Paikka, mielikuva, narraatio ja "toinen" näkemys – Karjala nykytulkinnoissa

Kirjan toimittajat kertovat ytimekkäästi heti alkusanoissaan, että he ottavat vastaan Hannes Sihvon vuonna 1973 asettaman "haasteen" Karjala-tulkintojen muuttumisesta. Karjala oli Sihvon mukaan loputon ”aarreaitta”, jonka tutkiminen ja tulkitseminen on kesken. Tätä mieltä hän oli vielä 26 vuotta myöhemminkin. Kun teosta tarkastelee kokonaisuutena, on syytä todeta, että se ottaa mainitsemansa haasteen vastaan ja selviytyy siitä varsin hyvin tieteidenvälisen monipuolisuutensa ansiosta.

Fingerroos, Outi ja Loipponen Jaana (toim.): Nykytulkintojen Karjala. Nykykulttuuri, 2007. 325 sivua. ISBN 978-951-39-2651-9.

Kirjan toimittajat kertovat ytimekkäästi heti alkusanoissaan, että he ottavat vastaan Hannes Sihvon vuonna 1973 asettaman "haasteen" Karjala-tulkintojen muuttumisesta. Karjala oli Sihvon mukaan loputon ”aarreaitta”, jonka tutkiminen ja tulkitseminen on kesken. Tätä mieltä hän oli vielä 26 vuotta myöhemminkin. Kun teosta tarkastelee kokonaisuutena, on syytä todeta, että se ottaa mainitsemansa haasteen vastaan ja selviytyy siitä varsin hyvin tieteidenvälisen monipuolisuutensa ansiosta.

Teos jakautuu neljään temaattiseen osaan, joissa kirjoittajat tarkastelevat Karjalaa omista tieteellisistä konteksteistaan käsin. Teemoittain katsoen kirjoittajat pohtivat paikan, uskomuksien tai mielikuvien ja erilaisten kertomusten – mukaan lukien taide – merkitystä tietyn alueen (tässä Karjalan), identiteetin, aatteiden, ymmärryksen ja käsitysten kehitykselle. Viimeinen osa tarkastelee Karjalaa ”toisten” silmin.

Tutkijoiden kiinnostus kirjoituskohteeseen on ilmeistä. Kuitenkin on yleisesti todettava, että yhteiskuntatieteiden, valtiotieteiden tai historian kannalta teoreettinen taustoitus jää vähän kevyehköksi. Viime vuosina on aiheeseen liittyen julkaistu paljon käyttökelpoista kirjallisuutta. Suomalaisen nationalismin, identiteettien ja (yli)paikallisten kertomusten – sikäli kun sellaisia edes on erillisenä "haaranaan" – analyysiin olisivat tuoneet lisää painoa ja tukevuutta painovuonna 2007 käytössä jo olleet Pasi Saukkosen ja Jussi Paasivirran laaja esitys "Nationalismit" (2005), Derek Fewsterin väitöskirja "Visions of Past Glory Nationalism and the Construction of Early Finnish History" suomalaisen nationalismin kehittymisestä (2006) ja Jyrki Loiman "Myytit, uskomukset ja kansa – Johdanto moderniin nationalismiin Suomessa" (2006). Anthony D. Smith ja Michael Branch olisivat "kadotetun kotiseudun", paikan mytologisoitumisen ja pyhittymisen sekä kunniakkaan menneisyyden tulkkeina tuoneet vielä lisäarvoa esitettyihin tulkintoihin.

Kun teosta katsoo nimensä mukaisena kokonaisuutena on lähdeaineisto monipuolinen. Maininnan arvoinen laaja lähdeaineisto koostuu muun muassa haastatteluista, aikalaisjulkaisuista, valikoiduista arkistolähteistä ja kirjallisuudesta. Myös nationalismi- ja etnisyystutkimuksen klassikot Benedict Anderson ja Eric Hobsbawm ovat esillä.

Usein romantisoitujen, ”kadotettua kotimaata” ja menneisyyden ”loistoa” haikailevien moderniin nationalismiin viittaavien Karjala-tulkintojen tuulettaminen on tieteen tehtävä ja tietokirjana tämä teos on arvokas. Eräs temaattinen puute paljastuu lopussa. Karjala-tulkintojen läheisin ja suurin ääni – venäläisnäkemykset – eivät ole päässeet "toisaalta katsottu Karjala" -lukuun, vaan ne on ripoteltu esimerkiksi Raivolaa koskevaan artikkeliin. Raivolaa koskevaa artikkelia lukiessa huomaa vielä yhden puutteen; siitä puuttuvat uusimmat Raivola-tutkimukset (esim. Venäläissurmat Suomessa II, 2004).

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *