Nostalginen äänimaisema

Kuultava menneisyys suomalaista äänimaiseman historiaa on kahdentoista suomalaisen äänimaiseman tutkijan teksteistä koottu artikkelikokoelma, jossa pohditaan kotimaan äänimaisemassa tapahtuneita muutoksia ja tarkastellaan äänimaiseman tutkimusta. Teos on jaettu viiteen eri osaan, joilla kullakin on teemansa. Ensimmäinen osa Kaikuja menneisyydestä tarkastelee menneisyyden äänien muistamista. Eetteriä ja estetiikkaa osan teemana on äänentallennuksen teknologian kehittyminen.

Ampuja, Outi ja Kilpiö, Kaarina (toim.): Kuultava menneisyys. Turun historiallinen yhdistys, 2005. 339 sivua. ISBN 951-95102-9-X.

Kuultava menneisyys suomalaista äänimaiseman historiaa on kahdentoista suomalaisen äänimaiseman tutkijan teksteistä koottu artikkelikokoelma, jossa pohditaan kotimaan äänimaisemassa tapahtuneita muutoksia ja tarkastellaan äänimaiseman tutkimusta. Teos on jaettu viiteen eri osaan, joilla kullakin on teemansa. Ensimmäinen osa Kaikuja menneisyydestä tarkastelee menneisyyden äänien muistamista. Eetteriä ja estetiikkaa osan teemana on äänentallennuksen teknologian kehittyminen. Kolmannessa kokonaisuudessa Kone puutarhassa pohditaan modernin teknologian merkitystä äänen tuottamisessa. Luku Markkinahumua avaa kaupallisen äänimaiseman kehityksen ilmiöitä ja kirja päättyy Äänellistä rajankäyntiä -luvussa pohdintoihin tilan kontrolloinnista äänen avulla ja kuinka kuultua tietoa voi jäsentää ajallisesti. Kirjan alaotsikot toimivat makupaloina käsiteltävän äänen esteettisestä kokemuksesta.

Kokoelmasta erottuu mielenkiintoisia teemoja, jotka ovat yhteisiä lähes kaikille artikkeleille, nostalgia niistä päällimmäisenä. Svetlana Boym on todennut nostalgian olevan romanttista suhtautumista omiin fantasioihin. Noora Vikman puolestaan korostaa kaikissa ääniympäristöissä olevan ”…jotakin rytmistä, aikaan ja sen liikkeeseen liittyvää, mihin ankkuroida yksilöllinen kokemus”. Tero Hyvärisen artikkelissaan pohtima vanhojen keskimoottorien äänimaisemaan liittyvä nostalgia kiteytyy hyvin hänen sanoissaan: ”Moottorin syke oli saariston elämän sykettä – jatkuvan ja luotettavan elämän ja tyyneyden ja tasaisuuden kuva.” Matkustus moottoriveneellä lomanviettoon on ollut siirtymäriitti, joka on yhdistynyt saaristolaiseen elämäntapaan ja rentoutumiseen, missä arkihuolista hengähdetään. Koneen tasainen rytmi on vertautunut elämän sykkeeseen ja sen pulssi on ollut rauhallinen. Artikkelissa moottorin putputus rinnastetaan myös sydämen lyönteihin.

Yhdenlaista valtimon sykettä edustaa myös YLEn radiotoiminnan ja sen koko yhteiskuntaan mukanaan tuoman äänimaiseman radikaalin muutoksen historia, jota kirjassa valottavat Vesa Kurkelan ja Petri Kuljuntaustan artikkelit. Artikkeleiden aiheisiin on aikaperspektiivi tuonut oman hohteensa, nykyihmiselle ne edustavat muisteltavaa muutosta. Tuoreempaa muutosta edustaa mainonnan ja markkinoinnin apuna käytettävä musiikki tai äänimaailma, jota ovat käsitelleet omissa teksteissään Kaarina Kilpiö ja Anni Ranta. Kaikissa näissä kirjoituksissa tulevat esiin subjektiiviset mieltymykset erilaisiin ääniin sekä äänen käyttäminen jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Musiikkia/ääntä käytetään profiloimaan ihmisryhmiä, luomaan mielikuvia ja ohjaamaan ihmisen käyttäytymistä. Äänellä on siis voimaa, jonka käyttöön liittyy vastuu.

Kirjassa nostetaan esiin myös melun ja hiljaisuuden vaihtelun merkitys. Hiljaisuuden arvo kasvaa koko ajan. Perinteisen viisauden mukaan jonkun arvon huomaa vasta kun sen menettää. Toistaiseksi hiljaisuus ja melu voivat vielä käydä keskinäistä vuoropuhelua. Dialogi olisi ihanteellisin pohja äänimaisemasuunnittelulle, toteaa Outi Ampuja.

Muutamia mieltä kutkuttavia termejä jäi mieleeni. Murray R. Schaferilta on peräisin ajatus musiikillisesta maisemamaalauksesta, jossa orkesterin avulla lohditaan haluttu maisemaidylli aistittavaksi. Eri aistien yhdistäminen voimistaa elämyksen kokemusta ja sen mieleenpainuvuutta. Äänitapettia Juha Korvenpää käyttää artikkelissaan kuvaamaan ihmisten arkipäiväistynyttä suhdetta musiikin kuunteluun. Äänentoiston myötä musiikin kuuntelu on tullut yhä tavallisemmaksi, vielä se ei sentään ole äänimatto. Jotain nostetta vielä löytyy.

Kokonaisuutena Kuultava menneisyys on mielenkiintoinen artikkelikokoelma äänimaisematutkimuksen tämänhetkisistä mielenkiinnon kohteista. Eri kirjoittajien oivaltavat näkökulmat ja kiteyttävät huomiot tarjoavat mausteita niin historian-, musiikin- kuin kulttuurintutkimuksenkin kenttään. Kirjan ääressä oli ilo muistella eri aistein.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *