Partio on yksi ylhäältä johdetuista nuorisoliikkeistä, joille vallitsevan yhteiskuntarakenteen ja -järjestelmän säilyttäminen ja uusintaminen on keskeinen tavoite. Liike levisi nopeasti: kun ensimmäinen leiri oli pidetty vuonna 1907 Brownsean saarella, niin jo 1909 Nikolai II katsoi hyväksi aloittaa toiminnan suuriruhtinaskunnassaan. Jyväskylässä tiedetään ensimmäisen kerran partioaatetta levitetyn vuonna 1910. Keski-Suomen tyttöpartioinnista on ensimmäiset merkit vuodelta 1917.

Oma poikapiiri Keski-Suomeen perustettiin vuonna 1937, minkä johdosta Keski-Suomen partiolaiset ovat nyt kirjoituttaneet historiansa. Tekstistä vastaa Jukka Nyyssönen, joka on valinnut aiheeseen aatehistoriallisen näkökulman. Tämä sopiikin piiritoiminnan historiaan hyvin, koska piirien keskeisin tehtävä oli valvoa ja kouluttaa vartioita jotta niissä noudatettiin oikeaa partiolaishenkeä.

Partion nuorisotoiminta oli erittäin kurinalaista ja puolisotilaallista. Se oli lähellä suojeluskuntia, mutta kuitenkin poliittisesti sitoutumatonta. Partiolaislehdissä 1930-luvulla kirjoitettiin Natsi-Saksasta ihannoivaan sävyyn, mutta saksalaisia tapoja kritisoitiin jos siihen aihetta katsottiin olevan. Esimerkiksi NSDAP:n tyttöjoukkueen pakkojäsenyyttä pidettiin partion kannalta epäonnistuneena järjestelynä.

Toisen maailmansodan aikana partio järjesti sotaa tukevaa nuorisotoimintaa. Ryssävihaa lietsottiin jopa niin, että vuonna 1945 pelättiin koko toiminnan kieltämistä. Valvontakomissiosta kuitenkin viestitettiin, että partio saa jäädä. Mutta entiseen ei ollut paluuta. Vanhat johtajat näkivät, että partiossakin pyrittiin politikoimaan, tuomaan esiin omia mielipiteitä ja täten tehtävän ”partiotyölle suoranaista vahinkoa”.

Keski-Suomessa muutamat siirtyivät partiosta Nuoriin Kotkiin tapahtui, mutta työläistaustaisetkaan eivät partiota hylänneet. Johdon jäseninä oli 1950-luvulla oppineiden, kirkonmiesten, opettajien ja nuoriso-ohjaajien lisäksi alempienkin sosiaaliluokkien edustajia. 1950-luvulla uuden, syvästi uskonnollisen sukupolven johdossa partioliike nousi Keski-Suomessa suurimpaan kukoistukseensa.

Tyttö- ja poikavartioissa oli Keski-Suomessa 1960-luvun alussa yli neljätuhatta harrastajaa. Piirin johto saattoi olla materiaalinsa määrään tyytyväinen, vaikka laatu ei aina tyydyttänytkään. Laadusta ei haluttu tinkiä. Kun ulkoapäin tuli ”vakavasti otettavia ongelmia” kuten ”Beatles-tukka” niin 1970-luvun alussa voitiin todeta jäsenmäärän olevan reilun kolmasosan (noin 1500) vuosikymmenen takaisesta. Nuorison vapaaehtoisessa harrastuksessa olisi hyvä edes hieman seurata trendejä. Vuonna 1968 valittu uusi piirijohtaja jättikin uskonasiat ”ammattilaisten osaavampiin käsiin”.

Partion uusi nousu alkoi 1970-luvun puolivälissä. Uudet vaikutteet ympäröivästä maailmasta tulivat tyttövartioihin jo 1960-luvulla, tai ainakin siellä niiden sallittiin ensin nousta pintaan. Kyse ei ollut tyttötoiminnan ”edistyksellisyydestä”, vaan siitä, että joidenkin poikajohtajien mielestä tyttöpartiointi oli toisarvoista.

Valtakunnallisesti partio oli lastensuojelun kärkijoukoissa kun Punkin maihinnousu Suomeen pyrittiin estämään: samalla kuitenkin muun muassa rockabilly, Hector ja Juice Leskinen livahtivat partiolaiselle sallituiksi. Aikaa Nyyssönen kuvailee vapautumisen ja ”kivan” vuosikymmeneksi. 1980-luvulla uutta Eppu Normaalia on partiossakin voitu hyvällä omalla tunnolla kuunnella. 1990-luvun alussa piirin vartioiden jäsenmäärä nousee jälleen lähelle neljäätuhatta.

Erätaidot ovat aina olleet partiolaisille tärkeitä. Samat taidot on saatu trendikkäiksi eri vuosikymmenillä eri nimikkeillä. 1960-luvun lopulla puhuttiin luonnon läheisyydestä ja 1990-luvulla ympäristönsuojelusta. 1970-luvun pelastustaidot olivat tarpeen, kun partiolaiset osallistuivat metsään eksyneiden etsintään. Vaikka tyttö- ja poikapartiolaiset sopivat samaan yhteispiiriin vuonna 1977, tulevaisuuden haasteeksi partiolaisille jää sukupuolisuus osana tervehenkistä ja vastuuntuntoista sosiaalisuutta. Tiukan siveellisyyden ja sukupuolisen itsehillinnän vaatimukset on jo jätetty partiolaisuuden historiaan.

Jukka Nyyssösen aatehistoriallisesti suuntautunut Keski-Suomen partiolaisten historia on virkistävä poikkeus juhlavuosihistorioiden joukossa. Turhaan on takakanteen kirjattu, että ”kansien väliin on tullut vain pieni osa … toiminnasta”. Mukana teoksessa on enemmänkin tietoa kuin kronikkatyyppisessä kirjassa. Se on vain rakenteellisesti sijoiteltu toisin.