DEN HUNGRIGE MANNEN

Kirjakaupassa etsii Dan Weissenbergin kirjaa takuulla väärältä osastolta. Kirjan tulisi oikeasti olla kolmella eri osastolla: keittokirjoissa, merikirjoissa ja myös matkakirjoissa. Kuitenkin kirja on suomalaissyntyisen Danin persoonallinen elämänkerta höystettynä kirjailijalle läheisillä ruokatarinoilla. Teos on luettava useasti, jotta löytäisi kaikki marginaaleihin piilotetut mausteet ja hienoudet. Aivan kuin hyvin maustettu ruoka, kirja antaa jokaisella eri lukukerralla uuden maun ja aistimuksen.

Lukija ei aina tiedä onko tarina tosi vai huima fiktio, eräs tällainen on kertomus Kustaa III laivaston käymästä ammuskelusta keskenään. Ammmuksina olivat perunat, jotka harhaan osuessaan aloittivat Gullkronan saarten villliperunoiden kasvun. Mistä muualtakaan perunoita voisi kulkeutua niin syrjäiseen saaristoon ?

Saaristossa liikkuvassa kirjassa kalaruuat ovat tärkeitä. Kirjasta löytyy mainioita reseptejä ja niiden takana on aina veijarikertomus siitä miten ruoka liittyi nälkäisen miehen elämään. Kirjan kannessa Dan kertoo tunteneensa nuorena nälkää ruokaan, myöhemmin nälkää rakkauteen ja viimeksi tekemisen nälkää: lapsiin, purjehtimiseen, rakentamiseen. ”Ei ehkä tässä järjestyksessä vaan pikemminkin kaikkea yht’aikaa”, hän sanoo.

Saariston poika, merimies ja maailmanmatkaaja on kiertänyt sisämaan kaukaa. Siitä kertoo huima tarina kalakukon lennosta Aleksanteri Kupiaisen mukana Alaskaan. Kukkoresetti oli ensimmäisiä vientiin yltäneitä high-tech tuotteita parisataa vuotta sitten. Mutta savolaismummut kääntyisivät haudoissaan, jos heiltä unohtuisi kukon kuoren sively silavalla. Aleksanterin Alaskan kukoista on täytynyt tulla kivikovia.

Kirja on kiehtova kokoelma kertomuksia saariston historiaa ja ruokakultturia sekoitettuna kirjailijan huikeisiin tarinoihin. Näihin kaikkiin osallistui nälkäinen mies tavalla tai toisella. Lukija saa itse päätellä mikä totuus on se paras. Hartaasti me suomenkieliset toivomme Danin itsensä kirjoittavan kirjastaan suomenkielisen version, lukijoiden määrä lisääntyisi takuulla tuhansilla. Lisäksi kirjan voisi vielä asettaa kirjakaupassa osastolle: ”virtuaaliset keitto- ja matkakirjat”.

Utössä asui luotsi Sjöberg, jolla oli hinku maustekalaan. Hän kalasti ja maustoi omat kalansa ja nautti niitä geneverin kyydittämänä suurella hartaudella. Mutta jostain syytä katosivat kilohailit kalastajan ulottumattomiin ja pian katosi myös luotsi Sjöberg. Kala nimeltään kilohaili on kertomusten toiselta laidalta, totta joka sana, mutta surullinen ja saa lukijan mukaansa miettimään miksi näin piti käydä.

Kertojana Dan Weissenberg nousee suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vasta tällä kirjalla, vaikka hänen edellinen keitto-matkakirjansa (matka-keitto ?) Nordsjöns Kokbok kertoo tarinoita Pohjanmeren ääriltä.

Me turkulaiset haluaisimme lukea ja kuulla lisää Dan Weissenbergin tarinoita, hänen loputon nälkänsä ei saa eikä voi loppua tähän hienoon kirjaan.