Anna Kontulan Into-pamfletti Näkymätön kylä on uuden EU-Euroopan siirtolaiskuvaus. Ainutlaatuinen tarina Suomesta, Olkiluodon parakkikylästä, jota kansoittavat Itä-Euroopan siirtotyöläiset. Se on tehty nopeasti ja miltei elokuvaleikkaus tyyliin, mutta kirjoitustyön takana on vissi osaaminen, jota kunnioitan kovasti. Kontula on päässyt pikavauhtia kosketusetäisyydelle miestyöläisten kanssa, usein jopa ilman yhteistä kieltä. Se on harvinaista. Kun luen uutta pamflettia, palaan mielessäni asunnottomien Helsinkiin, Asukki-lehteen ja sen omaperäiseen ja jo edesmenneeseen toimittajaan, ystävääni Matti Valtavirtaan ja yömaja-elämään. Pitää uskaltaa mennä sinne, missä marginaalit ovat. Anna Kontula uskaltaa. Ja osaa.

Haastattelututkimus ei ole sosiologiassa helpoin vaihtoehto, vaikka niin luulisi. Sen kun kirjaat ylös mitä ihmiset puhuvat! Hyvin usein sosiologit, esimerkiksi Venäjällä liikkuessaan, taltioivat sen mikä sopii ennakko-odotuksin tehtyyn sapluunaan – diskursseihin ja paradigmoihin. Välissä on joskus vielä tulkki tai sitten puhutaan englantia. Mikään ei ole epäluotettavampaa kuin ”VÄÄRÄLLÄ KIELELLÄ” puhuminen, alakulttuurin outous ja puutteellinen kyky liikkua siellä.

Näkymätön kylä tekee historiaa jo siinä, että siirtotyöläismarginaaleja ei juuri kukaan ole kuunnellut, muutamaa journalistia lukuun ottamatta. Kontula on kuin kotonaan ja tekee lyhyessä ajassa marginaalien äänen kuuluvaksi. Tässä toistuu sama tyyli kuin Punaisessa eksoduksessa, ilman muuta. Näitä sosiologeja – ja ”tutkivia journalisteja” – Eurooppa tarvitsee.

Elämme hullunmyllyssä, jossa ulkomaalaisia a) tarvitaan työvoimana – b) halveksitaan maahanmuuttajina ”paremman elintason metsästäjinä”. He ovat näkymättömiä, varjoyhteiskunnan hyljeksittyjä tuotteita, epäihmisiä, joita kukaan ei kuuntele. Anna Kontula kuuntelee ja se mikä tässä pamfletissa onkin tärkeää on luottamus, jonka kirjoittaja/ tutkija saavuttaa yllättävän nopeasti. Sitä taitoa ei yliopistoissa opita, se on perushumanistilla geeneissä: kunnioitus ihmiseen, heikoimman puolella oleminen, barrikadin tiedostaminen luokkayhteiskunnassa.