Paikannimien pelottavat naiset

Kaikilla niillä paikoilla, joista on tarve puhua, on nimi. Nimen ovat saaneet esimerkiksi asumisen, työnteon ja liikkumisen kannalta keskeiset paikat. Paikannimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa eli erottaa se muista paikoista. Sama yhteisö ei siis yleensä anna alueellaan esimerkiksi kahdelle mäelle samaa nimeä, sillä nimien avulla mäet tulee paikoista puhuttaessa pystyä erottamaan toisistaan. Kaikki perinnäiset paikannimet ovat olleet myös kuvaavia: nimet ovat siis alkuaan olleet ymmärrettävää puhetta paikoista ja luonnehtineet paikkaa tavalla tai toisella. Me emme välttämättä enää ymmärrä kaikkien nimien sisältöä, sillä vanhat nimet ovat aikojen saatossa saattaneet hämärtyä ja muuttua läpinäkymättömiksi. Emme esimerkiksi tiedä, mitä Päijänne on merkinnyt. Osa nimistä on puolestaan kielellisiltä elementeiltään selviä ja ymmärrettäviä, mutta emme ilman tarkempaa tutkimusta pysty päättelemään, mistä nimet oikein ovat peräisin. Mistä johtuu esimerkiksi järvennimi Pyhäjärvi tai kylännimi Kellomäki?

Tällaisia kielellisesti ymmärrettäviä, mutta merkityssisällöltään hämäriä nimiä tutkii Kaija Mallat suomen kielen väitöskirjassaan Naiset rajalla. Tutkimuksen kohteena ovat ne Suomen paikannimet, joiden alkuosana on sana kyöpeli, nainen, naara(s), neitsyt, morsian, ämmä ja akka kaikkine variantteineen. Tavoitteena on tulkita nämä nimet eli selvittää millaisin perustein nimiä on paikoille annettu. Aiemmin tutkimuksessa tällaiset nimet on voitu katsoa osaksi mytologisia paikannimiä. Ei kuitenkaan ole täsmällisesti määritelty, mitä mytologisilla paikannimillä oikeastaan tarkoitetaan. Mallat ottaakin kunnianhimoisesti päätavoitteekseen mytologisten paikannimien määrittelyn ja sellaisten kriteerien esittämisen, jotka täyttävää nimeä voi pitää mytologisena. Hän pyrkii jopa rakentamaan teorian, jonka avulla mytologisia paikannimiä voisi sekä tunnistaa että ymmärtää nimistön luonnollisena osana.

Mytologisoitu nainen

Suomalaisessa nimistöntutkimuksessa mytologisina nimielementteinä on pidetty muun muassa sanoja hiisi, pyhä, ukko, neitsyt ja morsian. Mallat huomauttaa kuitenkin aiheellisesti, että määrittelyn lähtökohdaksi ei voi ottaa pelkästään leksikaalisia eli sanastollisia perusteita. Ei siis voida esittää sellaista sanojen joukkoa, jotka sellaisenaan olisivat mytologisia eli muinaisuskoon liittyviä. On esimerkiksi nimiä, jotka kyllä sisältävät mytologiaan viittaavan elementin, mutta jotka eivät kuitenkaan perustu mytologiaan. Esimerkiksi sopivat Mallatin esittelemät neitsyt-elementin sisältävät nimet. Ennen varsinaista nimien tulkintaa Mallat selvittää neitsyt-sanan merkityksiä. Neitsyeksi on kansankielessä aiemmin sanottu myös nuorta naista yleensä, ei pelkästään koskematonta naista. Nimien tulkinnassa mytologisiksi osoittautuvat ne nimet, joissa viitataan vaikkapa haltioihin ja metsänneitoihin. Monesta neitsyt-nimen saaneesta paikasta kerrotaan myös tarinoita: esimerkiksi Kalvolan Neitsyenkivellä on nähty ”valkopukuisia neitoja” laulamassa, Seinäjoen Neitsytkivellä ovat tanssineet ”valkeat neitsyet” ja Lammin Neitsyttensuppaan piru kuljetti ”juuri kastettuja neitsyitä” ja teki heille väkivaltaa. Lisäksi moniin nimiin liitetään kertomuksia lapsenmurhasta ja kuolemasta: esimerkiksi Merijärven Neitsyttenkalliolla kulkee ”haamuna kaksi tyttöä” katumassa rikostaan ja Yläneen Neitseenkalliolta on löydetty kuolleena ”nuori tyttö”. Tällaisiakin nimiä Mallat pitää aiheellisesti mytologisina. Sen sijaan osa Neitsyt-nimistä pohjautuu todennäköisesti vain siihen, että paikan on omistanut joku neitsyt eli nuori nainen tai siihen, että paikat ovat kooltaan pieniä. Näitä nimiä ei siis ole syytä pitää mytologisina.

Mallatin tutkimat naiseen viittaavan sanan sisältävät nimet ovat siis odotuksenmukaisestikin tulkinnaltaan monilähtöisiä. Kiinnostavimpia ovat luonnollisesti ne nimet, jotka osoittautuvat mytologisiksi. Monet tällaiset nimet välittävät tietoa naisiin kohdistuvista sosiaalisista normeista. Naisiin on nimittäin vanhastaan kohdistettu erilaisia käyttäytymiskieltoja. Koska naisen ruumis ei ole fysiologisesti samalla tavoin muuttumaton kuin miehen, naista voidaan kuukautisten, raskauden ja synnytysten aikana pitää anomaalisena eli ulkopiiriin kuuluvana. Ylipäänsä nainen on elämässään monien sosiaalisten ja kulttuuristen kategorioiden rajoilla. Nämä tulevat korosteisesti esiin Morsian-nimissä. Morsian on rajatilassa, koska hän on siirtymässä nuorten naisten kategoriasta aikuisten kategoriaan ja naimattomien kategoriasta vaimojen kategoriaan. Mallat toteaakin, että ”hän on naisena välitilassa, jossa häntä ja hänen kauttaan koko yhteisön kasvua ja hyvinvointia uhkaavat vaarat”.

Naisen mytologisoidusta asemasta on seurannut myös se, että naista merkitsevän sanan sisältävät paikannimet on saatettu liittää alueellisiin, territoriaalisiin rajoihin. Tällaiset nimet on voitu nähdä rajoituksina naisten kulkemiselle; tietyille alueille naisilla ei ollut lupaa astua. Näin esimerkiksi Naistensuo ja Naaraskallio ovat voineet toimia ohjeistavina ja varoittavina merkkeinä paikoista, jotka eivät ole olleet naisille sallittuja.

Nimi vahvistaa yhteisön normia

Yksilöinnin lisäksi paikannimillä on usein muitakin tehtäviä. Mytologiset nimet ovat kiistatta nimiä, jotka paikan identifioinnin lisäksi kantavat esimerkiksi tunnepitoisia ja ohjeistaviakin funktioita. Mytologisilla nimillä on nimittäin voitu esimerkiksi vahvistaa ja havainnollistaa yhteisön normeja, esittää määräyksiä, varoituksia ja kieltoja, säilyttää tarina ja tehdä se uskottavammaksi kytkemällä se määräpaikkaan. Monet naiseen viittaavan sanan sisältävät nimet ovat juuri tällaisia nimiä.

Mallat päätyy määrittelemään mytologiset paikannimet nimiksi, jotka sisältävät ja välittävät sellaista sosiaalisesti merkityksellistä tietoa, jonka avulla perustellaan jonkin vakiintuneen käyttäytymistavan tai asiantilan alkuperää ja tehtävää yhteisössä. Mytologiset nimet ovatkin kiistatta tällaisia nimiä, mutta lukijaa määritelmä myös hämmentää. Sitä voi nimittäin pitää liian laajana ja kattavana. Voidaanhan esimerkiksi nimeä Mustikkakangas pitää määritelmään sopivana, sillä nimi välittää sosiaalisesti merkityksellistä tietoa siitä, että paikalla kasvaa mustikoita ja nimen avulla tavallaan perustellaankin vakiintunutta käyttäytymistapaa (”paikalta poimitaan mustikoita”). Täsmällisen määritelmän laatiminen ei ole missään määrin helppoa, mutta eksaktimpi määritelmä palvelisi tarkoitustaan paremmin.

Vanhoja ja nuoria nimiä

Akankosket, Ämmänsaaret, Naistenlahdet, Naarankosket, Morsiuskivet, Neitsytkalliot ja muut ovat usein korkeita, syviä, kivisiä ja louhikkoisia tai vetisiä ja vedenläheisiä paikkoja. Osa nimistä on hyvinkin vanhoja ja myös merkittävien luonnonpaikkojen nimiä. Vanhimmillaan nimet saattavat olla peräisin jopa rautakaudelta. Tällaisten nimien joukosta löytyvät myös mytologiset nimet.

Nuoriakin nimiä on runsaahkosti, esimerkiksi pienten asumusten ja viljelysten niminä. Tämä on tietysti luonnollista, sillä naara(s)-sanaa lukuun ottamatta nämä sanat ovat edelleen käytössä kielessä. Naista tarkoittavien sanojen sisältämiä nimiä on siis annettu paikoille myöhemminkin ja voidaan toki antaa vieläkin. Tässä nuoremmassakin nimikerrostumassa naisen toiseus tulee esiin, mutta eri tavalla kuin vanhemmassa. Nimiä on nimittäin annettu esimerkiksi pienille, huonolaatuisille viljelyksille, vaatimattomille asumuksille ja hyödyttömille suolammille. Mallat arvelee, että nimiaineiston kaksijakoisuus heijastaisi naisen aseman muuttumista yhteisössä. Tämä muutos voisi olla kristinuskon aiheuttama. Nuoremmat nimet ovat usein vähätteleviä tai halventavia ja kertovat myös naisen asemasta suhteessa mieheen. Varhemmassa nimistössä puolestaan näkyy muuttuva, pelätty ja myös kunnioitettu, jopa pyhä nainen.

Kaija Mallatin väitöskirja edustaa perinteisintä eli etymologista paikannimistöntutkimusta. Tekijä itse toivoo työnsä elvyttävän tätä nimistöntutkimuksessa viime aikoina vähälle huomiolle jäänyttä tutkimussarkaa. Tässä hän epäilemättä on onnistunutkin. Samalla Naiset rajalla yhdistää kielitieteelliseen nimistöntutkimukseen virkistävästi muiden tieteenalojen, lähinnä uskontotieteen, folkloristiikan ja naistutkimuksen näköaloja. Kirja on kiehtovaa luettavaa paitsi nimistä myös historiasta ja tarinaperinteestä.