Opiskelijoille opiksi

Arjen historia on jo pitkään kiinnostanut historiantutkijoita. Sen sijaan historioitsijan arki ei ole kiinnostanut ketään. Tätä tutkimuksessa ollutta ammottavaa aukkoa paikkaamaan on nyt julkaistu kirja. Se perustuu Tampereen yliopistossa pidettyyn luentosarjaan ja koostuu erillisistä artikkeleista.

Autio, Sari & Katajala-Peltomaa, Sari & Vuolanto, Ville (toim.): Historioitsijan arki ja tutkimuksen prosessi. Vastapaino, 2001. 175 sivua. ISBN 951-768-094-5.

Arjen historia on jo pitkään kiinnostanut historiantutkijoita. Sen sijaan historioitsijan arki ei ole kiinnostanut ketään. Tätä tutkimuksessa ollutta ammottavaa aukkoa paikkaamaan on nyt julkaistu kirja. Se perustuu Tampereen yliopistossa pidettyyn luentosarjaan ja koostuu erillisistä artikkeleista.

Erilaisten aiheiden ja tutkimuskohteiden kautta on tarkasteltu historiantutkimuksen tekemistä käytännössä. Kyseessä ei ole metodiopas, vaan lähinnä opiskelijoille tarkoitettu opaskirja, jossa käsitellään hyvin perustavaa laatua olevia perusasioita. Koska niitä lähestytään konkreettisten tutkimusten kautta, on pystytty tulemaan hyvin lähelle opiskelijan käytännön ongelmia. Liiallinen subjektiivisuus on kuitenkin vältetty.

Kirjan aloittaa Marjatta Hietalan yleisluontoinen johdanto aiheeseen. Sen jälkeen käydään läpi antiikin historian, naishistorian, liikkuvuuden historian, keskiajan kirkkohistorian, aatehistorian, ideologioiden historian ja poliittisen historian aihepiirejä. Taloushistoriaa ja sosiaalihistoriaakin sivutaan useissa artikkeleissa. Kirjan päättää kokoava katsaus, jossa käsitellään käytännön ongelmia.

Historiantutkimukseen liittyvät erilaiset asiat kuten tutkimusongelman muodostaminen tai lähteiden käyttö tulevat hyvin esiin. Erilaiset lähdeaineistot ja niiden ongelmat esitellään luontevasti eri artikkeleissa. Kirja etenee varsin loogisesti eivätkä artikkelit sanottavasti toista toisiaan, vaikka sellainen vaara tämäntyyppisessä kirjassa olisi olemassa, koska historiantutkijan ongelmat ovat usein hyvin samanlaisia aiheesta ja aikakaudesta riippumatta. Näidenkin artikkelien rakenne on melko samankaltainen. Kaikkien artikkelien yhteydessä on kuitenkin pitäydytty juuri tähän aikakauteen ja aiheeseen liittyviin ongelmiin.

Rakenteensa vuoksi kirjaa voi olla vaikea käyttää metodologisena käsikirjana. Sen sijaan se soveltuu hyvin esimerkiksi proseminaarin yhteydessä luettavaksi oheislukemiseksi ja sellaiseksi se ilmeisesti onkin tarkoitettu. Kirjassa on selkeä opinnäytenäkökulma. Yksityiskohtaisia ohjeita siinä ei tosin anneta. Pienestä koostaan huolimatta kirjaan on saatu mahtumaan paljon ja monipuolisesti asiaa.

Kirjassa on hakemisto, mutta se on varsin ongelmallinen. Hakusanojen valinta tällaiseen kirjaan on hankalaa. Asiasanaan ammattitaito on kaksi viittausta, mutta koko kirja käsittelee historiantutkijan ammattitaitoa. Myös sanaan arki on vain kaksi viittausta. Siitä varsinaisesta arjesta ei niin kovin paljoa kerrotakaan, jos arjella ymmärretään sellaisia asioita kuin kirjastojen kaukopalveluiden kanssa toimiminen tai asiakirjojen vaiheet arkistoissa tai muut tällaiset arkiset asiat.

Pieni kömmähdys on, että kirjan lähdeluettelossa on kirjallisuus mainittu lukujen mukaisesti. Lukujen otsikkoja ei tässä yhteydessä ole mainittu vaan lukujen numerot. Kirjassa ei kuitenkaan ole numeroitu lukuja.

Lähdeluettelo paljastaa myös sen tosiasian, että takavuosien suomalaisen historiantutkimuksen metodologinen johtohahmo Pentti Renvall ei enää ole nuoremman tutkijapolven viittausten kohteena. Kirjan lähempi lukeminen kuitenkin osoittaa, että Renvallin ajatuksia ei kuitenkaan ole täysin unohdettu.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *