti käsittelyluvussaan tematisoi. Digitaalinen viestintä haastoi taas kerran mediatasapainon, ja uusia mahtitekijöitä kasvoi entisten rinnalle.

Sen ohella, että Mediahistoria avaa mediajärjestelmien historiallista muutosta, se poraa teemaluvuissa syventäviä näkökulmia viestinten menneisyyteen sellaisilla aiheilla, kuten globalisaatio, demokratia, arki, talous ja politiikka. Näissä osioissa Kortti pyrkii rikkomaan mediakohtaisten lukujen kronologian ja osoittaa teemojen historiasidokset ja pitkät jatkuvuudet. Vaikka jaottelu rikkoo historiakertomusta, se toimii hyvin, sillä kirjoittajalla on hallittavanaan massiivinen viestinnän muotojen teknologistaloudellinen punos. Temaattisesti syventävät osiot onnistuvat ennen kaikkea osoittamaan, miten syvästi mediamuodot ovat osa yhteiskuntien historiaa ja myös yhteiskuntien toiminnan edellytys.

Kuva: Filmitähti Mary Philbin kuuntelemassa radiota 1920-luvulla.

Historioitsijana Kortti on erityisen kiinnostunut osoittamaan ilmiöiden jatkumoja. Useaan otteeseen hän nostaa esille sen, miten maailmanlaajuinen verkottuminen alkoi paljon ennen internetiä. Jo 1840-luvulla lennätinverkosta käytettiin metaforaa information highway. Ja jo ennen lennättimen käyttöön ottamista kauppareiteillä niin maalla kuin merellä kulki monenlaista viestintää, joka sitoi ihmiskuntaa yhteen. Symboleja ja koodeja välitettiin, tulkittiin ja ymmärrettiin.

Revoluutiota vai evoluutiota?

Keskeinen teoksen osa on mediamuutoksen ominaisluonteen analyysi, jota Kortti pitää pikemminkin evoluutiona kuin revoluutiona, vallankumouksena. Tässä yhteydessä evoluutio tarkoittaa näkemystä, että media on muuttunut ja kehittynyt moniulotteisessa eri alojen vuorovaikutuksessa. Ei ole niinkään kysymys yllättävistä teknologisista hyppäyksistä, joissa jotain täysin vallankumouksellista syntyy. Kortin mukaan median revoluutiopuhe voi johtaa historiattomuuteen, sillä silloin katse käännetään pois siitä, miten ja mistä tähän on tultu.

Evolutiivisessa mediahistoriassa menneisyyden laskosten alle kaivautuminen on mitä olennaisinta. Näin ollen digitaalinen vallankumous asettuu osaksi 1800-luvulla alkanutta sähköisen viestinnän kehitystä. Silti Kortti huomauttaa, että myös evoluutioajattelulla on rasitteita. Äärimmilleen vietynä sillä voi perustella vaikkapa mediamuotojen yhdentymistä (konvergoitumista) luonnonvoiman kaltaisena vääjäämättömyytenä, mikä on harhaa, sillä monisyisessä todellisuudessa ihmiset tekevät päätöksiä ja valintoja.

Kuva: Postal Telegraph-Cable Co.’s Radio Cityn toimisto, 1942.

Näillä varauksilla tutkija seuraa muutoksia, jotka hänen mukaansa ovat nykyaikaa kohti tultaessa kiihtyneet, mutteivät suinkaan edenneet tasaisesti. Näkemyksille viestinnän evoluutiosta ja revoluutiosta löytyy kannattajansa, ja näitä Kortti esittelee. Tutkimuksellisten lähestymistapojen ja näiden taustaoletusten pohdinta on kirjan tärkeä ansio. Tutkija onnistuu osoittamaan, miten menetelmät ovat heijastelleet aikaansa ja kulloinkin ajankohtaistuneita tiedonintressejä.

Erinomainen synteesi viestinnän muutoksesta

Mediahistoria-teokselle on varmasti käyttöä yliopistollisena mediahistorian oppikirjana, ja tätä tukee kirjan selkeä rakenne. Runsasta käyttöä sille toivookin. Oppikirjamaisuuteen ja ehkä Kortin evolutiiviseen katsantoon kuuluu tapa osoittaa yhteyksiä menneen ja nykyisen välille.  Vertailuja tehdään jopa liian kanssa. Oppikirjamaisuus on kirjan ansio kuten myös vahva tutkimuksellinen näkökulma, jossa kotimaiset esimerkit kulkevat muiden mukana ja asettuvat osaksi länsimaista viestinnän historiaa.

Kortti haluaa nähdä tutkimusotteensa yhdistelmänä teknologista, poliittista, kulttuurista ja sosiaalista lähestymistapaa. Hän tunnustaa, että eri median muotojen ja merkityselementtien kattavaan historiaan ei yhdellä niteellä voi yltää. Tietoisesti hän on rajannut muun muassa valokuvan kehityksen marginaaliin, mutta välttämättömin rajauksin syntyy erinomainen synteesi viestinnän muutoksesta. Tekijä ei kuitenkaan suostu vastaamaan siihen, miten ainutlaatuista aikaa mediahistoriassa parhaillaan edetään. Sen sijaan hän lupaa antaa lukijalle välineitä tuon kysymyksen pohdintaan. Tämä lupaus pitää.  Teos myös täydentää viestintätutkimuksen alalla tehtyjä suomalaisia esityksiä..