”Siperian linnuissa ruumiillistuu koko maailman kaipaus. Siellä keikistellään ja pokkuroidaan, singotaan korkeuteen ja syöksytään alas kaivattua kohti tuulen ulvoessa kuin suihkukone. — Kukin toimii niin kuin on luotu, ja sitä katsellessani tiedän, että se on peilikuva siitä, mitä minussa itsessäni tapahtuu.” (s. 11).

Lähdin lukemaan kirjaa tasolta nolla. En ole lintuharrastaja, en käynyt Siperiassa, enkä nimenomaisesti perehtynyt alueen historiaan tai nykyoloihin. Kiinnostusta olisi, ja koin kirjan helposti lähestyttävänä avauksena maailmaan, jota en ymmärrä. Keitä nämä ihmiset ovat, ja miksi he tekevät, mitä tekevät? Mitä on matkustaa Siperiassa, ennen ja nyt, ja voiko ummikko edes päästä sisälle maailmaan, jossa kaikkea eteenpäin vievänä voimana on nähdä – tai kuulla – edes ohikiitävän hetken lintu elinympäristössään? Kirja koostuu selkeistä pienistä paketeista, tarinoista sieltä ja täältä, ympäri Siperian aroja. Tarinat on sidottu höllästi yhteen kuvaamaan Ulla-Lena Lundbergin matkaa itseensä ja rakkauteensa. Lintuja käsitellään kirjassa ehkä yllättävänkin vähän, ja kuvauksia niistä käytetään vain kuvittamaan kirjan kantavaa voimaa: pohdintaa, ymmärtämystä ihmisistä ja tästä maailmasta.

Kirjan ydin ei siis ole matkassa, Siperiassa tai linnuissa. Kuvaukset linnuista vain heijastavat kirjan ydintä – huomioita ja pieniä tietopaketteja alueesta kokonaisuutena: sen historiasta, politiikasta, etnografiasta ja ympäristön tilasta. Perusteiltaan kirja on pohdintaa tästä maailmasta, jossa lintujen ja ihmisten elämät limittyvät ja peilaavat toistensa käyttäytymistä, oli kyse sitten kosiomenoista tai ruokailutavoista. Sirpaleita sieltä, kohtauksia täältä, ajatuksia tuosta hetkestä. Kaikki kuitenkin sellaisenaan helposti lähestyttävää ja monesti niin tunteita kuin ajatuksia kirvoittavaa. Niinpä lopulta tekstin parasta antia ovatkin osuvat, kauniit, lennokkaat kuvaukset niin ihmisistä kuin eläimistä. Lainaus toisensa jälkeen jää soimaan päässä. Sen verran taitavasti lintuja, niiden käytöstä, ulkomuotoa tai ääniä kuvailtiin, että minunkin piti mennä ja etsiä käsiini useammankin linnun kuva tai ääninäyte. Töyhtölunnin kohdalla kuva kuvauksineen on suorastaan syöpynyt mieleeni, enkä voi enää ajatella sitä huvittumatta.

Kirjaa lukiessa alkoi kaduttaa, että pyysin arvostelukappaletta nimenomaan ummikkona. Kuvaukset ovat täynnä tärppejä niin historiasta kuin esimerkiksi alkuperäiskansojen tavoista tai ympäristön muutoksesta. Näihin kaikkiin olisin mielelläni itsekin lukenut asiantuntijan arviot kritiikissä. Toisaalta nyt voin ainakin kokemuksesta sanoa, että kirja sopii erinomaiseksi portiksi Siperiaan ja lintuihin aihepiiriä tuntemattomalle. Ajatuksia kirjassa heitettiin moneen suuntaan, ja sieltä varmasti hyvinkin eri aiheista kiinnostuneet saavat koppeja. Henkilökohtaisesti kirja iski ensisijaisesti tarpeeseeni havainnoida ja ymmärtää ympärilläni olevaa laajemmin. Siperian soilla rämpimisen ymmärrän täydellisesti, vaikken edelleenkään, kokematon kun olen, nimenomaisesti lintujen kautta. Kirjan tarinan sitomista ornitologiaan ei joka tapauksessa pidä pelästyä, mikäli Siperia alueena tai ylipäänsä vähän erilaiset matkakirjat muuten kiinnostavat.

Entä ne lintuharrastajat sitten? Lundberg antaa muutamia suuntaa-antavia vastauksia kysymyksiini maailmasta, jonka oppikirjana tekstiä lähdin lukemaan. Ornitologit hän esittelee asiallisina, sopeutuvaisina ja seikkailulle valmiina, mutta ihmisiin pettyneinä ihmisinä, jotka etsivät toisistaan ja retkistään maailmaa, jossa voi rehellisesti upota johonkin muuhun kuin muihin lajinsa edustajiin. Ehkäpä lintujen tarkkailu on muillekin harrastajille kuin ainoastaan kirjan kirjoittajalle jonkinlaista peilausta omaan itseen. Joka tapauksessa lintuharrastajien matkassa täytyy ainakin olla jännittävää! Milloin matkataan tiettömillä teillä telaketjuilla kulkevilla raivaustraktoreilla, milloin väistellään suurpetoansoja alkuperäiskansojen metsästysmajoissa. Kaiken kaikkiaan kirja muistuttaa tarkkailun, harkinnan ja ymmärtämään pyrkimisen kauneudesta. Mikäli kirjasta tai lintuharrastajilta täytyisi valita vain yksi oppi mieleen painettavaksi, se olisi tämä: mikä maailma edessä aukeaakaan, kun vain pitää silmänsä ja korvansa auki!