Sambiassa varttuneen René Gordonin kuvateos
Afrikasta pyrkii antamaan kokonaiskuvan mantereen
ihmisistä, maisemasta, luonnosta ja kulttuureista.
Kirjan tavoitteet ovat ehkä turhankin kunnianhimoiset,
mutta suhteellisen hyvän yleiskuvan Afrikan eri osista
Gordon pystyy kuitenkin tekstissään tavoittamaan.
Asiantuntija-apua Gordonille ovat tarjonneet
ympäristötieteisiin erikoistuneet professorit Roy
Siegfried ja John Grindley, jotka ovat varmasti
vaikuttaneet kirjan ekologiseen ja
ympäristönsuojelulliseen näkökulmaan. Tekstin sijaan
tätä kirjaa tulisi kuitenkin arvioida ensisijassa
kuvateoksena. Gordonin "Afrikka" on visuaalisesti
erittäin näyttävä. Kirjan sivuja värittää yli 250 valokuvaa,
joissa Afrikan eri puolia – ihmisiä, maisemia, luontoa,
kulttuureita – välähdysten tavoin esitellään.

Vaikka kuvituksella onkin kirjassa suuri rooli, teos
nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä Afrikan kehityksestä.
Kirjan johdantoluvussa Gordon kehottaa katselemaan
Afrikkaa ja mantereen historiaa ja kehitystä uusin
silmin. Hänen mukaansa Afrikan kehityksessä tarvitaan
nyt kipeämmin kuin koskaan uusia tavoitteita ja
ratkaisuja, jotka on sovellettu afrikkalaisten omiin
tarpeisiin. Kehitys edellyttää omien arvojen ja aatteiden
realistista arviointia, johon tämäkin teos pyrkii.
Gordonille on erityisen tärkeää esittää afrikkalaisten
yhteys luontoon, sillä harmonian ja tasapainon
saavuttaminen edellyttää ympäristön ymmärtämistä.

Johdantoluvun jälkeen kirja jakaantuu neljään
maantieteellisesti määrättyyn osioon, joissa aluetta
esittelevää kuvakavalkadia edeltää muutaman
aukeaman mittainen tekstiosuus. Ensimmäisessä
osiossa tarkastellaan Pohjois-Afrikkaa, jonka
sisällyttämistä kirjaan pidän hyvänä ratkaisuna siitäkin
huolimatta, että jotkut tutkijat katsovat "varsinaisen"
Afrikan alkavan vasta Saharan eteläpuolelta. On toki
muistettava, että ekologisena vyöhykkeenä
Pohjois-Afrikka eroaa täysin mantereen muista osista.
Pohjois- Afrikasta kirja käsittelee tarkemmin Tassilin ja
Tibestin vuoristoylänköjä sekä Niilin ekosysteemiä.
Gordon pureutuu muun muassa Egyptin
väestönkasvun aiheuttamiin ympäristöongelmiin –
väestönkasvun hillitsemisen sijaan Egyptin kehitystä
luonnehti Gordonin mukaan pitkään Niilin voimavarojen
valjastaminen. Tästä hän nostaa esiin Assuanin
patohankkeen epäonnistumisen. Pohjois-Afrikan
valokuvissa esitellään Niilin lisäksi muun muassa
alueen eläimistöä (pääosaan nousee tietenkin kameli),
kansanarkkitehtuuria sekä tuaregien "opportunistista"
aavikkoelämää.

Kirjan toinen maantieteellinen osio käsittelee
Länsi-Afrikkaa – tarkasti ottaen tähän lukuun on
sisällytetty myös suuri osa (läntistä) Keski- Afrikkaa ja
valokuvia on aina Kongojoelta asti. Länsi-Afrikkaa
käsittelevä luku on selvästi muita lukuja enemmän
historiallisesti painottunut. Tekstissä ja kuvissa
käydään läpi kaupan pitkää historiaa sekä islamin
merkitystä alueella. Gordon (s. 69) antaa sangen
yksinkertaistetun kuvan orjakaupan historiasta alueella
ja varmasti monia afrikkalaisia närkästyttäisi yleistys
"[h]yvin järjestäytyneet aseelliset mandingo- ja
malinkejoukot tekivät hyökkäyksiä muita heimoja
vastaan" – aivan kuin nämä kansat olisivat olleet ainoita
aineellisen hyödyn tavoittelijoita Länsi- Afrikan
historiassa. Nykyisistä ongelmista Gordon mainitsee
muuttoliikkeen kaupunkeihin, joilla ei ole tarjota työtä
eikä toimeentuloa. Hyvänä esimerkkinä tästä on
ilmakuva Lagosista (s. 107, kuva 92), jossa hökkelikylät
levittäytyvät pilvenpiirtäjien ympärille. Valokuvissa
keskitytään pääasiassa muutamien Länsi-Afrikan
kansojen (muun muassa fulanit, dogonit, ashantit)
elämään. Mukaan on myös mahdutettu muutama kuva
pygmeistä Keski-Afrikan sademetsissä.

Itä-Afrikkaa ja erityisesti sen suurta hautavajoamaa
Gordon mainostaa "alkuperäisenä Afrikkana". Osiossa
tarkastellaan maankäyttöä ja aavikoitumista,
ympäristön nopeaa rappeutumista. Gordon
pohdiskelee savannien karjankasvattajien, erityisesti
maasaiden, kokemia muutospaineita, joka
pahimmillaan saattaa johtaa kokonaiseen
elämäntavan muutokseen. Gordonin mukaan jatkossa
tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota eliöiden välisten
suhteiden monimutkaisuuteen Afrikassa. Mantereen
mutkikkaista ekosysteemeistä saatavaa tietoa voitaisiin
siten soveltaa Afrikan ympäristön parempaan hoitoon.
Itä-Afrikkaa esittelevissä kuvissa tarkastellaankin
alueen eläimistöä ja luontoa huomattavasti laajemmin
kuin kirjan aikaisemmissa osioissa.

Kirjan päättää katsaus eteläisen Afrikan luonnonoloihin
ja kulttuureihin. Tekstiosuus on jälleen historiallisesti
painottunut – alueen menneisyyttä Gordon käsittelee
kirjoittamalla bantuekspansiosta, eurooppalaisten
(portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset)
saapumisesta alueelle sekä 1800-luvun difaqanesta.
Nykyajan ongelmat ovat tulleet tutuiksi jo aiemmissa
osioissa: väestönkasvu, slummiutuminen, kuivuus,
ankara pula polttopuusta maaseudulla Gordonin (s.
206) mukaan eteläisessä Afrikassa "[t]uhot etenevät
liiankin tuttuun tapaan: maaperästä on riistetty voima,
puusto kaadettu ja valtoimenaan jylläävät
eroosiovoimat ovat muuttaneet monen entisen
"mustien kotimaan" [bantustanin] syvien vesiuomien
juovittamaksi joutomaaksi, jonka halkeamista
viimeisetkin maa- ainekset valuvat pois." Kuitenkin on
muistettava, että Afrikan eteläosissa on laihan
viljelysmaan ja kuivuuden vastapainoksi valtavat
mineraalivarat. Jonkinlaisena yhteenvetona viimeiselle
osiolle ja koko kirjalle Gordon (s. 208) muistuttaa, että
kansainvälisen pääoman ristipaineessa – "kilpajuoksu
voiton ja kasvun tavoittelussa on vääjäämättä lähellä
päätepistettään" – Afrikan ja afrikkalaisten on löydettävä
omat arvonsa sekä varottava tuhlaamasta
harkitsemattomasti suuria mahdollisuuksiaan ja
voimavarojaan.

Kirjan visuaalisesta näyttävyydestä huolimatta
teoksesta puuttuu kokonaan yksityiskohtainen Afrikan
kartta, joka on eittämättä kirjan suurin puute. Kirjaa
lukiessa oli välillä tutkittava karttakirjaa ennen kuin
valokuvissa esitettyjen paikkojen tarkka
maantieteellinen sijainti hahmottui. Etnisiä rajoja
osoittava kartta ei myöskään olisi ollut yhtään
pahitteeksi – lukijalle ei välttämättä heti tule mieleen,
missä päin Kamerunia ne bamileket (s. 102, kuva 86)
taas asuvatkaan, jos nyt ylipäätään osaa bamilekeja
yhdistää Kameruniin. Myös kirjan lähteistä voisi
nipottaa: lähdeluettelossa mainitut teokset on kaikki
julkaistu vuonna 1979 tai sitä ennen. Uudempi
ympäristöhistoriallinen tutkimus olisi varmasti
rikastuttanut Gordonin argumentteja, mutta on kuitenkin
huomioitava, että kirjan ensimmäinen
englanninkielinen painos on julkaistu jo vuonna 1980
eikä lähdeluetteloa ole sittemmin päivitetty. Tämä
suomennos ilmeisesti perustuu lähempänä
vuosituhannen vaihdetta julkaistuun painokseen,
vaikka tekstiä ei luultavasti ole paljoakaan uudistettu.
Kirjan johdannossa sentään mainitaan 1980-luvun
puolivälissä ilmaantunut uusi vitsaus AIDS.

Vaikka kirjan tekstiosuuksissa yleistykset jylläävät, teos
on kuvakirjana erinomainen – kunhan pitää mielessä
sen, että parhaimmillaankin tämän tapaisessa
teoksessa pystytään kurkistamaan vain muutamien
kansojen elämään ja päästään sukeltamaan vain
harvoihin maisemiin ja luonnon kauneuksiin. Kirjan
tarjoama visuaalinen matka Afrikan aavikoiden ja
sademetsien halki tuntuu nautinnolliselta ja saattaa
innokkaimmissa lukijoissa aiheuttaa savannikaipuuta.