Murtuuko myytti?

Talvisota on perinteisesti ollut varsin mustavalkoinen. Se on ollut henkisesti mustavalkoinen kertomus, joka kertaa vanhojen vainolaistarinoiden, jopa raamatullisten kertomusten tarjoamaa myyttiä, jossa pieni voittaa suuren ja hyvä pahan. Mutta se on ollut myös visuaalisesti mustavalkokuvin toteutettua valokuvakerrontaa. Ilkka Engbergin Talvisota väreissä on väritetty ja uudistettu painos saman tekijän vuonna 2013 ilmestyneestä Talvisota päivä päivältä teoksesta.

Enkerberg, Ilkka: Talvisota väreissä. Readme.fi, 2020. 389 sivua. ISBN 978-952-373-053-3.

Uusi tietotekniikka tarjoaa monia ihmeellisyyksiä. Tekoälyn algoritmit muuttavat mustavalkokuvat enemmän tai vähemmän onnistuneesti värillisiksi ilman, että taviskäyttäjän tarvitsee nähdä suurtakaan vaivaa muutostyön eteen. Erityisesti maisemat tuntuvat muuntuvan luonnollisiksi, henkilöiden lähikuvien värittäminen saattaa kuitenkin vaatia enemmän osaamista. Ilkka Engberg on käyttänyt kirjassaan JHLColorizing-kuvapalvelua, johon markkinailmoituksen mukaan tuntuvat luottavan myös suuret lehtitalot ja kustantamot. Tällaisten palvelujen tarjoajia näkyy olevan lukuisia, mutta myös ilmaisversioita on jokapäiväiseen tarpeeseen tarjolla. Eri asia on, halutaanko entinen tuttu mustavalkomaailma välttämättä muuttaa värilliseksi.

Päivitetty versio aiemmasta teoksesta

Talvisota väreissä on väritetty ja uudistettu painos saman tekijän vuonna 2013 ilmestyneestä teoksesta Talvisota päivä päivältä (readme.fi), joskin sitä on jonkin verran päivitetty ja täydennetty. Se on sananmukaisesti kirja, joka kertoo talvisodan jokaisesta päivästä jotakin. Sataviisi päivää muodostavat kertomuskokonaisuuden, joka on sinänsä varsin hajanainen. Siinä valikoidut tarinat, sotaraportit, seuraavat sodan etenemistä kronologisesti. Samalla on pyritty siihen, että keskeisimmät taisteluvaiheet tulevat esiin kokonaisuuksina, vaikka kronologia niitä joutuukin pilkkomaan.

Sinänsä sotahistoriaan vähänkin tutustuneelle sisältö ei tarjoa mitään uutta, teksti on koottu valmiista kirjallisuudesta, joskin raikasteena on tarjolla myös Kansallisarkistosta hankittua sotapäiväkirjamateriaalia. Teksti on selkeätä ja esille tuodaan käytännössä kaikki ”ikoniset” sotatapahtumat rintamalta, niin voitot kuin tappiotkin.

Summan pääkallokypärämiehet. Kirjan kuvitusta. Kuva SA-Kuva, väritys JHLColorizing.

Käytännön syistä pääluvut on jaettu kuukausittaisiin kokonaisuuksiin. Kukin kuukausi aloitetaan tiiviillä koosteella, jossa selvitetään yleistilanne ja johon on myös piirretty aikajana tuon kuukauden tärkeimmistä sotatapahtumista. Kirjan takakansi lupaa näihin yhteenvetoihin myös karttamateriaalin, mutta sellaista ei ole – ainoat, sinänsä tärkeät tapahtuma-alueita hahmottavat kartat on liitetty teoksen loppuun. Ne eivät kuitenkaan ole varsinaisia kuukausittaisia tilannekarttoja, joita toki kaipasin, kun niistä markkinointitekstissä kerrotaan.

Leipätekstin rinnalla kunkin kronologisen sotatapahtumapäivän aloittaa lyhyt ”lehtileikkeleenomainen” avausteksti, joka tiivistää päivän sanoman. Siellä täällä on eri asioita valaisevia tietolaatikoita, kainalotekstejä, joiden avulla tarjotaan lisää yksityiskohtaista tietoa sota-ajan ilmiöistä, henkilöistä, tapahtumista, olosuhteista, mielialoista.

Kuvat ovat pääosin SA-kuvia, eikä niihin erikseen lähteinä viitata. Jokunen kuva on muista kokoelmista ja ne saavat viitteensä erillisestä kuvalähdesivusta kirjan lopussa. Kuvatekstit lienevät tekijän sovellutuksia SA-kuvien teksteistä. Sotahistorian harrastajalle osa kuvista on kovinkin tuttuja, mutta kirjaahan ei olekaan juuri tällaisille puoliammattilaisille lukijoille tarkoitettu.

Ammustehdas Helsingin Vanhankaupungin ammusvarastossa 1940.01.25. Kirjan kuvitusta. Kuva SA-Kuva, väritys JHLColorizing.

Väritettyinä kuvat tuovat ilmiöt eräässä mielessä lähemmäksi, ihmisetkin saavat ihmisen väriset kasvot, tuli palaa tulena ja veri on punaista. Tekniikka ei tosin pysty täysin palvelemaan haluttua kokonaisuutta, useimmista kuvista näkee, että perusmateriaalina on teknisin keinoin väritetty mustavalkokuva, mutta tämä ei tietenkään ole millään tavalla sen enempää kirjan tekijän kuin tekniikankaan vika. Näin vain on. Ehkä tällainen osittaisuus jopa palvelee tarkoitustaan, värillisenä saadaan esiin juuri se, mikä kuvassa on sen tarjoaman informaation kannalta keskeistä.

Kun kirjaa nyt varmaan selaa ja lukee kolmas sodanjälkeinen sukupolvi, palvelee se tarkoitustaan hyvin. Se antaa taustatietoa juuri sen verran, että lukija johdatetaan aiheeseen, se on tekstiltään helppolukuista, mikä lukijalle antaa mahdollisuuden hahmottaa kokonaisuudet paremmin kuin varsinainen sotahistoriallinen detaljikirjallisuus. Sen tietolaatikot syventävät sanottavaa ja tarjoavat tärkeän osan talvisotakokonaisuuden suureen kertomukseen.

Kuvat väritettyinä ovat nykylukijalle tajuttavampia ja ehkä koskettavampia kuin ne kuvat, jotka muodostivat edellisten lukijasukupolvien mustavalkoisen talvisotakuvan. Mutta talvisotamyytin perusväri on kuitenkin edelleen väritettynäkin aika tavalla murtumattoman mustavalkoinen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *