Lontoossa toimivan modernin pohjoismaisen designin myymiseen keskittyvän Skadium-ketjun perustajiin kuuluvat Magnus Englund ja Christina Schmidt ovat halunneet lisätä oman panoksensa pohjoismaista modernia muotoilua käsittelevien kirjojen joukkoon. Teos "Pohjoismainen modernismi" on syntynyt yhteistyössä mutta työjako on ollut selvä: Englund on vastannut teksteistä ja Schmidt kuvauskohteiden valinnasta sekä kuvausjärjestelyistä. Lukuisat valokuvat puolestaan ovat sisustus- ja muotikuvauksiin keskittyneen Andrew Woodin.

Niin oman työnsä kuin pohjoismaisten sukujuurtensakin kautta kirjan päätekijöillä lienee läheinen suhde pohjoismaiseen moderniin muotoiluun. Varmasti nämä seikat ovatkin innoittaneet kaksikkoa kirjan tekoon ja innostuneisuus tavallaan välittyy myös lopputuloksesta. Se ei kuitenkaan riitä paikkaamaan niitä runsaita puutteita, joita lukija ei voi olla havaitsematta teokseen paneutuessaan. Tämä on ikävää, sillä ensi silmäyksellä "Pohjoismainen modernismi" saattaa herättää mukavaa uteliaisuutta ja innostusta myös lukijassa.

Tekijät ovat jakaneet kokonaisuuden kahteen osaan. Ensin esitellään elementit, jotka heidän näkökulmastaan ovat keskeisiä pohjoismaisen modernismin kannalta. Näitä ovat puu, lasi, tekstiilit, keramiikka, metalli, muovi ja valo. Näiden jälkeen otsikon "Olotilat" alta löytyvät kahdentoista pohjoismaisen kodin esittelyt, joiden tehtävänä on osaltaan luoda kuvaa kirjan otsikosta. Jo tässä kohtaa herää kysymys pohjoismaisuudesta: toisaalla tekstissä Pohjoismaita ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Suomi ja Islanti, mutta kuviin on päässyt koteja vain Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta. Olisikin mielenkiintoista kuulla millä perustein kirjassa esitellyt kodit on valittu. Nyt ei voi välttyä siltä mielikuvalta, että tekijät ovat halunneet esitellä tuttaviensa kauniita koteja. Todellisuus tässä asiassa saattaa hyvinkin olla toinen (kirjan lopussa kiitokset saa myös Suomen Arkkitehtiliitto kuvauspaikkavihjeistä), mutta valintaperusteluiden puuttuessa lukija on arvailujen varassa.

Teoksessa on monia ongelmia. Modernismi-ilmiön synty ja historia esitetään varsin puutteellisesti ja monia oikopolkuja ja yleistyksiä käyttäen. Ruotsalainen teoreetikko Gregor Paulsson ja koko pohjoismaisen modernismin synnyn kannalta keskeinen käsite "vackrare vardagsvara – kauniimpi arkitavara" on unohdettu kokonaan. Sen sijaan teksti vilisee kliseitä Pohjoismaitten karusta ja kuluttavasta elämästä sekä tietenkin modernin muotoilun ja luonnon välisestä yhteydestä: "Ensin sulaa, sitten jähmettynyttä, lasinvalmistus tuo mieleen Pohjolan merimaiseman" (s. 27). Ylisanoistakaan ei ole pulaa: milloin mikäkin huonekalu, esine tai valmistaja on vähintään Pohjolan, ellei peräti koko maailman tunnetuin, kaunein tai maineikkain (esim. s. 22, 27 ja 34). Monin paikoin lukija jää myös kaipaamaan täydennystä hieman epämääräisesti annettuihin tietoihin. Kielessäkin olisi runsaasti parantamisen varaa, tai sitten suomenkielinen käännös on kiireellä tehty. Outoja, hieman kapulakielisiä ilmaisuja on joka tapauksessa jäänyt tekstiin turhan paljon. Vai mitä sanotte lauseesta "PK 54:n kaltaisiin kalusteisiin on käytetty tasokasta teknistä suunnittelua, koska liian ilmeisiä ratkaisuja kaihtava Kjaerholm ei halunnut töittensä näyttävän väkinäisiltä tai yliampuvilta" (s. 108)?

Ainakaan pohjoismainen ja suomalainen lukija ei voi olla kysymättä mikä on kirjan käyttötarkoitus ja kuviteltu kohderyhmä. Nämä kysymykset heräävät jo kirjan ensilehdillä. Tärkeimmäksi kohderyhmäksi on varmaankin kaavailtu kirjan tekijöiden ohjastaman liikkeen asiakaskuntaa, ts. pohjoismaisesta modernismista kiinnostuneita brittejä sekä muita ulkomaalaisia, joille pohjoismaisuus ja Skandinavia ovat ehkä yhä tänäänkin jotakin eksoottista. Tätä eksoottista mielikuvaa ja vanhoja kliseitä tuetaan entisestään kertomalla mm. että "Suurten ikkunoitten avulla luonnonvaloa hyödynnetään parhaiten mutta Pohjolan ilmastossa talot pitää myös eristää hyvin ja lämmittää tehokkaasti" (s. 11). Kirjassa viljellään kautta linjan vastaavia itsestäänselvyyksiä, joista kaikki eivät edes koske vain Pohjoismaitten olosuhteita. Monet lausahduksista ovat sisutusvinkkien kaltaisia tyyliin "Kankailla ja matoilla kodin värityksen voi muuttaa nopeasti ja edullisesti" (s. 33). Tässäpä jotakin uutta ja yllättävää!

Kaiken kaikkiaan "Pohjoismainen modernismi" muistuttaakin enemmän sisustuslehteä kuin laadukasta sisustuskirjaa. Vielä vähemmän kyse on modernin skandinaavisen muotoilun hakuteoksesta tms., huolimatta muotoilijoiden ja suunnittelijoiden saamasta melko runsaastakin huomiosta. Tuotetietoa on paljon (välillä liikaakin) ja kirjan lopussa listataan jopa ostopaikkoja sekä Suomessa että Britanniassa. Mukana on myös lista kirjassa esitellyistä arkkitehdeistä ja muotoilijoista heidän yhteistietoineen. Näin ollen kirjasta voi olla apua oman kotinsa sisustusta suunnittelevalle ja tiettyä tyyliä tai tietynlaisia esineitä etsivälle sisustajalle, mutta ammattilaiskäyttöön ainakaan tutkimuksellisessa mielessä siitä ei ole. Enemmän kuin pohjoismaisesta modernismista, kirja kertookin mielestäni aikaamme liittyvästä sisustusinnostuksesta ja siitä, miten kodin sisustuksella (tai eräänlaisella lavastuksella) rakennetaan omaa identiteettiä ja kuvaa ulospäin.

"Pohjoismainen modernismi" antaa lopulta kuitenkin jokseenkin yksipuolisen ja myös melko perinteisen kuvan niin otsikkonsa teemasta kuin pohjoismaisista kodeistakin, vaikka juuri tuota mielikuvaa kirja tekijöidensä mukaan pyrkii mullistamaan tai kaatamaan. Kirjan valokuvat ovat sinällään hyviä, mutta eivät mitenkään poikkeuksellisia. Tiivis (aikakauslehtimäinen) taitto ja pienehkö koko luovat lisäksi omat rajoituksensa kirjan visuaaliselle ilmeelle. Kotien esittelyssä olisivat olleet paikallaan myös asuntojen ja talojen pohjapiirrokset, jotka olisivat monin paikoin selkiyttäneet sisustusratkaisujen hahmottamista. Lisäksi jäin kaipaamaan jonkinlaista lähdeluetteloa tai edes samaan aihepiiriin liittyvää kirjallisuuslistaa, josta lukija voisi etsiä tarkempaa tietoa kirjassa esitellyistä teemoista ja suunnittelijoista.