Pahuuden ytimeen

Uusi vuosituhat on tuonut terrorismin median kautta yhä lähemmäs myös meitä suomalaisia. New Yorkin iskut 11. syyskuuta 2001, räjähdykset Moskovassa ja viimeisimpänä Madridin tuhoisa isku maaliskuussa 2004 ovat kaikkien tiedossa. Mutta nykyinenkään terrorismi ei ole syntynyt tyhjästä, sillä on taustansa.

Tamminen, Tapio: Pahan viehätys. Natsismin ja terrorin lähteillä. Otava, 2004. 272 sivua. ISBN 951-1-19252-3.

Uusi vuosituhat on tuonut terrorismin median kautta yhä lähemmäs myös meitä suomalaisia. New Yorkin iskut 11. syyskuuta 2001, räjähdykset Moskovassa ja viimeisimpänä Madridin tuhoisa isku maaliskuussa 2004 ovat kaikkien tiedossa. Mutta nykyinenkään terrorismi ei ole syntynyt tyhjästä, sillä on taustansa.

FT Tapio Tamminen on tutkinut aiemmin Intian historiaa sekä modernia yhteiskuntaa. Kulttuuriantropologian tutkijana hän onnistuu hyvin tuomaan esille yhteydet Intian vanhojen kulttuurien ja natsismin aatteellisen perustan välillä. Aihe tuntui minusta aluksi kaukaa haetulta, mutta jouduin pian myöntämään yhteyden olemassaolon.

Intia koki renessanssin Euroopassa 1800-luvun alkupuolella, jolloin arvostetut brittitutkijat väittivät Euroopan kulttuurin juurien olevan Intiassa eikä suinkaan Palestiinassa, kristinuskon kehdossa. Tämä johti innostukseen, jonka lopputuloksena oli arjalaisen kulttuurin nousu eräiden piirien tunnustamaksi ihmiskunnan korkeimmaksi kehityksen asteeksi ja siten arjalaisten katsominen korkeimmaksi roduksi. Erityisesti Saksassa innostuttiin tästä ajatuksesta, ja moni katsoi juuri saksalaisten olevan arjalaista rotua. Ajatus juurista Intiassa antoi mahdollisuuden irrottautua juutalaispohjaisesta kristillisestä kulttuurista: tämä olikin natsismin kannalta tärkeä ajatus.

Saksan kansallissosialisteista Intia-suuntautunein oli pääideologi Arthur Rosenberg. Hän oli opiskellut arkkitehdiksi Riiassa, ja osallistui vastavallankumoukselliseen toimintaan synnyinkaupungissaan Tallinnassa. Hän oli kansallissosialistien alkuperäisiä jäseniä. Rosenbergin tunnetuin teos on 20. vuosisadan myytti, joka ilmestyi 1930. Siinä hän esitti, että Saksan tulevaisuus oli rakennettava uudelta pohjalta ensimmäisen maailmansodan raunioille, maan oli luotava uudet jumalat, myytit ja sankarillinen politiikka. Hänelle 1920-luvun lopulla alkaneessa kriisissä kyse oli Euroopan noususta tai tuhosta. Intialainen arjalaisuus oli Rosenbergille merkittävä aate myös siksi, että se asetti tarkat rajat arjalaisten ja ei-arjalaisten välille, kuten Saksa asetti juutalaisten ja muiden välille.

Tamminen kirjoittaa, että kansallissosialismi oli millianistinen, apokalyptinen ja messiaaninen liike. Puheet tuhatvuotisesta valtakunnasta, lopullisesta taistelusta, Hitleristä johtajana ja juutalaisista pahuuden symbolina olivat oleellinen osa propagandistista retoriikkaa, joka kuului 1930- ja 1940-lukujen kansallissosialistisen Saksan olemukseen. Fredrich Schlegelin 1800-luvun alkupuolella luoman käsityksen mukaan termin arjalainen taustalla ei suinkaan ollut sanskriitin sana arya (jalosukuinen) vaan saksan sana ehre, kunnia. Tällainen ajattelu sopi hyvin kansallissosialisteille. Kokonaan toinen kysymys kuitenkin on se, kuinka moni rivikansallissosialisti koskaan ajatteli, että hänen kannattamallaan aatteella olisi mitään yhteyksiä Intiaan tai yleensäkään, että kansallissosialismiin liittyisi jotain tämäntyyppistä aatepohjaa.

Eräs osa Tammisen tutkimusta on ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta, paratiisista. Paratiisia ja Jeesuksen paluuta varmistelivat myös ne monet keskiaikaiset liikkeet, jotka kulkivat tuhoamassa rikkaiden omaisuutta ja juutalaisia. Tamminen liittää näihin opportunisteihin myös Karl Marxin, sillä olihan kommunismin tarkoitus luoda työläisten paratiisi. Sama päti myös natsismiin, jossa aivan sananmukaisesti puhuttiin tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Ehkä mielenkiintoisin ajatusrakennelma, jonka Tamminen kirjassaan esittelee, on ajatus kansakuntien ja uskontojen samankaltaisuudesta. Uskontoihin kuuluu maailman luomisen myytti, joka on omalla tavallaan tärkeä osa myös nationalismia: esimerkiksi natsismissa palattiin usein Adolf Hitlerin varhaisiin vaiheisiin. Uskonnoissa on samanlaisia symboleja, joita on myös nationalismissa – ajatellaanpa esimerkiksi natsismia ja sen lipuille ja tervehdyksille antamia merkityksiä. Lisäksi uskonnollisuus nousee aina kriisien yhteydessä, esimerkiksi sotien aikana, kuten näkyi Yhdysvalloissa viimeisen Irakin sodan yhteydessä.

Tamminen perustelee näkemyksiään huomattavalla määrällä lainauksia eri aikakausien kirjoittajilta. Ne antavat hyvän lisän muutenkin hyvälle tutkimukselle, sillä niiden kautta ideologiat ja ajatukset tulevat mainiosti esille. Tutkimuksen pitkä kaari aina Intian varhaisista arjalaisista ja hindulaisista uskomuksista nykyajan monenlaisiin uusnatseihin, äärioikeistolaiseen Timothy McVeighiin, joka räjäytti Oklahomassa liittovaltion hallintorakennuksen huhtikuussa 1995, ja Auringontemppeli-yhdyskunnan joukkoitsemurhiin syksyllä 1994 on mielenkiintoinen. Toisinaan jää kuitenkin miettimään, onko kaikki kirjassa kerrottu osa samaa kertomusta vai samankaltaisia, rinnakkaisia mutta silti itsenäisiä tapahtumia. Tutkimus antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta kaikille, jotka luulevat tietävänsä, mitä pommi-iskujen tekijöiden sekä uskonnollisten ja poliittisten ääriliikkeiden kannattajien ajatusmaailman taustalla voi olla.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *