Mullistava periodi

Larmolan ja Lumpeen kirja on jatkoa tekijöiden muille Helsingistä Kukkulan korttelista kertoville kirjoille. Se on fiktiivinen teos, kuten on itse Kukkulan korttelikin, mutta kulttuurihistoriallisesti kirja on erittäin mielenkiintoinen. Kirjassa kuvataan jaksoa elokuun lopusta 1955 kesäkuun alkuun 1956 eli yhtä koulun lukuvuotta. Ajanjaksoa voi pitää tämän vuosisadan yhtenä mielenkiintoisimmista, varsinkin jos itse on ollut tuolloin nuori.

Larmola, Maija & Lumme, Leena: Jenkkikassi ja muita juttuja Kukkulan korttelista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. 72 sivua. ISBN 951-717-860-3.

Larmolan ja Lumpeen kirja on jatkoa tekijöiden muille Helsingistä Kukkulan korttelista kertoville kirjoille. Se on fiktiivinen teos, kuten on itse Kukkulan korttelikin, mutta kulttuurihistoriallisesti kirja on erittäin mielenkiintoinen. Kirjassa kuvataan jaksoa elokuun lopusta 1955 kesäkuun alkuun 1956 eli yhtä koulun lukuvuotta. Ajanjaksoa voi pitää tämän vuosisadan yhtenä mielenkiintoisimmista, varsinkin jos itse on ollut tuolloin nuori. Kekkonen tuli presidentiksi, oli kolme viikkoa kestänyt yleislakko, Porkkala palautettiin, rock’n’roll löi itsensä läpi suurissa kaupungeissa vaikka maaseutu jäi vielä tangokulttuurin asteelle, tulivat jenkkikassit ja farkut jne.

Kirjan suurena ansiona on pidettävä sitä, että tekijät muistavat niin hyvin kuvaamansa jakson aina vaatetuksen, kalustuksen, koulukäyttäytymisen jne. pikkupiirteitä myöten. Aivan erityisen huomion ansaitsee mainio kuvitus, joka hellässä dokumentaarisuudessaan saa monesti kyyneleet silmiin (esim. s. 7). On selvää, että vaikka kyseessä onkin eräänlainen nuortenkirja tai nostalgiakirja aikuisille, se on myös historiallisesti ihailtavan tarkka. Dokumentaarisuutta korostaa loppuun sijoitettu laaja "Selityksiä" -osasto. Sen kuvitus koostuu mainoksista ja valokuvista. Aivan kirjan viimeinen kuva on mainoksesta, jossa lehtori H. Nikupeteri mainostaa koelaskukirjaansa oppikoulun pyrkiville. Se herkisti, sillä Nikuhan oli minun opettajani.

Aivan virheetön ei kirja ole asiasisällön suhteen. "Olympialaisista lähtien Suomessakin sai coca-colaa" (12). Tämä ei pidä paikkaansa, sillä olympialaisten jälkeen coca-colaa ei saanut vuosiin. Vasta joskus 1950-luvun lopulta sitä on saatu jatkuvasti, koska sen valmistus voitiin aloittaa lisenssillä Suomessa. 1950-luvun talouspolitiikka oli erittäin protektionistista. Mitään turhaa ei saanut lännestä tuoda, ja silti kauppataseongelmat olivat jatkuvia ja aiheuttivat monia devalvaatioita. Saattoi tosin olla niinkin, että coca-colan tuloa jarruteltiin myös ulkopoliittisista syistä. Olihan se purukumin ja amerikkalaistyyppisten savukkeiden ohella amerikkalaisuuden lippulaiva.

Sivun 52 levybaarikuvan mukaan Elviksen EP-levy "Elvis, vol. 1" olisi ollut saatavana jo tekijöiden kuvaamana ajanjaksona. Levy ilmestyi USA:ssakin vasta heinäkuussa 1956 ja Suomessa 1957. Muuten levybaarikuva on hieno esimerkki kirjan tarkasta kuvituksesta: sellainen levybaari oli. Kirjan mukaan lyhyt hulahuuppi- tai lannevannevillitys sijoittuu jonnekin vuodenvaihteeseen 1955-56. Oman muistikuvani mukaan lannevannevillitys sijoittuu vuoden 1957 syksyyn; samaan syksyyn, jolloin aasialainen sulki kouluja ja varuskuntia.

Pienemmistä virheistä mainittakoon, että sivulla 65 mainitaan Uuden Suomen olleen 1950-luvulla Helsingin Sanomien ja Aamulehden rinnalla johtava suuri sanomalehti. Mennee helsinkiläisten kirjoittajien turkulaisvastaisuuden piikkiin, että Turun Sanomat jätetään mainitsematta, vaikka se oli tuolloin levikiltään suurempi kuin Aamulehti. En ole aivan varma siitäkään, voidaanko jiven tulo sijoittaa näin varhaiseen ajankohtaan. Tulee mieleen, että tekijät pyrkivät (tahattomasti?) sijoittamaan kaikki 50-luvun tapahtumat tuohon mielenkiintoiseen loppuvuoden 1955 ja alkuvuoden 1956 jaksoon. Mutta ei kaikki mielenkiintoinen tapahtunut tuolloin. Joka tapauksessa kirjaa voi käyttää melko huoleti epookkitutkimuksen lähteenä.

1950-luvusta on nyt jo melko paljon erityisesti kulttuurihistoriallista ja poliittishistoriallista tutkimusta. Mutta myös muilla historiantutkimuksen aloilla on kiinnostus lisääntynyt. Näistä muiden historiantutkimuksen alojen teoksista mainittakoon joskus kulttuurihistoriallisen tutkimuksen suoranaiseksi vastakohdaksi mielletyltä taloushistoriallisen tutkimuksen alalta Tapani Paavosen kauppapolitiikkaa koskeva teos (1998).

Mutta yksi kulttuurihistoriallinen aihepiiri on jäänyt vähemmälle. Tarkoitan pärinäpoikia ja moottoripyöräurheilua. Moottoriurheilun nousu 1950-luvulla oli suuri. Kiihottavin laji ei suinkaan ollut TT (nykyinen RR) esimerkiksi siksi, että se ei enää ollut niin uudenaikaista. Jossain Eltsun ajoissa, Ruissalossa tai Pyynikillä saattoi olla katsomossa myös lantapaukkuja (maalaisia). Sen sijaan ykkönen moottoriurheilulajien joukossa oli speedway. Vieläkin muistan Turun Hippoksen speedwayradan ja Aulis Virtasen kuulutuksen "spiduvein mestarusssarjaottelu Hakkapeliitat-Haukat alkaa". Ja mikä moottorien jylinä nousikaan, ja mikä ihana metanolin tuoksi levittäytyikään katsomoon. Kuka lähtisikään tutkimaan?

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *