Olavinlinna tietokoneessa

"Ja sana tuli kiveksi. Minun sanani. Tämä linna." Näillä mahtipontisilla Eerik Akselinpoika Tottin sanoilla alkaa retki Olavinlinnan multimediamuotoon siirrettyihin maisemiin.

Museovirasto & To the Point: Olavinlinna. Vuolaiden virtojen rajalinnoitus -CD-ROM. Museovirasto, 1999. xxx sivua. ISBN 951-616-043-3.

"Ja sana tuli kiveksi. Minun sanani. Tämä linna." Näillä mahtipontisilla Eerik Akselinpoika Tottin sanoilla alkaa retki Olavinlinnan multimediamuotoon siirrettyihin maisemiin. Museoviraston tuottama hopeakiekko tarjoaa monipuolisen kuvan Olavinlinnasta ja sen ympäristöstä. Tutuksi tulevat niin linnan vuosisatainen historia, alueen geologia ja maantiede, liikenneolot kuin oopperajuhlatkin. Kielivaihtoehtoja on kolme, suomi, ruotsi ja englanti. Romppu toimii sekä PC- että Mac -koneissa.

Multimedia jakaantuu kuuteen osaan, joita ovat Reitti linnassa, Reitti maisemassa, Liikenne, matkailu ja ooppera, Pyhä Olavi, Aika ennen linnaa sekä Suomen linnoitukset. Jokainen osio alkaa esittelevällä videoleikkeellä, jonka taustalla soi vieno teemaan sopiva musiikki. Kukin osa-alue sisältää kymmeniä tekstisivuja, joita on elävöitetty kuvilla, kartoilla, taustaäänillä, kirjallisuussitaateilla, videopätkillä ja animaatiolla. Teksti on lyhyttä ja nasevaa – ehkä liiankin. Käytetty sanavarasto on suppea, mikä aiheuttaa turhaa toistoa.

Graafiselta ilmeeltään multimediaesitys on viimeistelty ja komea. Pyöreiden elementtien avulla rikotaan staattista neliömuotoa, esityksen kuvaruutua. Etusivusta tulee tosin etäisesti mieleen, onko kyseessä jonkun Turun sinapin kanssa kilpailevan maustemerkin linnalogo.

Tasapainoinen toteutus

Hyvin valitut kuvat, musiikki, puheosuudet ja kartat luovat tasapainoisen kokemuksen. Korkea laatu ei olekaan ihme, sillä toteutuksesta vastaa To the Point, palkittu ja alalla sen uutuuteen nähden kauan toiminut suomalainen uusmediayritys.

Hieman kaivelemaan jäi se, että suurin osa kuvista on pieniä. Niiden teho jää puolinaiseksi. Enemmän dynamiikkaa olisin odottanut myös äänimaisemalta. Tehosteista, musiikista ja useista luetuista pätkistä huolimatta rompulla on turhankin paljon äänettömiä kohtia. Toisaalta liiallinen äänten sekamelska ärsyttäisi monia.

Multimediaesityksessä liikutaan pääasiassa kääntämällä kahta ruudun alareunassa sijaitsevaa navigointipyörää. Systeemi on toimiva, mutta turhan hidastempoinen. Hyvä työkalu on alakulmassa sijaitseva nostettava palkki, josta voi säätää ääntenvoimakkuutta, vaihtaa kieltä tai sulkea multimediaesityksen.

Navigointipyörät ja nuolet voisivat myös erottua hieman selvemmin taustasta. Nyt ne jäävät helposti huomaamatta. Onneksi romppu alkaa neuvoa käyttäjäänsä, jos tämä ei ole liikutellut hiirtä viiteen minuuttiin: osoitin kiertää itsekseen jokaisen navigointipisteen kautta esitellen niiden toimintaa. Muut käyttöohjeet ovat suppeita. Niitä löytyy lähinnä kuvamuodossa levyn pahvikotelosta.

Linnassa laulu raikaa

Monille Olavinlinna on tullut tutuksi oopperajuhlistaan. Oopperaa käsittelevä osa valottaa juhlien historian kahta vaihetta, Aino Aktén "alkuperäisiä" juhlia 1912-1916 (ja 1930) sekä uutta 1967 alkanutta festivaalikautta. Rompulla oopperaosuus on pitkälti tekstin ja kuvien varassa. Ainoa lyhyt videokatkelma on juhlien tavaramerkiksi nousseesta Mozartin Taikahuilu-oopperasta.

Videomateriaalin vähyyteen lienee syynä joko aineiston suuri tilantarve tai se, että taltiointien käyttöoikeudet ovat olleet liian kalliita. Nyt kuitenkin ooppera-anti jää aivan liian valjuksi. Olisin kaivannut taustalle lisää komeaa oopperalaulantaa kuvan kera tai ilman. Aarioita löytyy jonkin verran tosin myös linnan historiaa esittelevästä osiosta.

