Näkökulmia maisemaan, suunnitteluun ja historiaan – kolme kiinnostavaa kirjaa maisema-arkkitehtuurista

Kolme puutarha- ja maisemahistoriaa käsittelevä kirjaa tarjoavat näkökulmia omaan elinympäristöömme ja sen tekijöihin. Ympäristön tekijöiden, suunnittelun ammattilaisten historian tuntemus auttaa alalla toimivia tekijöitä ymmärtämään, miten maisemaan liittyviä esteettisiä, sosiaalisia, ekologisia ja kysymyksiä on pyritty aiemmin ratkomaan ja mihin jatkumoon heidän työnsä liittyy.

Flinck, Maria: Historiska trädgårdar. Att bevara ett föränderligt kulturarv.. Carlssons, 2015. 214 sivua. ISBN 9789173315975.

Dümpelmann, Sonja; Beardsley, John, toim.: Women, Modernity, and Landscape Architecture. Routledge, 2015. 244 sivua. ISBN 9780415745871.

Karisto, Maria; Koivunen, Taina; Karisto, Antti: Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat. Maahenki, 2015. 199 sivua. ISBN 9789523010500.

Puutarha- ja maisemahistorian tutkimus on yleistynyt 1990-luvulta alkaen sekä Suomessa että maailmalla. Suomessa alalta on julkaistu erilaisin painotuksin useita teoksia – näkökulmat ovat vaihdelleen kulttuurihistoriasta historiallisten puutarhojen inventointiraportteihin. Kattavia historiallisia esityksiä esimerkiksi 1900-luvulla tapahtuneesta maisema-arkkitehtuurin kehityksestä ei kotimaassa ole toistaiseksi ilmestynyt. Emme kuitenkaan ole aivan toivottomasti jälkijunassa, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmestyi vasta tänä vuonna laaja modernismin ja maisema-arkkitehtuurin suhteita ja ilmiöitä kansainvälisessä perspektiivissä käsittelevä Modernism and Landscape Architecture, 1890-1940 –teos (Toim. O´Malley ja Wolshcke-Bulmahn, Washington, National Gallery of Art). Kotimaista kokonaiskatsausta odotellessa on ilo tutustua useisiin eri näkökulmista maisema-arkkitehtuurin ja puutarhataiteen kysymyksiä valottaviin kirjoihin, joista seuraavassa esittelen kolme.

Tiedonkeruun työkaluja ja analyysin avaimia

Puutarhat ovat vaarallisen usein jääneet sivuosaan kulttuuriympäristöjen tarkastelussa. Tiedon puutteessa vihreää kulttuuriperintöä ei ole tunnistettu – saati osattu ylläpitää ja säilyttää. Käyttötarkoitusten muutokset ja erilaiset rakentamistarpeet ovat tuhonneet arvokkaita puutarha- ja maisemahistoriallisia kohteita ja kokonaisuuksia. Puutarhat ja maisemat ovat kuitenkin kerroksellisuudessaan parhaimmillaan kulttuurin lukukirjoja, joissa yhdistyvät talous-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoria sekä aatehistoria. Miten voimme saada tietoa historiallisista puistoista ja puutarhakohteista ja mitä tällä tiedolla pitää tehdä?

Tähän kysymykseen vastaa ruotsalaisen kansatieteilijän Maria Flinckin teos Historiska trädgårdar. Att bevara ett föränderligt kulturarv.Kirja käsittelee historiallisten puutarhaympäristöjen suojelua ja hoitoa. Flinckin teos on suunnattu niin amatööreille kuin ammattilaisille, kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella tekemisissä historiallisten ympäristöjen kanssa – työskennellessään yksityispuutarhoissa, puistoissa tai hautausmailla. Kirjan pääasiallinen tarkoitus on opastaa historiallisen puutarha- tai puistokohteen hoitosuunnitelman laatimisessa. Flinck käsittelee perusteellisesti lainsäädännön kysymyksiä, hoitosuunnitelman rakenteen ja sisällön sekä tutkimustyön eri vaiheita arkistotutkimuksesta ja -aineistoista kenttätyön metodeihin. Lopuksi hän esittää näkökohtia kohteiden arvottamisen ja merkityksen arvioimiseksi.

Flinckin teosta vastaavaa, kattavasti hoito- ja käyttösuunnitelman sekä puutarhojen ja puistojen historiallisen selvityksen tekemistä käsittelevää teosta ei Suomessa ole julkaistu. Flinckin teksti on monella tapaa sidoksissa Ruotsiin – lainsäädännön, hallinnollisten toimintatapojen ja toimijoiden ja arkistojen suhteen. Lukijan ei kuitenkaan kannata tarrautua tähän, vaan lukea teosta ”soveltavien linssien” läpi. Oheislukemistona voi hyvin käyttää jo vuonna 2000 ilmestynyttä, maisema-arkkitehti Ranja Hautamäen toimittamaa historiallisten puutarhojen inventointiopasta Portti puutarhaan(Helsinki: Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 21), jossa esitellään suuntaviivoja puutarha- ja puistoinventointien tekemiseen sekä esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennusviraston tuottamia historiaselvityksiä ja suunnitelmia. Maria Flinckin teoksen arvo piilee sen perusteellisuudessa ja se herättää lukijan pohtimaan historiallisen puutarha- tai puistokohteen tutkimuksessa huomioon otettavia eri tasoja ja näkökohtia. Kuvitukseltaan teos olisi voinut olla rikkaampi, nyt se jää ulkoasultaan harmittavan kuivakkaaksi, vaikka kiinnostavaa ja valaisevaa kuva-aineistoa olisi varmasti ollut Ruotsissa runsaasti saatavilla.

Maiseman tuntemattomat tekijät

Puutarhojen historiaa on vaikea tutkia, arvottaa ja hoitaa tuntematta niiden synty- ja olemassaolon eri vaiheiden lisäksi niiden tekijöitä eli suunnittelijoita. Nämä ammattilaiset, jotka olivat – aikakaudesta riippuen – puutarhureita, puutarha-arkkitehteja ja maisema-arkkitehteja, ovat jääneet, jos mahdollista, vielä puutarhakohteitakin vähemmälle huomiolle. Maisema-arkkitehtien suhteellisen nuoren ammattikunnan historian kirjoittamattomuus ei ole kuitenkaan ainoastaan suomalainen, vaan kansainvälinen ilmiö.

Yhteiskuntien nykyaikaistuminen – teollistuminen, kaupungistuminen, demokratisoituminen ja eriytyminen synnyttivät uudenlaista ympäristöä, jota muotoilemassa olivat myös puutarha-arkkitehdit. Aiemmin yksityispuutarhojen ja 1800-luvun lopulta kaupunkipuistojen suunnittelua tehneet (kaupungin) puutarhurit ja puutarha-arkkitehdit otettiin mukaan arkkitehtien ja yhdyskuntasuunnittelijoiden rinnalle suunnittelemaan laajempia kokonaisuuksia, joiden suunnitteluun liittyi esteettisten näkökohtien lisäksi uudenlaisia sosiaalisia ja taloudellisia pyrkimyksiä. Koulutuksen kehittäminen, järjestöjen ja yhdistysten perustaminen vakiinnuttivat maisema-arkkitehdin ammatin. Maisema-arkkitehdin ammatin voidaan siten katsoa syntyneen 1900-luvulla modernisaation seurauksena.

