Murhamysteeri piikalain aikaan

Poliittinen kädenvääntö kotityön tuesta alkoi jo keväällä 1996. Keskustelua kotityön yhteiskunnallisesta tukemisesta jatkettiin eduskunnassa aina kesän 1997 loppuun asti, jolloin päätettiin kahdesta kotityön tukea koskevasta laista. Poliittisena kompromissina kotityön verovähennysoikeus otettiin käyttöön osassa ja yritystuki osassa Suomea. Julkisessa keskustelussa kokeilut saivat nopeasti piikaleiman – puhuttiin piikatuesta, piikalaista, piikakokeilusta, paluusta piikomiseen jne. Leila Simonen on sijoittanut dekkarinsa Naisen kosto tämän ajankohtaisen poliittisen aiheen kehyksiin. Edetessään tarina kutoutuu moniin muihin ajankohtaisiin teemoihin, kuten työelämän tasa-arvoon, parisuhdeväkivaltaan, naisiin huippupaikoilla jne.

Dekkarin keskeisistä henkilöistä kansanedustaja Irma Kekki saa uhkauskirjeen samoihin aikoihin kun eduskunnassa käydään piikakeskustelua. Opintovapaalla oleva rikosylikonstaapeli Susanna, tuttavallisemmin Susi Teräsvuo ryhtyy selvittämään uhkauskirjeen alkuperää. Myöhemmin eduskunnan naisverkoston saunaillassa tapahtuu raaka murha. Susi palaa opintovapaaltaan Pasilan poliisiin ja aloittaa murhatutkimukset, hän käy kuulusteluja ja etsii johtolankoja sekä tutustuu naispoliitikkoihin laidasta laitaan.

Simosen dekkarissa on runsaasti tapahtumia ja tilanteiden analyysia. Myös henkilöitä vilisee, jotkut heistä jäävät kuitenkin ärsyttävän stereotyyppisiksi, kuten kuva byrokraattisesta sosiaalityöntekijästä. Dekkarin sankariin naispoliisi Susi Teräsvuohon lukija tutustuu hyvin. Susin mukana lukija kulkee paitsi poliisin työssä myös naisen elämän iloissa ja suruissa. Erityisesti tapa, jolla Simonen kuvaa paitsi Susin kokemuksia naisena myös yleisemmin kehollisuuteen, ruumiiseen liittyviä asioita on kiinnostava. Esimerkiksi vanhan naisen ruumis on muistojen kartta ja pukeutuminen mielen koodikieltä tai manipuloinnin väline – mieleen tulee Kiti Luostarisen (1996) elokuva Naisen kaari. Muutenkin dekkari viittaa naistutkimuksen ajankohtaisiin ruumiskeskusteluihin esimerkiksi ruumiin siteistä (Jokinen 1998), joita voivat olla vaikkapa naisen itsekontrolli, vaikea parisuhde, vanhuuden dementia, virkapuku ja lenkkitossut.

Kysymys menestymisestä ja itsensä jatkuvasta kehittämisestä, elinikäisestä oppimisesta nousee esille yhtenä dekkarin juoneen linkittyvistä teemoista. Itse sankari, Susi Teräsvuo suorittaa toista tutkintoa poliisin työn rinnalla. Poliisin työtä hän tekee tarinan alussa yksityisetsivänä ja sen edetessä virkatyönään. Lukija pääsee pohtimaan vapaan ja itsenäisen työn etuja suhteessa virkatyöhön. Etsivän työ antaa vapauksia toimia oman pään mukaan, poliisiasemalla sitä vastoin ollaan kahlitummassa maailmassa. Siellä vakuuttavuus vaatii koodien osaamisen. Simonen kuvailee, kuinka naispoliisin työssä yhdistyy mukautuminen ja vastuunottaminen esimerkiksi siinä, kuinka mieskollegat ikään kuin odottavat, että naispoliisi enemmän hoivaavana selvittäisi kätkytkuolemat.

Simonen kirjoittaa myös naisyhteisöistä ja -verkostoista. Susi Teräsvuon ompeluseurassa ollaan vapauden valtakunnassa poissa työkuvioista, siellä ystävättäret nauravat vedet silmissä tai tukevat ja kannattelevat toisiaan murheissa. Syvällisemmissä keskusteluissaan he analysoivat naiseuden kahleita ja lasikattoja sekä pohtivat keinoja murtaa niitä. Susin naisyhteisö peilautuu toisenlaiseen, naispoliitikkojen verkostoon. Politiikan naiset ovat lobbareita ja oman edun ajajia.

Dekkarista voi lukea myös julkisen ja yksityisen elämän eroista ja toisiinsa limittymisestä. Susille tunnelmallinen kahvila tai hikinen kuntosali ovat julkisia viihtymisen ja psyykkaamisen tiloja. Poliisien työyhteisössä persoonalliset ominaisuudet ja naiseus kohtaavat julkiset näkyvät ja näkymättömät hierarkiat. Yksityisin tila, rentoutuksen ja turvan paikka on koti. Toisaalta koti voi olla myös vaarallisin paikka maailmassa, esimerkiksi perheväkivallan uhreille. Tämän Susi tietää työstään ja tuntee lähipiiristään.

Dekkarin tapahtumapaikka on Helsinki, keskikaupungin kadut, eri kaupunginosat ja yksityiset kodit. Esimerkiksi päivystyspoliisissa Susi tekee keikkoja niin vauraaseen Kulosaareen kuin työväestön Kontulaankin. Mielestäni kaupunkikuvaukset ovat osuvia ja mukavaa luettavaa – paikat tuntuvat tutuilta ainakin minulle, helsinkiläisenä.

Naisen kostossa naisten valinnat ovat ratkaisun avaimia. Susi Teräsvuo on dekkarin sankarinainen. Toinen vahva nainen löytyy politiikasta. Näiden naisten henkilökohtaiset valinnat laajenevat ajankohtaisiin ja yleisiin naisia koskeviin elämän olosuhteisiin ja odotuksiin. Dekkarin lopussa palataan yksilöön ja tehdyn murhan syihin. Koston kierre on julma. Väkivalta kytee hylätyksi tulemisen, hyväksikäytön ja katkeruuden tunteissa. Elämän käsittelyvälineet ovat vähissä, ja ahdistus purkautuu murhaan.

Monine kytköksineen dekkari antautuu tutkivaan tarkasteluun – viihdyttävyyden kustannuksella vai sitä lisäten, sen päätelköön lukija itse. Analyysista kiinnostunut löytää vihjeitä ainakin naistutkimuksen pariin. Toisinaan pohdin, onko paketti liian tiivis. Lopulta jännitys piti pihdeissään loppuun asti.

Susi Teräsvuon tarina rikosten poluilla sai jatkoa, kun Leila Simoselta ilmestyi toinen dekkari Mustaa samettia syksyllä 1999. Aikaisemmin Simonen on toimittanut kirjan Elämä ja kuolema. Suomalaisten kirjoituksia kuoleman kohtaamisesta (1994) ja kirjoittanut kirjan Kiltin tytön kapina. Muistot, ruumis ja naiseus (1995). Myös tiedenaisena Simosen julkaisutoiminta on runsasta.