Nykyisen kautta menneeseen

Psykoanalyysin isän Sigmund Freudin teoksien suomennoksia on viime aikoina julkaistu useita. Vuoden 2005 lopulla Vastapaino julkaisi Markus Långin käännöksenä kirjoituskokoelman Murhe ja melankolia, vanhoista suomennoksista jälleen ovat saatavilla Unien tulkinta (Loistopokkarit/Gummerus) ja Arkielämämme psykopatologiaa (Otava). Tuorein suomennos on Seppo Hyrkäksen kääntämä, Teoksen julkaisema Tapauskertomukset. Toukokuun 6.

Freud, Sigmund: Tapauskertomukset. Käännös: Hyrkäs, Seppo. Teos, 2006. 571 sivua. ISBN 951-851-062-8.

Psykoanalyysin isän Sigmund Freudin teoksien suomennoksia on viime aikoina julkaistu useita. Vuoden 2005 lopulla Vastapaino julkaisi Markus Långin käännöksenä kirjoituskokoelman Murhe ja melankolia, vanhoista suomennoksista jälleen ovat saatavilla Unien tulkinta (Loistopokkarit/Gummerus) ja Arkielämämme psykopatologiaa (Otava). Tuorein suomennos on Seppo Hyrkäksen kääntämä, Teoksen julkaisema Tapauskertomukset. Toukokuun 6. päivä 2006 tuli kuluneeksi 150 vuotta Freudin syntymästä, joten merkkivuosikin on varmaan vaikuttanut tarjontaan.

Tapauskertomukset sisältää kuusi aikoinaan ammattilehdissä julkaistua tapausta, joilla Freud tahtoi kollegoilleen selventää psykoanalyysin mahdollisuuksia ja tuloksia. Tapaus kertomukset on kirjoitettu vuosien 1905-1920 välillä. Sittemmin Dorasta, Pikku-Hansista, Rottamiehestä, Schreberistä, Susimiehestä ja Homoseksuaalisesta naisesta on tullut hahmoja, joihin saatetaan viitata aivan muissa yhteyksissä. Eli tapauksista on Freudin tulosten kautta kasvanut yhteistä kulttuurista omaisuuttamme.

Lääketieteen piirissä tapauskertomusten julkaiseminen oli tavallista. Freud kertoo ihmettelevänsä, miten kollegat saattoivatkin kirjoittaa "siloisia ja tarkkoja" kertomuksia. Hänen oma kokemuksensa potilaista osoitti, että he ovat kyvyttömiä esittämään sellaisia kuvauksia itsestään. Joitakin elämänsä jaksoja potilaat kykenivät esittämään selkeästi ja johdonmukaisesti, mutta toiset jaksot jäivät hyvin pinnallisiksi, katkelmallisiksi ja jopa kokonaan hämärän peittoon. Tapahtumien järjestys vaihteli kertomuksen edetessä ja sekä tietoisesti että tiedostamattaan osa elämäntarinasta jäi kokonaan kertomatta. Lisäksi erilaiset muistiharhat tuovat tarinaan omat mausteensa. Tällainen kyvyttömyys elämäntarinan johdonmukaiseen esittämiseen ei Freudin mielestä ollut vain jonkin sairauden merkki vaan sillä oli myös suuri teoreettinen merkitys.

Jo ennen näiden tapauskertomusten kirjoittamista Freud oli oivaltanut, ettei menneisyys olisi suoraan selvitettävissä. Potilaskertomusten aukot eivät olleet täytettävissä eri lähteisiin tukeutumalla, vaan vastaus löytyisi perehtymällä tarkemmin ja syvemmin nykytilaan, oireita ja transferensseja analysoimalla löytyisi tie potilaan muistin sopukoihin. Salattu, torjuttu ja unohdettu palaisi hitaasti, mutta varmasti analyysin aikana. Psykoanalyyttisellä hoidolla oli Freudin mukaan kaksi tavoitetta: muistihäiriöiden parantaminen ja kaikkien mahdollisten oireiden poistaminen. Vasta kun hoito on lopuillaan, voidaan tapauskertomus kirjata johdonmukaisena, aukottomana ja ymmärrettävänä kokonaisuutena. Täten saavutettu tulos on aidompi ja vakuuttavampi kuin potilaan hoidon alussa kertoma versio.

Vuoden 2006 History & Theory -aikakauskirjan ensimmäisessä numerossa Eelco Runia tarkastelee historian läsnäoloa. Hän antaa Freudille suuren arvon hänen tekemästä löydöstä: samalla tavoin innovatiivisen historiantutkimuksen tulisi aloittaa nykyhetkestä ja vasta loppuvaiheessa keskittyä menneeseen. Sellaiset historialliset aiheet, jotka tarjoutuvat tutkijalle avoimin ovin käsiteltäviksi, ovatkin Runian mielestä korkeintaan heijastuksia sellaisesta, jonka jo tiedämme. Historiantutkimuksen tulisi kuitenkin tavoitella sellaista, jota emme entuudestaan tiedä, sellaista, joka on piiloutunut alitajuntoihimme. Torjutun, salatun ja unohdetun esiin kaivaminen tuottaa uutta historiallista tietoa ja kumoaa sijaistotuudet, joita näihin aukkoihin on luotu.

Freudin tapauskertomukset ovat ajoittain rosoisiakin, niistä psykoanalyysin tieteellisyyden vastustajat ovat ammentaneet pohjaa kritiikilleen. Mutta jos oli tarkoitus päästä ’siloisen’ taakse, niin on loogista, että mahdollisuus omien ajatusten ja toimien kritiikille sallitaan.

Freudin ’Doraan’ motoksi ottama sitaatti Goethelta

Ei pelkkä tieto, taito riitä
saa valmiin vasta maltti siitä.

sopisi yleisohjeeksi tämän ajan tieteenteolle, oli kyseessä ala mikä tahansa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *