Murrosajan menestystarina

Kun sain käsiini tämän viime toukokuussa Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöskirjan, ajattelin, että vihdoin on saatavilla tiiviissä paketissa analyyttinen kuvaus Suomen ja Yhdysvaltain välisten virallisten poliittisten suhteiden alkutaipaleelta. Lukemisen jälkeen totesin, että näin onneksi olikin, mutta taas kerran "nuoren kansakunnan huikea menestystarina" -kliseineen. Puolalaistutkija Jaroslaw Suchoples paneutuu kronologisessa opinnäytetyössään itsenäisen Suomen ja USA:n ulkopoliittisten suhteiden alkamisprosessiin siten, että työn pääpaino on yhdysvaltalaisten päättäjien mielikuvien ja käsitysten analyysissa suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan. Aihe on erittäin hedelmällinen ja Suchoples on onnistunut hyvin koostamaan kovin laajasta aiheesta tiiviin tietopaketin.

Suchoples, Jaroslaw: Finland and the United States, 1917-1919. The Early Years of Mutual Relations.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. 221 sivua. ISBN 951-746-178-X.

Kun sain käsiini tämän viime toukokuussa Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöskirjan, ajattelin, että vihdoin on saatavilla tiiviissä paketissa analyyttinen kuvaus Suomen ja Yhdysvaltain välisten virallisten poliittisten suhteiden alkutaipaleelta. Lukemisen jälkeen totesin, että näin onneksi olikin, mutta taas kerran "nuoren kansakunnan huikea menestystarina" -kliseineen.

Puolalaistutkija Jaroslaw Suchoples paneutuu kronologisessa opinnäytetyössään itsenäisen Suomen ja USA:n ulkopoliittisten suhteiden alkamisprosessiin siten, että työn pääpaino on yhdysvaltalaisten päättäjien mielikuvien ja käsitysten analyysissa suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan. Aihe on erittäin hedelmällinen ja Suchoples on onnistunut hyvin koostamaan kovin laajasta aiheesta tiiviin tietopaketin. Hänen tutkimuksensa on sikäli arvokas, että siinä ei käsitellä suomalaisten siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin eikä Suomen ja Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeisiä suhteita, siis niitä aihepiirejä, joista jo löytyy runsaasti korkealaatuisia tutkimuksia. Ensimmäisen maailmansodan ajoilta tietoa onkin sitten vähemmän.

Suchoples´n työstä käy hyvin ilmi, miten USA ensin vältti visusti ottamatta virallista kantaa Suomen irtautumispyrkimyksiin Venäjästä, jottei olisi näyttänyt sekaantuvansa Venäjän sisäisiin asioihin. Jopa Suomen Senaatin edustajien valmiiksi puhuma viljalähetyskin peruuntui, mikä osaltaan lisäsi yhteiskunnan sisäisiä jännitteitä ja saattoi vaikuttaa vuoden 1918 kansalaissodan puhkeamiseen.

Yhdysvaltain linja itsenäisyysjulistuksen jälkeenkin jatkui Suchoples´n mukaan nihkeänä vuoden 1918 loppuun asti, kun taas odoteltiin Venäjän sisäisen tilanteen selkiintymistä. Tutkijan kuvaama kehityslinja tuo auttamatta tämän kirjoittajan mieleen vuoden 1991, jolloin Woodrow Wilsonin myöhempi kollega George Bush teki täysin samoin, kun Baltian mailla oli vastaavia irtautumispyrkimyksiä. Näin jopa Suomi ehti tunnustamaan nämä maat ennen Yhdysvaltoja. Historialla on tapana toistaa itseään ja tältä vältyttäisiin, jos siihen tutustuttaisiin ensin.

Saksan kukistuminen ja Suchoples´n mukaan erityisesti Rudolf Holstin erinomaiset henkilösuhteet USA:n Euroopan avustusohjelman silloiseen johtajaan Herbert Hooveriin johtivat lopulta Suomen itsenäisyyden viralliseen tunnustamiseen toukokuussa 1919.

Huolimatta Suchoples´n intensiivisestä tutkimusotteesta hänen työtään vaivaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin kyseessä on jälleen yksi suomalainen menestystarina Nokian ja Paavo Nurmen lisäksi. On selvää, että Suomen poliittinen johto joutui toimimaan hyvin poikkeavissa ja ainutkertaisissa tilanteissa itsenäistymiskehityksen keskellä, mutta sitä ei olisi sen tarkemmin tarvinnut korostaa erikseen.

Toiseksi, Suchoples on liittänyt aiheeseensa rinnastuksen kotimaansa Puolan ja Yhdysvaltain suhteiden kehitykseen, ikään kuin vertailun vuoksi. Tutkija mainitsee syiksi molempien sijainnin Itämeren rannalla ja USA:n tuen haluamisen itsenäistymispyrkimyksilleen samoihin aikoihin. Kuitenkin Puolan tilanteen riittävän laaja vertailu olisi vaatinut enemmän kuin parin sivun yhteenvedot päälukujen lopussa.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Jaroslaw Suchoples´n tutkimus on paikoitellen erittäin mielenkiintoista luettavaa, sillä hänen lähteidensä käyttö mahdollisti tunkeutumisen virallisten julkilausumien taakse. Eduskunnan kirjastosta nimittäin löytyy Yhdysvaltain viranomaisten lahjoittama ja kymmeniä tuhansia sivuja sisältämä asiakirjakokoelma itsenäisen Suomen ja USA:n suhteista vuosilta 1910-1956 lehtileikkeineen, asiainhoitajien muistioineen ja yhteiskunta-analyyseineen. Mahtava kokoelma, jota aihepiireistä kiinnostuneiden kannattaa hyödyntää.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *