Nimensä teos on saanut Zachris Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittaman isänmaallisen runon, ”Kesäpäivä Kangasalla”, mukaan. Runon ja siitä sävelletyn laulun luonnonläheinen isänmaallinen viritys istuu Siltalan mukaan hyvin metsäteollisuuden sinivalkoiseen omakuvaan.

Siltala kuvaa itsenäisen Suomen metsäteollisuuden väkevää poliittista vaikutusvaltaa, jota kuitenkin ovat menestyksellä suitsineet toimiva demokratia ja vahvat instituutiot sekä maaseudun ja työväen vastavoimat. Metsäteollisuuden avulla Suomi on useimmiten noussut sodista, lamoista ja muista aallonpohjista. Joskus myös siitä huolimatta.

Noin puolet kirjan sisällöstä käsittelee vuosia ennen toista maailmansotaa ja muutamaa vuotta välittömästi sen jälkeen. Ylimmältä oksalta ovat siintäneet näkymät, joiden horisontti on auennut sekä taakse- että eteenpäin. Tekstin selkärankana on vuonna 1918 perustetun Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton historia ja sen piirissä toimineet vaikuttajayksilöt. Liitto vaihtoi nimensä Metsäteollisuuden Keskusliitoksi vuonna 1973 ja Metsäteollisuus ry:ksi vuonna 1993.

Kirjan alussa Siltala muistuttaa, että metsäteollisuudessa oli syntynyt jo 1870-luvulta lähtien suomalaiseen yhteistyökapitalismiin luontuvia yhteenliittymiä. Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto perustettiin 80–90 prosenttia maan viennistä kattavaksi kotimaan yhteenliittymäksi tilanteessa, jossa demokratisoituminen oli kiskaissut langat suurteollisuuden ja viennin edistäjien käsistä. Langat kuitenkin löytyvät myöhempinä vuosikymmeninä.

Lähteinä Siltala on käyttänyt paljon hyödynnettyjä alkuperäislähteitä, Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton sekä Metsäteollisuus ry:n päättävien elinten pöytäkirjoja, liitteitä ja muistioita. Niiden lisäksi hänellä on ollut käytettävissään Metsäteollisuus ry:n 2000-luvun aiemmin käyttämätön, suljettu arkisto pöytäkirjoineen ja muistioineen.

Hän on haastatellut 28 metsäteollisuuden vaikuttajaa, jotka hänen mukaansa ”ovat puhuneet avoimesti ja suoraan, peittelemättä. Näin tutkimuksen uusin aika perustuu ennen käyttämättömille lähteille.” Alkuperäislähteiden uudelleentulkinnan lisäksi teos perustuu ”jykevälle aiemmalle tutkimukselle”, kuten esimerkiksi Markku Kuisman päätoimittama viisiosainen Metsäteollisuuden maa -sarja. Tekijän tavoitteena on ollut luoda yleistajuinen tietokirja.

Suomalainen metsäteollisuus tai Suomi ei ole voinut paljonkaan vaikuttaa suurvaltojen ja yleensä suurempien maiden kauppapoliittisiin päätöksiin. Realiteettien kanssa on kuitenkin eletty ja pyritty vaikuttamaan siihen, mihin edes teoriassa on voitu saada muutosta aikaan. Kotimaassa on ollut vastassa vanhat tutut ongelmat: työmarkkinoiden jäykkyys, regulaation ennustettavuus sekä julkisen sektorin raskaus.

Metsäteollisuuden uusimpia haasteita ovat kehittyvä teknologia, älykkäät robotit, mullistuvat kauppa- ja kuljetusmahdollisuudet, nanoteknologia ja ilmastonmuutos. Tutkimus ja tuotekehitys ovat Suomen kolmen jäljellä olevan ja maailman kymmenen suurimman joukkoon kuuluvan metsäjätin, UPM–Kymmene Oyj:n, Stora Enso Oyj:n ja Metsä Groupin, avainalueita.

Historioitsija, FT Sakari Siltala (s. 1984) on tutkinut yrityksiä, taloutta ja yhteiskunnallisia valtasuhteita. Hän on kirjoittanut muun muassa metsäteollisuudesta, osuustoiminnasta, kaupasta ja lehdistöstä. Teoksensa alussa esittämiinsä lupauksiin hän ei aivan tyylipuhtaasti pysty vastaamaan. Teksti on vauhdikasta ja paikoitellen nautittavaakin, mutta nykyhetken kirjoja yleisesti vaivaava kiire ja sen mukanaan tuoma huolimattomuus paistaa monissa kohdin läpi.

Siltala toistaa samoja asioita useampaan kertaan eri kohdissa eri sanoilla, joskus jopa sanasta sanaan samoilla sanoilla. Hän hyppii epäloogisesti asiasta ja ajankohdasta toiseen, käyttää arkityylin sanoja ja rakentaa vaikeaselkoisia lauseita. Jos Siltala olisi lukenut oman tekstinsä pariin otteeseen ajatuksella, monet kömmähdykset olisivat korjaantuneet.  Siltala nostaa esimerkiksi esiin vuorineuvos Rudolf Elvingin ja tämän vaikutusvallan. Elvingin teollisuusjohtajan ura katkesi jo vuonna 1908, joten hän ei varsinaisesti kuuluu kirjan käsittelemiin sataan vuoteen vuodesta 1918 lähtien.

Sakari Siltalan Oksalla ylimmällä? Metsäteollisuus poliittisen voimana 1918–2018 on joka tapauksessa mielenkiintoinen katsaus Suomen teollisuus-, kauppa-, raha- ja ympäristöpolitiikan, työmarkkinoiden, kansallisten ja kansainvälisten suhteiden historiaan ja poliittisen vallan sisäpiireihin.

Teos jakautuu kuteen kronologisesti etenevään lukuun:
Vastavallankumous 1918–1921
Valkoisen Suomen teollisuus 1921–1939
Sotatalous 1939–1950
Kasvukausi 1950–1979
Kaikki liikkuu 1979–2005
Uudessa ilmastossa 2005–2018