Neuvostohistoriaa yhden tavallisen perheen silmin

Stalinin lapset – Sodan ja rakkauden arvet kurkistaa kylmän sodan aikaiseen neuvostohistoriaan mahdottomalta tuntuvan rakkaustarinan perspektiivistä. Kiinnostavia sivujuonia ja kiehtovia rönsyjäkin riittää KGB:n värväysyrityksistä aina tarinaa taustoittaviin käänteisiin Stalinin terrorikoneiston pyörteissä. Faktaan pohjautuva sukutarina on nautittavaa luettavaa ja historiaviihdettä parhaimmillaan.

Matthews, Owen: Stalinin lapset. Sodan ja rakkauden arvet. [Stalin's Children. Three Generations of Love and War.]. Käännös: Jaana Iso-Markku. Otava, 2009. 335 sivua. ISBN 978-951-1-24445-5.

Vuonna 2009 suomeksi ilmestynyt Stalinin lapset (Stalin’s Children – Three Generations of Love and War, 2008) on brittiläis-venäläisen toimittajan Owen Matthewsin tutkielma perheensä vaiheista Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Alkukielisen teoksen alaotsikon mukaisesti kirjan juoni keskittyy kolmen sukupolven kohtaloihin, jotka on siroteltu sopivan kutkuttavasti kronologiaa rikkomalla.

Kolmen sukupolven tarina ponkaistaan liikkeelle Owen Matthewsin Ukrainaan sijoittuvalla arkistomatkalla, jossa hän saa käsiinsä isoisäänsä Boris Bibikovia koskevat asiakirjat. 1930-luvun lopun vainoissa kuolleen Bibikovin kohtalona oli tulla Stalinin terrorikoneiston syömäksi. Innokas kommunismin rakentaja ja aktiivinen puolueen jäsen teki kohtalokkaan virhearvion äänestäessään vuoden 1934 puoluekokouksessa Stalinin sijaan Kirovia ja koki aivan toisenlaisen lopun kuin oli itselleen uumoillut.

Bibikov, vaikka tärkeä lenkki tarinassa onkin, jää kuitenkin kirjan keskimmäisen sukupolven varjoon. Kansanviholliseksi julistetun Bibikovin vaimo heivataan Siperian-junaan ja heidän kaksi alaikäistä tytärtään päätyvät tavan mukaisesti lastenkotiin kasvamaan kunnon neuvostokansalaisiksi. Puoliorpojen sisarusten Lenina ja Ljudmila Bibikovan tiet erkanevat dramaattisesti toisen maailmansodan pyörteissä, mutta pian sodan jälkeen sisarukset löytävät toisensa ja elämä saadaan soljumaan Moskovassa sukulaisten avustuksella. Leninan ja Ljudmilan kautta avautuva lasten ja lapsuuden näkökulma neuvostohistoriaan on harvinaisuudessaan erityisen palkitsevaa luettavaa ja ehdottomasti kirjan parasta antia.

Kirjan toinen keskeinen teema on Ljudmila Bibikovan ja brittiläisopiskelija Mervyn Matthewsin – tekijän vanhempien – rautaesiripun ylittävä rakkaustarina, jota kylmän sodan esteet sotkevat. Neuvostokansalaisen ja ulkomaalaisen suhde oli vielä 1960-luvulla niin hankala paikka, että ilman KGB:tä ja vuosien taistelua tilanteesta ei selvitä. Mervyn karkoitetaan Neuvostoliitosta ilman rakastettuaan. Sen estävät pikkunokkelat viranomaiset, jotka perinteisillä neuvostokikoilla torppaavat parin avioitumisen. Tuore rakkaus muuntuu etäsuhteeksi, jota pidetään yllä kirjeitse. Seuraa kuuden vuoden piinallinen yritys saattaa rakkaustarina onnelliseen päätökseen. Lopputulos on ennalta-arvattava, mutta onko se onnellinen jääköön tässä paljastamatta.

Neuvostohistorian ohella Matthews tarjoaa lukijoilleen kurkistusaukon myös itänaapurimme lähihistoriaan kytkemällä tarinan jatkoksi omat kokemuksensa 1990-luvun Moskovassa. Vaikka elämästä juuri romahtaneen suurvallan sekasortoisessa pääkaupungissa riittäisi ammennettavaa, jää se kuitenkin auttamatta aiempien sukupolvien kokemusten varjoon.

Stalinin ajan Neuvostoliitosta on julkaistu lukuisia tutkimuksia, muistelmia ja elämäkertoja. Tietomme tuosta ajasta alkaa olla jo kohtuullisen vankalla pohjalla ja tutkimukset tuovat enää harvoin mitään järisyttävää uutta. Miksi siis julkaista vielä uusi teos paljon kolutusta aiheesta?

Valveutuneelle lukijalle Stalinin lapset tuskin tuo juurikaan uutta tietoa. Kirjan suurin ansio onkin siinä, että se auttaa ymmärtämään ihmisiä, jotka stalinistisessa – ja myöhemmin kylmän sodan aikaisessa – neuvostojärjestelmässä elivät. Matthewsin perheen tarina tuo neuvostohistoriaan inhimillisen kosketuksen.

Oivaltavasti kirjoitettu, paikoin omaelämäkerrallisesti värittynyt teos kumpuaa pitkälti Matthewsin halusta ymmärtää omaa identiteettiään ja omaa historiaansa kahden maan ja kahden kulttuurin kasvattina. Kirja perustuu tekijän vanhempien laajaan kirjeenvaihtoon, arkistolähteisiin sekä sukulaisten haastatteluihin. Varsinaisena historiantutkimuksena sitä ei voi kuitenkaan pitää eikä itse asiassa tarvitsekaan, sillä Stalinin lapset toimii vallan hyvin historiaviihteen, muistelman ja omaelämäkerran välimaastossa. Se on itse asiassa malliesimerkki mainiosti toteutetusta historiallisesta viihteestä. Matthewsin vanhempien ja isovanhempien tarinat sisältävät itsessään jo niin paljon draamaa ja jännittäviä käänteitä, että niiden seuraaminen on mielenkiintoista. Eri sukupolvien vaiheet ovat niin kutkuttavia, että ne pitävät pihdeissään alusta loppuun, vaikka lopputulos jokaisen kohdalla on helposti arvattavissa. Matka onkin lopulta tärkeämpi kuin päämäärä.

Parasta kirjassa on Matthewsin kyky havainnoida ympärillä olevaa maagisen taitavasti. Matthewsin kerronta sekä omista kokemuksistaan 1990-luvun Venäjällä että lähteiden ja haastattelujen kautta auennut näkymä Neuvostoliitosta tuoksuu, tuntuu ja tärähtelee. Hänen kuvauksensa käynnistä ukrainalaisessa arkistossa on niin hersyvän elävä ja aistikas, että se saa melkein kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Lukija voi mielessään kuulla jokaisen itkun, jokaisen naurun, jokaisen ärähdyksen. Ihailtavaa on myös Matthewsin kyky pidättäytyä tarinan liiallisesta silottelusta ja glorifioinnista. Kirjan päähenkilöt eivät missään vaiheessa kanna pelkkää sankarin viittaa harteillaan, vaan piirtyvät mieliin virheineen, vikoineen ja väärine valintoineen.

Merkille pantavaa teoksessa onkin se, että päähenkilöinä on mahdollisimman tavallisia ihmisiä. Ei suuria kirjailijoita, poliitikkoja tai muita julkisuudesta tuttuja hahmoja. Juuri se, että neuvostohistoriaa kerrotaan, pohditaan ja yritetään ymmärtää, tavallisten ihmisten näkövinkkelistä tekee kirjasta tärkeän. Siksi soisikin, että se löytäisi lukijoita myös perinteisen historiasta kiinnostuneiden piirien ulkopuolelta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *