SKS:n ja Museoviraston komea kaksikielinen yhteisjulkaisu esittelee Suomen kartanoita ainutlaatuisella tavalla. Signe Branderin valokuvaajan ammattitaito yhdistyneenä pyrkimyksille esteettisiin kokonaisuuksiin ja rakennushistoriaa valottaviin kuvakulmiin antaa kirjaan tutustuvalle kiertokäynnin osittain jo kadonneissa kartanomiljöissä. Häivähdys mennyttä tallennettuina hetkinä. Kuvien pysähtyneisyys ja rauha kertovat omaa tarinaansa elämästä sata vuotta sitten. Vaikka kuvausten päämääränä on ollut tallentaa rakennus- ja kulttuurihistoriaa, yksityiskohtia tulvillaan olevista kuvista jokainen voi löytää oman näkökulmansa. Kirjaa ei voi selailla vain yhdellä istumalla, se pysähdyttää kerta toisensa jälkeen.

Kirjaan valitut 87 kartanoa on ryhmitelty aikakausittain, jolloin lukijan on helpompi muodostaa kuva kartanoarkkitehtuurin kehityksestä Suomessa. Vaikka useimmat kartanot esittäytyvät vain muutamalla kuvalla, on ne huolellisesti valittu täydentämään kokonaisnäkemystä. Kustakin kartanosta on myös suppea muutaman virkkeen teksti, lähinnä huomioita rakennusajankohdasta, materiaalista tai mielenkiintoisista yksityiskohdista. Tekstiosuuksista olisi kaivannut laajempia, mutta kokonaisuuden rajaamiseksi ymmärtää, ettei sisältöä voi paisuttaa, vaikka hyvää materiaalia onkin saatavilla. Lisätietoja kaipaavalle on kirjan lopussa Signe Branderin elämäkertatietojen lisäksi hyvät luettelot niin kartanokirjallisuudesta, Branderin kuvaamista kartanoista, niiden sijainnista kuin kartanoihin liittyvistä henkilöistäkin. Henkilöhakemistosta löytyvät Suomen historian merkittävät suvut ja monia oudompia, jotka ehkä pitäisi tietää paremmin.

Selatessaan massiivista kirjaa yllättyy Suomen kartanoiden monipuolisuudesta niin tyylien kuin materiaalienkin suhteen. Monessa kartanomiljöössä on yhdistetty kansainvälisiä virtauksia talousrakennusten suomalaisempaan ilmeeseen. Tosin ristiriita tavallisten asukkaiden ja varakkaan kartanonväen asumuksissa on paikoin huikea. Erityisesti se korostuu torneissa, pylväiköissä, koristeellisissa ja vaikuttavissa kuisteissa sekä ylellisten sisätilojen kuvissa. Mustavalkoiset kuvat ovat niin hyvin säilyneitä ja tarkkoja, että niistä yhä näkee sisustuksen yksityiskohtia. Itse viehätyin taideteosten bongailusta, ajan tavasta ryhmittää huonekalustoja ja ylellisyysesineiden sijoittelusta suhteessa muuhun asuintilaan. Voin hyvin kuvitella kartanonherran vesipiippuineen Sällvikin turkkilaiseen huoneeseen tai naisten käsityökokoontumisen Peippolan hempeään naisten salonkiin. Vaikka kuvat ovat pysähtyneitä ja autioita, ne antavat mielikuville vihjeitä ja tilaa – huoneisiin on helppo kuvitella asukkaat. Osa kuvista on (kuin) Suomi-filmin tapahtumapaikoilta ja siten siivittävät romanttisia mielikuvia. Idylli on rikkumaton.

Kartanokokonaisuudet ovat sopineet kauniisti suomalaiseenkin maisemaan. Vaikka rakennusten ja puutarhojen esikuvat ovat eteläisempiä, niissä on huomioitu paikallisen maaston muotoja ja etsitty kokonaisuuteen sopivia ratkaisuja ehkä olosuhteidenkin pakosta. Monia paikallisia on varmasti ihmetyttänyt traakkipuut ja agavet, joita kartanoiden pihoilla on kesäaikaan ollut. Kartanopuutarhoista on levinnyt monia aikoinaan eksoottisia koriste- ja hyötykasveja muunkin väestön iloksi. Monella tapaa kartanoissa on oltu tiennäyttäjiä ja uudistajia.

Signe Brander on ollut merkittävä valokuvaaja. Hän hankki vankan ammattitaidon painavien lasinegatiivien ja kookkaiden kameroiden aikana Daniel Nyblinin valokuva-ateljeessa sekä oman työskentelynsä kautta. Erityisen ansioitunut ja tunnettu hän on muuttuvan Helsingin kuvaajana samoin kuin kartanokuvaajana. Branderin yhteistyö Helsingin Muinaismuistolautakunnan kanssa vakiinnutti hänen asemansa kuvaajana. Suomen Kansallismuseo osti Branderin kuvia huomattavia määriä. Hänen kuviaan ja negatiivejaan onkin suuret määrät tallennettuina Museoviraston ja Kansallismuseon kokoelmissa. Signe Branderilla oli voimakas oma näkemyksensä valokuvauksen tehtävästä ja estetiikasta, mikä näkyy kuvissa hyvin. Hän kutsui itseään kulttuurihistorian kuvaajaksi ja hänen pyrkimyksenään oli tasapainoinen kokonaisuus, jossa yksityiskohdat tulevat hyvin dokumentoiduiksi. Kuvasommitteluun vaikutti myös hänen taipumuksensa ja kiinnostuksensa kuvataiteisiin, hän oli käynyt piirustuksenopettajan kurssin Taideteollisessa keskuskoulussa, vaikka ei ammatissa koskaan toiminutkaan. Yhä edelleen Branderin kuvia arvostetaan korkealle, ne ovat käyttövalmiita ja hyvin säilyneitä, laadukkaita korkean ammattitaidon tuloksia.

Kokonaisuutena Signe Brander Suomen kartanoissa on nautittava aikamatka suomalaiseen kartanokulttuuriin. Muutamassa kartanossa vierailleena ja näitä kartanoita (erityisesti niitä palaneita) katsellessa voi vain toivoa, että osa tätä rikasta kulttuuriperintöä säilyisi jälkipolville. Ainakin kirja täyttää paikkansa tätä perintöä vaalivana kuvateoksena oivallisesti.