Disney, Walt; Perälä, Riku (toim.); Äärilä, Mika (toim.): Mikki Hiiren juhlakirja. Käännös: Keynäs, Ville; Partanen, Anu; Aku Ankan toimitus. SanomaMagazines, 2008. 216 sivua. ISBN 978-951-32-2540-7.
Viime vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta Mikki Hiiren syntymästä. Hahmo syntyi Walt Disneyn ja animaattori Ub Iwerksin yhteistyönä, paljolti Disneyn aikaisemmin luoman Oswaldin näköiseksi ja oloiseksi. Disney oli menettänyt Oswaldin oikeudet huolimattomasti luetun sopimuksen vuoksi, tätä virhettä tulevan viihdeimperiumin luoja ei päästänyt toistumaan. Oswaldin oikeudet Disney-yhtymä sai hankittua takaisin vasta pari vuotta sitten vaihtokaupoin. Vastapuoli sai Oswaldista urheilukommentaattori Al Michaelsin.
Tekijänoikeuskiistat olisivat periaatteessa olleet mahdollisia Oswaldin ja Mikin välillä, mutta koska molemmat muistuttivat suuresti silloista suursuosikki Felix-kissaa, niin halukkuutta oikeussalitutkailuihin hahmojen oikeuksista ei löytynyt. Parissa vuodessa Mikki nousi elokuvasuosiossa Felixin ohi ja oheistuotteiden tuotannon myötä alkoi seikkailla myös sarjakuvissa.
Sanomalehtisarjakuvan Walt Disneyltä tilasi Kings Features syndikaatti. Aluksi Disney käsikirjoitti itse, piirtäjinä olivat Iwerks ja Win Smith. Ensimmäiset sarjikset ilmestyivät 13.1.1930. Samat miehet siis tekivät filmejä ja sarjakuvaa. Työtaakka oli näin järjestettynä ilmeisen suuri, sillä Iwerks ja Smith irtisanoutuivat nopeassa tahdissa. Joulukuussa 1929 animaattoriksi palkattu Floyd Gottfredson (1905–1986) otti sarjakuvan melkein heti kokonaan harteilleen ja näin vapautti Walt Disneyn käsikirjoittajan tehtävistä tähdellisempiin töihin. Se oli ollut Disneyn pyrkimys sarjakuvan aloittamisesta alkaen.
Floyd Gottfredsonin piirtämät Mikit alkoivat ilmestyä 5.5.1930. Pari viikkoa myöhemmin 17.5. sanomalehtisarja oli kokonaan hänen päästään ja kädestään. Gottfredson teki pitkän päivätyön Mikki Hiiri -sarjakuvien parissa. Viimeiset Mikit hän piirsi elokuussa 1975.
Julkaistu Mikki Hiiren juhlakirja on suunniteltu Gottfredsonin sanomalehtisarjojen ehdoin. Ratkaisu on hieno, sillä yleensä Gottfredsonin ruudut on leikattu ja liimattu lehti- tai kirjataittoon sopiviksi. Vuosien mittaan Gottfredsonin arvostus on kasvanut ja nykyisin häntä pidetään yhtenä sarjakuvan mestareista, eikä pelkästään hyvänä Mikki-piirtäjänä. Aiheesta Gottfresonin töille on annettu melkein puolet juhlakirjan sivuista.
Juhlakirjaan valitut Gottfredsonin työt ovat jatkuvajuonisia pitkiä tarinoita vuodelta 1936 ja 1950-luvun alusta. Tarinoiden aiheet ammentavat ajasta, esimerkiksi tarinassa Moookin aarre (1950) Musta Pekka siirtyy sujuvasti natsien parista stalinistisen salaisen poliisin johtajaksi.
1950-luvun puolivälissä sarjakuvasyndikaatit pyysivät jatkotarinoiden sijaan lyhyitä vitsisarjoja. Sunnuntaisarjat olivat olleet sellaisia jo aikaisemminkin. Juhlakirjassa näitä esitellään Manuel Gonzalesin (1913–1993) muutamin töin. Gonzales työskenteli Gottfredsonin tussaajana 1939–1971 tehden myös omia sarjojaan, muun muassa Pepiä ja elokuvien sarjakuvaversioita (Suomessa Walt Disneyn klassikoita/tarinoita esimerkiksi Viikkolehdessä ja Avussa). Eläkkeelle hän jäi 1981. Gonzalesin luomia hahmoja on Kuru Korppi.
Mikki Hiiri seikkaili lehtien lisäksi myös sarjakuvalehdissä. Yksi näistä sarjakuvalehtien piirtäjistä oli Paul Murry (1911–1989), jonka Hiiri-sarjoista on jo aikaisemmin Suomessa julkaistu kokoelma (Nälkäinen kummitus, 1998). Murry on jäänyt 1970-luvulla Aku Ankkaa lukeneiden mieliin Herlokki Solmusesta, lupsakoista paksukaisista ja luihuista partasuista.
Floyd Gottfredsonin Mikki-tarinat olivat olleet Italiassa vuodesta 1932 lähtien ilmestyneen Topolino-lehden keskeisintä antia. Kun pitkien tarinoiden tekeminen valtameren takana lopetettiin 1950-luvulla, Italiassa päätettiin tehdä niitä lisää omin voimin. Tekijäksi palkattiin venetsialainen Romano Scarpa (1927–2005), jonka työt ovat meillä tuttuja lähinnä Aku Ankan taskukirjoista. Juhlakirjassa Scarpalta esitellään aikaisemmin Suomessa julkaisematon Kaaleppi VI:n salaisuus. Scarpan luomuksia ovat Mustan Pekan tyttöystävä Hertta ja rikoksen poluille sortunut nero Karvakatti.
Mikki Hiiren juhlakirja on katsaus merkittävien Mikin tekijöiden töihin. Mukana on yllättävän paljon Suomessa aikaisemmin julkaisematonta, mikä selittynee Mikin Aku Ankkaan verrattuna vähäisellä suosiolla. On kuitenkin muistettava, että mikä tahansa hahmo jää kauas toiseksi ankkauniversumin rinnalla. Timo Ronkaisen juhlakirjaan kirjoittama esipuhe ja tekijäesittelyt johdattavat ytimekkäästi aiheeseen. Esipuheessa Ronkainen listaa myös tekijöitä, jotka eivät tähän kokoelmaan mahtuneet, mutta olisivat sen ansainneet. Riku Perälän ja Mika Äärilän toimittama juhlakirja kun tuo esiin vain kuorituimman pintakerman.