Historioitsijaa kiinnostavaa aineistoa on paljon. Esittelyssä ovat linnan lisäksi myös alueen esihistoria kalliomaalauksineen sekä matkailun ja liikenneolojen vuosisatainen kehitys. Kokonaisen oman osansa saaneen Pyhä Olavin tarinaa valotetaan hänen henkilöhistoriansa, Suomen näkökulman sekä taiteen kautta. Ensi katsomalta Olavi-tietouden määrä vaikuttaa muuhun sisältöön nähden jopa liialliselta. Se tuo kuitenkin kaivattua vaihtelua.

Mitä jäi uupumaan

Itselleni Olavinlinnasta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen lapsuuteni television nuorten seikkailusarja. Siinä kaksi roistoa (toinen muistaakseni Pertsan ja Kilunkin hämärähahmo Mankina ja myöhemmin Pelle Hermannina tunnettu näyttelijä Veijo Pasanen) pakenee mökille linnan läheisyyteen. He esiintyvät ulkomaalaisina, mikä vaikeuttaa esim. kaupassa asioimista. Samoissa maisemissa mökkeilevien lasten tehtäväksi jää selvittää roistojen todellinen luonne. Myös linnassa seikkaillaan.

Olavinlinna-rompulla olisikin voinut olla tietoa myös linnan rooleista elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Tunnetuimpia esityksiä lienevät Montreaux’n kultaisen ruusun palkinnon 1965 voittanut Aare Elon, Matti Kuuslan ja Jukka Virtasen "Lumilinna" sekä 1960-70-lukujen vaihteen Spede-tuotos "Noin 7 veljestä". Hannu Salmen mukaan ensimmäinen (säilynyt) elokuvakatkelma Olavinlinnasta on jo 1911 Berliinin elokuvajuhlilla esitetyssä Suomi-matkailufilmissä. Linna kelpasi myös hullun tiedemiehen tukikohdaksi ranskalaiseen 1960-70 -luvun taitteessa esitettyyn tieteissarjaan "Mahdollisen rajoilla".

Kiinnostavaa olisi ollut lukea linnaan liittyvistä tarinoista, legendoista ja kummitusjutuista. Nyt mainitaan ainoastaan tarina pihlajasta, joka on kasvanut syyttömänä linnan muuriin elävältä haudatun neidon kuolinpaikalle. Linnan asukkaita koskeva aineisto jää myös turhan vaatimattomaksi.

Rompulta löytyy kolmiulotteisesti mallinnettuja kuvia Olavinlinnan eri rakennusvaiheista. Näitä 3D-kuvia voi sitten käännellä ja väännellä mielensä mukaan. Enemmän hyötyä näistäkin olisi, jos linnasta esitettäisiin myös rakennuspiirustuksia. Nyt suppea valikoima piirustuksia on lähinnä Suomen linnoitukset -osiossa, jossa ne kuvaavat etupäässä muita varustuksia kuin Olavinlinnaa.

Sisältö olisi monipuolistunut ja parantunut myös esimerkiksi alueen kasvillisuuden ja Savonlinnan kaupungin esittelyllä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on Museoviraston tuottama Olavinlinna-esitys eikä maailmoja – tai edes Savoa – syleilevä kokonaiskatsaus. Kenelle romppu sitten on tarkoitettu?

Mihin multimediaa tarvitaan

Missään ei suoraan lue, millaiselle yleisölle Olavinlinna-multimedia on suunnattu. Itse näen sen lähinnä tuotteena, joka voidaan sujauttaa oopperajuhlille tulevan yritysvieraan lahjakassiin. Romppu on kevyehkö yleisesitys Olavinlinnan kulttuurimaisemasta. Hopealevyn avulla voikin virittäytyä alueen tunnelmiin joko ennen vierailua tai sen jälkeen. Tuotos sopii myös matkailunedistämistarkoituksiin. Tällöin se tarvitsee tuekseen paperi- ja/tai verkkomuotoista aineistoa esimerkiksi aukioloajoista, tapahtumista, yöpymismahdollisuuksista ja muista palveluista.

Romppu saattaisi soveltua myös opetuksen tueksi. Sisältö on kuitenkin hieman niukka ja hajanainen tähän tarkoitukseen. Kuvien yhteydestä puuttuvat lähdetiedot. Etsiskelyn jälkeen ne löytyvät vasemman alakulman toimintopalkin kautta – mikä ei ole kaikkein kätevin tapa.

Opetuksellisuutta parantaisivat aineiston luokittelu- ja hakumahdollisuudet sekä luettelo Olavinlinnaan ja Savon maakuntaan liittyvistä muista lähteistä. Nyt rompun selailijan rooliksi jää hajanaisten tiedonrippusten kokoaminen sieltä täältä. Toisaalta tämä pakottaa syventymään sisältöön perusteellisesti. Hakukoneiden ja sisältöindeksien avullahan olisi mahdollista pienempien jyväsien etsintä, jolloin kokonaisuus jäisi helposti unholaan.

Multimediaesityksen tavoitteita voi täsmentää ja sisältöä kehittää seuraavaan linnaromppuun. Liekö sellaisia suunnitteilla? Vai olisiko meressä makaava Vrouw Maria seuraava sopiva kohde Museoviraston multimediaksi?

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *