Paikan heijastuksia -artikkelikokoelma on ensimmäinen osa Oulun yliopistossa suunniteltua julkaisusarjaa, jonka on tarkoitus liittyä monitieteelliseen ympäristöalan tutkimukseen. Paikan heijastuksia liittyy seminaarisarjaan, joka pidettiin aiheesta vuonna 2003. Pohdittavana on ollut ihmisen ympäristösuhde, jonka tarkasteluvälineenä on käytetty representaatiota. Yhteistä tämän artikkelikokoelman kirjoittajille on sidonnaisuus Oulun yliopistoon, oman aiheen tarkastelu representaation kautta sekä ympäristön ja paikan merkityksen esiin nostaminen.

Representaatiolla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen ilmenemismuotoa. Ilmenemismuoto voi olla käsin kosketeltava (arkkitehtuuri), kokemuksellinen tai kulttuurinen (valokuva, kirjallisuus). Representaatioita syntyy ihmismielessä kohteeseen liittyvien asioiden tiedostamisen kautta, mutta myös tiedostamatta. Representaatiot muovaavat käsityksiämme ympäristöstä voimakkaasti. Mielenkiintoista ja hyvin moniselitteistä on se, kuinka representaatiot ylipäänsä ovat mahdollisia ja kuinka ne voi välittää tulkintojen kautta toiselle. Tulkinnat ovat aina sidottuja kunkin yksilön omaan kokemusmaailmaan. Paikan heijastuksia -artikkelikokoelmassa on tuotu hyvin esiin representaatioiden sidonnaisuus käsitteelliseen ajatteluun. Artikkeleiden kautta voi punnita omia käsityksiään erilaisista asioista. Kirjoittajat ovat nostaneet esiin mielenkiintoisia näkökulmia tutuistakin aiheista.

Artikkeleita kirjassa on yhteensä kymmeneltä eri alan asiantuntijalta. Tuulikki Tuominen-Eilola käsittelee artikkelissaan representaation käsitteen roolia havaitsemisen prosessissa. Hän vertailee Piaget´n kehityspsykologian näkemyksiä sekä niiden sopivuutta representaatioon. Pauli Tapani Karjalainen pohtii omassa artikkelissaan ympäristön merkitysten moninaisuutta. Karjalainen esittelee geobiografisen näkökulman, jolloin ympäristön kokeminen liittyy elämänkerrallisiin ajan ja paikan kokemuksiin. Geobiografia avaa yhdessä muistin kanssa mielenkiintoisia siltoja biografisiin tutkimuksiin tällä hetkellä niin suositun mikrohistorian rinnalle ja kenties täydennykseksi. Leena Hyvönen tarkastelee kokemisen ja tietämisen välimaastoa taiteen tutkimuksessa fenomenologian näkökulmasta. Sirkka Niskanen jatkaa fenomenologisen psykologian näkökulman esittelyllä artikkelissaan Representaatio, kuvailu ja tulkinta. Fenomenologisessa psykologiassa erotetaan kolme pääsuuntausta; kuvaileva, kuvailuun pyrkivä ja tulkitseva suuntaus. Niskasen pyrkimyksenä on ymmärtää kotiseudun merkitystä yksilön kokemusmaailmassa. Kokoelman toimittaneen Raine Mäntysalon oma kiinnostus ilmenee ihmisen ympäristösuhteen teoreettisten lähtökohtien tarkastelussa. Hän on tarkastellut erityisesti orientaation ja representaation käsitteitä ympäristömielikuvien synnyssä. Mielikuvat ovat aina kiinnostavia, joskin hyvin yksityisiä. Mäntysalo pohtii mielikuvien rakentumista ihmismielessä. Kaj Nymanin artikkelin otsikkona on Arkkitehtuuri ruumiillisuutena ja representaationa. Hän pohtii ihmisen ja ympäristön suhdetta kieleen ja esineisiin. Mielenkiintoa herättää myös Nymanin pohdinta ympäristön suunnittelijan tietoisesta representaatioiden huomioimisesta ja jopa niiden tuottamisesta. Petri J. Raivo kirjoittaa historiallisten maisemien muistista sotahistorian kentässä. Hän tarkastelee autenttisuuden vaatimusta ja kansallisen muistin huomioimista. Hänen mukaansa paikkoihin liittyvät kertomukset ovat erityisen tärkeitä maiseman kokemiselle. Tarinat myös vahvistavat kulttuuri-identiteettiä. Timo Jokelainen käsittelee arkkitehtuurin ja valokuvan suhdetta. Erityishuomion saa valokuvien rajauksien asettaminen ja yksityiskohtien nostaminen merkittäviksi. Raija Erkkilä käsittelee omassa artikkelissaan saamelaisopettajien kertomuksista eri roolien myötä kumpuavia kertojan ääniä. Tarkemmissa analyyseissään hän on eritellyt omaa suhdettaan haastateltaviin ja aiheeseen, samoin kuin kertomuksen varsinaista viestiä suhteessa rooliin, jossa se on esitetty. Lopuksi oman äänensä artikkelivalikoimalle antaa Juha Ridanpää, jonka tarkastelukohteena on Rosa Liksomin kerronnasta esiin nouseva paikallisuuden korostus ja identifioituminen pohjoiseen Suomeen ja sen kirjallisuuteen.

Valikoiman artikkeleista nousee esiin tutkijan roolin pohdinta. Oma sijoittuminen tutkimuskenttään ja aiheeseen tulee tiedostaa ja tuoda esiin erityisen tarkkaan representaatioita tutkittaessa ja tulkintoja tehdessä. Tulkinnat vaihtelevat myös ajan myötä. Uusia näkökulmia ja painotuksia muotoutuu. Tämän representaatiota käsittelevän kirjoituskokoelman myötä jäin itse pohtimaan, miten jotkin näkökulmat tuntuivat niin kovin tutuilta ja jopa itsestäänselviltä. Miksi joitain asioita ei ole aiemmin yhdistelty näin? Odottelin äänimaiseman huomioimista ympäristön osana jotenkin läpi kirjan. Aiemmin kirjallisuustieteen puolella paljonkin käytetty representaation käsite sopii tähän ympäristöalan tarkasteluun oivasti. Monitieteellinen kokoelma oli virkistävä kokemus, joka antaa pohdittavaa pitkäksi aikaa.