Kahdessa vastikään ilmestyneessä teoksessa käsitellään erityisesti naisia maisema-arkkitehdin ammatin ja koko alan aktiivisina kehittäjinä. Laajan kansainvälisen perspektiivin 1900-luvun alun ja sotienjälkeiseen maisema-arkkitehtuuriin naistoimijoiden näkökulmasta tarjoaa Sonja Dümpelmannin ja John Beardsleyn toimittama Women, Modernity, and Landscape Architecture(Routledge, 2015). Dümpelmanin ja Berdsleyn toimittaman teoksen kymmenessä artikkelissa asiantuntija eri puolelta maailmaa käsitelevät naisten roolia maisema-arkkitehdin ammatin ja koulutuksen kehityksessä sekä koko alan muotoutumisessa. Saksassa, Ruotsissa, Neuvostoliitossa, Itävallassa, Ranskassa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa modernisaatio eteni eriaikaisesti, vaikka kuitenkin hämmentävän samankaltaisia polkuja.

Naisten osuus tässä prosessissa – ja sitä myöten koko alan historia on suurelta osin kirjoittamatta, toteavat kirjan toimittajat esipuheessaan. Samaa valkoista aluetta paikkaa Maria Kariston, Taina Koivusen ja Antti Kariston kirja (Maahenki, 2015) suomalaisen puutarha-arkkitehdin Elisabeth Kochin työstä Helsingin siirtolapuutarhojen suunnittelijana nostaa esille tuntemattoman puutarhavaikuttajan, jonka kädenjälki näkyy erityisesti Helsingissä.

Naisilla oli pääsy alalle, sillä naisen ja puutarhan liitto katsottiin jo varhain luonnolliseksi – mutta sukupuolen perusteella heille yritettiin asettaa rajoja ammatissa etenemiselle. Naisten koulutuspolut olivat vaihtelevia ja monipolvisia, koska vakiintunutta tai ”valmista” tietä ammattiin ei vielä 1900-luvun alkukymmenillä ollut.  Opiskelu ja työskentely oli lähes sääntö ennemminkin kuin poikkeus. Useat maisema-arkkitehdiksi eri tavoin pätevöityneet naiset ylittivät asetettuja rajoja sekä voittivat heidän kykyihinsä kohdistuneita ennakkoluuloja ja toimivat valmistuttuaan miesten rinnalla tasavertaisina suunnittelijoina. Esimerkkinä naisten kansainvälisyydestä voi mainita ruotsalaisen taidehistorioitsijan Catharina Nolinin artikkelissaan käsittelemät maisema-arkkitehdit Ester Claessonin ja Ruth Brandbergin, Inger Wedbornin ja Ulla Bodorffin jotka opiskelivat kaikki ulkomailla, mutta palasivat Ruotsiin tekemään elämäntyönsä omissa tai kollegojen toimistoissa.

image

Kuva: Ulla Bodorff, Ruotsin osuustoimintaliikkeen päämajan aurinkoterassi Tukholma 1940.

Kiinnostavaa kirjassa on erityisesti se, miten naiset alalle asetuttuaan osallistuivat maiseman muodon ja sisällön uudelleen ajattelemiseen. Ulkomailla opiskellut taidot sovitettiin kotimaan tarpeisiin.  Vastoin aiempaa rajallista käsitystä naisten ja kotipuutarhasuunnittelun liitosta, kirjassa esitellyt maisema-arkkitehdit, kuten esimerkiksi englantilainen Sylvia Crowe, neuvostoliittolaiset Militsa Prokhorova ja Ljubov Zaleskaja, etelä-afrikkalainen Joanne Pim sekä Kaliforniassa vaikuttanut Cornelia Hahn Oberlander osallistuivat asuinalueiden suunnitteluun, moottoriteiden ja voimalaitosalueiden, sekä kauppakeskusten, puistojen että kaivosalueiden maisemasuunnitteluun.

Naiset opettivat ja kehittivät koulutusta, perustivat alan ammattijärjestöjä ja vaikuttivat kansainvälisesti modernin maisema-arkkitehtuurin syntyyn. Kirjan tarkoituksena ei ole kuitenkaan kumota ”miesmaisema-arkkitehtien” osuutta modernin maiseman kehityksessä, vaan laajentaa käsitystä siitä, ketkä 1900-luvun maisemaa ovat olleet tekemässä.

image

Kuva: Militsa Prokhorova Moskovassa 1930. Kuva teoksesta Woman, Modernity, and Landscape Architecture.

Suomalaisen puutarhatoimijan muotokuva

Suomalaista perspektiiviä 1900-luvun alun puutarhasuunnitteluun tuo Maria Kariston, Taina Koivusen ja Antti Kariston kirjoittama teos Kysykää Essiltä!,joka kertoo Marttojen puutarhakonsulenttina ja Helsingin kaupungin siirtolapuutarhaneuvojana toimineen Elisabeth Kochin elämäntyöstä. Kochin konsulentin ja neuvojan tittelit kätkevät taakseen laaja-alaisen suunnittelijan, joka uransa aikana piirsi yhteensä seitsemän siirtolapuutarhaa Helsinkiin sekä niiden lisäksi lukuisia ehdotuksia pientalopihojen järjestelemiseksi ja kerrostalopihasuunnitelmia mm. Töölöön, Torkkelinmäelle, Käpylään ja Herttoniemeen sekä Haagaan ja Ruskeasuolle. Kochin kädenjälki näkyy edelleen alueiden kasvivalinnoissa ja tilajäsentelyssä – vaikka toki monet istutukset ja kasvit ovatkin aikojen saatossa ja hoidon puutteessa kadonneet. Kuten kansainväliset kollegansa, Koch myös kirjoitti puutarhasta, toimi järjestöissä ja vieraili Pohjoismaisissa siirtolapuutarhayhdistysten ja puutarha-arkkitehtien kokouksissa. Hänen toimintansa laajuus vastaa monen modernin yhteiskunnan rakentamisen alkutaipaleella toimineen kollegan uraa – Koch voisi siten aivan mainiosti olla yksi Women, Modernity, and Landscape Architecture-teoksessa käsitellyistä tekijöistä.

image

Kuva: Elisabeth Koch suunnitteli mm. Helsingin Olympiakylän puutarha-alueet

Runsaan kuvituksensa, asiallisen lähdeviitoituksen ja perusteellisen käsittelytapansa puolesta Kysykää Essiltä!on mainio kirja kaikille puutarhoista, Helsingistä ja naisten toiminnasta puutarha-alalla kiinnostuneille lukijoille. Arkistoaineiston monipuolinen käyttö kuvituksessa ilahduttaa erityisesti. Kochin laatimille mallipuutarhasuunnitelmille olisi tänäkin päivänä runsaasti käyttöä uusien rivi- pari- ja omakotitalojen epäpihoilla, joita hallitsevat valtavat terassit, sattumanvaraisesti sijoitellut, usein paikkaansa sopimattomat istutukset sekä kaavamaiset tuijapensasaidat. Kirjan painoarvoa lisääkin siihen sisältyvä Taina Koivusen laatima ”Kochin kasvien” ja kasvi-ajattelun käytännöllinen esittely, joka johdattaa lukijan hyvin havainnollisesti puutarhan rakennusosiin kasvimateriaalin näkökulmasta. Asuinympäristöjen puutarhamiljöö näyttäytyy kirjassa nyansoituna kokonaisuutena, johon kuuluvat tasaveroisina osina sekä esteettinen ihanuus että toiminnallinen järkevyys.

image

Kuva: Elisabeth Koch

Tietoa ja taitoa

Kaikki kolme edellä käsiteltyä kirjaa tarjoavat näkökulmia omaan elinympäristöömme ja sen tekijöihin. Ympäristön tekijöiden, suunnittelun ammattilaisten historian tuntemus auttaa, kuten Sonja Dümpelmann painottaa, alalla toimivia (nuoria) tekijöitä ymmärtämään, miten maisemaan liittyviä esteettisiä, sosiaalisia, ekologisia ja kysymyksiä on pyritty aiemmin ratkomaan ja mihin jatkumoon heidän työnsä liittyy. Suosittelen kirjoja kuitenkin kaikille muillekin – avaamaan näköaloja maisemaan ja sen suunnitteluun, sekä herättämään kiinnostusta sen historiaan ja tutkimukseen.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *