MUSISOINTIA KORKOKENGISSÄ

Rock-musiikki mielletään tavallisesti erittäin miehiseksi musiikin alueeksi, mutta suomalaisen naisrockin historiaa käsittelevään kirjaan on kuitenkin löytynyt esiteltäväksi myös melkoinen määrä naispuolisia rock-toimijoita. Tekijöiden mukaan kysymyksessä on silti vain otos, eivätkä kaikki rokkinaiset ole edes mahtuneet yhteen kirjaan. Teos etenee kronologisesti siten, että liikkeelle lähdetään 1950-ja 60-luvuilta ja edetään 2000-luvulle. Tekstissä ei yritetä määritellä, mitä rock oikeastaan on, mutta varsinkin kirjan alkupuolella tehdään selvää pesäeroa iskelmään.

Aho, Anne & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot. Suomalaisen naisrockin historia. WSOY, 2004. 323 sivua. ISBN 951-0-28404-1.

Rock-musiikki mielletään tavallisesti erittäin miehiseksi musiikin alueeksi, mutta suomalaisen naisrockin historiaa käsittelevään kirjaan on kuitenkin löytynyt esiteltäväksi myös melkoinen määrä naispuolisia rock-toimijoita. Tekijöiden mukaan kysymyksessä on silti vain otos, eivätkä kaikki rokkinaiset ole edes mahtuneet yhteen kirjaan.

Teos etenee kronologisesti siten, että liikkeelle lähdetään 1950-ja 60-luvuilta ja edetään 2000-luvulle. Tekstissä ei yritetä määritellä, mitä rock oikeastaan on, mutta varsinkin kirjan alkupuolella tehdään selvää pesäeroa iskelmään. Ensimmäinen esiteltävä naisrokkari on Anneli Sistonen, lempinimeltään RockAnssi, joka 1950- ja 60-lukujen vaihteessa lauloi helsinkiläisessä nuorten kokoontumispaikassa Hakakerhossa sellaisia kappaleita kuin Mambo-rock ja Rock Around the Clock, ja viimeisenä esitellään Bitch Alert -bändi, jonka ensimmäinen cd oli nimeltään Pay For Orgasm (2001). Tähän väliin mahtuvat mm. 50- ja 60-lukujen Anki ja Pirjo Bergström, 70-luvulta Muska, Maarit ja Liisa Tavi, 80-luvulta Kaija Koo, Liisa Akimof ja Tuula Amberla, 90-luvulta Maija Vilkkumaa, Taikapeili ja Nylon Beat sekä 2000-luvulta esimerkiksi Mc Mariko ja Kitkerät Neitsyet. Rock käsitetään siis musiikinlajina melko väljästi. Rockiin usein liitettävä kapinallisuus näkyy naisten esittelyissä, mutta ehkä vielä enemmän korostetaan tietynlaista räväkkyyttä ja asennetta.

KIRJAN RAKENNE
Kukin vuosikymmen aloitetaan yhden tai parinkin aukeaman esittelyllä, johon on koottu joitakin ajalle tyypillisiä asioita, kuten pukeutumistrendejä ja myydyimpien levyjen listoja. Tämän jälkeen seuraavat esittelyt, joissa on kuvituksena valokuvia kotialbumeista ja julkisemmista lähteistä. Lisäksi mukana on Ystäväni-kirjan sivuja muistuttavia "PS-lokeroita", joissa saatetaan esitellä mieliruokaa tai harrastuksia.

Mukaan valituille naisille on omistettu kullekin muutama sivu. Tekijät ovat haastatelleet useita esittelemiään naisia, ja nämä saavatkin tekstissä puhua omalla äänellään. Tekstissä käsitellään lapsuuden pianotunteja ja hyppynaruun laulamista, uran alkamista ja sattumuksia matkan varrelta. Suomalaisen muusikkopiirien pienuus näkyy siinä, että samojen vaikuttajahenkilöiden nimet nousevat esille kerran toisensa jälkeen.

Jotkut naiset esitellään myös pelkästään tietyn ryhmän sisällä, jonkin tietyn bändin jäseninä. Tavallaan tämä on loogista, kun käsitellään useaa naista, jotka kuuluvat samaan bändiin, ja erikseen käsiteltynä osasta tekstiä tulisi saman toistoa. Toisaalta kuitenkin soisi, että kukin esiteltävä nainen voisi tulla kuvailluksi omana itsenään eikä pelkästään bändin osana. Joidenkin yhtyeiden ja ryhmien kohdalla esiteltyjen naisten nimetkin jäävät välillä hämärän peittoon, kun heistä kerrotaan pääosin lempi- tai taiteilijanimellä.

NAINEN ROCK-MAAILMASSA
Vaikka kirja koostuu yksittäisten naisten tai bändien esittelyistä, joitakin asioita kuitenkin nousee esille kerran toisensa jälkeen. Monet naiset ovat kertoneet saaneensa sukupuolensa takia osakseen väheksyntää muiden muusikoiden, levy-yhtiöiden ja yleisön taholta. Toisaalta erikoisesti naisista koostuvien bändien jäsenet ovat saattaneet kokea ryhmänsä saaneen nimenomaan tyttöbändinä julkisuutta enemmän kuin vastaavantasoiset poikabändit. Moni haastateltava myös arvelee, että ulkonäkö on naiselle musiikkibisneksessäkin tärkeämpi kuin miehelle.

Syynä siihen, miksi nainen soittaa tai laulaa (rockia), on usein mainittu esiintymishalu, lapsesta lähtien vallinnut kiinnostus musiikin esittämiseen. Joskus bändiin mukaan pääseminen on tapahtunut lähes sattumalta, kun on vain osuttu oikealla hetkellä sopivaan paikkaan, tai klassisesti satuttu seurustelemaan jonkin bändin jäsenen kanssa hetkellä, kun on tarvittu esimerkiksi solistia. Musiikkiryhmä on voitu myös tietoisesti kerätä kokoon. Joskus bändin perustamisen taustalla on ollut ajatus, että kun pojatkin puhuvat vain bändistään ja soittamisesta, niin pannaan me tytötkin pystyyn oma bändi. Feministiasennettakin on toisinaan mukana sekä bändin perustamisessa että musiikissa.

Monille naisille musiikin esittäminen ei kuitenkaan ole ollut ”koko elämä”, vaan on kuulunut tiettyyn ohimenevään kauteen, minkä jälkeen on seurannut ammatin hankkiminen ja perheen perustaminen. Osittain tämä varmasti liittyy siihen, ettei soittamisella tai laulamisella ole helppo ansaita elantoa, ellei satu kuulumaan nimekkäimpien huippuartistien joukkoon. Kun tulot ovat epävarmat, tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Keikkamatkat ympäri Suomea tai peräti ulkomaille eivät myöskään ole aivan helposti yhteen sovitettavia perhe-elämän kanssa.

LOPUKSI
Kirjan toimittajat ovat tehneet suuren työn haastatellessaan kymmeniä rock-musiikin naisvaikuttajia sekä kerätessään heitä koskevia lehtikirjoituksia ja valokuvia. Kirjassa ei tosin aina käy selville, onko kysymyksessä kirjoittajien tekemä haastattelu vai jostakin muusta lähteestä saatu teksti. Valitettavasti rokkinaisten kuvaukset jäävät hiukan irrallisiksi, kun kokoavana tekstinä ovat pelkästään kuhunkin vuosikymmeneen johdattelevat aukeamat.

Ulkonäöltään kirja ei todellakaan vastaa ennakkokäsitystä tietokirjasta. Kirjasta tulee mielikuva kaikenkattavasta vaaleanpunaisuudesta, vaikka kirja ei oikeasti olekaan ihan kokonaan vaaleanpunainen. Tämä voidaan toki nähdä tarkoituksellisena irtiottona perinteisistä tietokirjakaavoista, mikä kyllä sopiikin käsiteltävään aiheeseen. Kirjan lopussa on diskografia, mutta varsinaisia hakemistoja teoksessa ei ole ollenkaan. Tämä on harmillinen puute, sillä erityisesti henkilöhakemisto olisi ehdottomasti paikallaan tällaisessa kirjassa. Lukijaa palvelisivat myös muut hakemistot, ja ne lisäisivät kirjan käyttömahdollisuuksia myös muuna kuin mukavana selailukirjana.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *