Maailma muuttuu globalisoitumisen seurauksena. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä muutos on ollut nopeaa ja väliin on tärkeätä pysähtyä miettimään keitä me olemme, mistä me tulemme ja kuinka näistä muutoksista tulemme selviytymään. Suomi kansainvälistyy ja se lisää tarvetta näppäränkokoiselle tietokirjalle, joka toimii samalla oppaana ja tietopakettina, on ulkoasultaan houkutteleva, mutta tarjoaa myös runsaasti ajantasaista tietoa.

Portraying Finland -kirja on syntynyt tarpeesta kuvata Suomea maana, kansana, kulttuurina ja yhteiskuntana muille kuin syntyperäisille suomalaisille. Kirjaan ovat kirjoittaneet monet suomalaisen historian ja politiikan asiantuntijat, joista mainittakoon Jukka Tarkka, Allan Tiitta, Jyrki Vesikansa, Markku Wilenius, Henrik Meinander sekä kirjan päätoimittaja Laura Kolbe. Kirjan kuvatoimituksen on tehnyt Liisa Suvikumpu.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat ovat lukeneet Portraying Finland -kirjaa Suomen yhteiskunnasta ja kulttuurista kertovaan kurssiin kuuluvana tenttikirjana jo 1. painoksen ilmestymisestä lähtien ja tässä kirja-arvostelussa keskitynkin arvioimaan teosta juuri käytettävyyden näkökulmasta käsin. Pohdin onko kirjan tarjoama tieto sellaisenkin lukijan omaksuttavissa, jonka kielitaito ja suomalaisen ja usein myös länsimaisen kulttuurin ymmärrys saattaa asettaa rajoituksia.

Kirjan rakenne on oikeastaan hyvin perinteinen: Se alkaa Suomen valtiollisen historian kehityksen kuvaamisella ja etenee jouhevasti suomalaisen elämän, mentaliteetin ja kulttuurin kuvaamiseen. Talouden jälkeen esitellään suomalainen koulutusjärjestelmä, joka ulkomaalaisia kiinnostaakin Suomen PISA-tulosten kautta. Politiikan ja yhteiskunnan esittelyn jälkeen käydään läpi luonnonresursseja ja demografiaa. Kirjassa Suomi kuvataan vastakohtien maaksi, joka perinteisesti mielletään itäisimmäksi Länsi-Euroopan maaksi ja toisaalta läntisimmäksi Itä-Euroopan maaksi.

Kirja on täynnä kliseitä Suomesta ja suomalaisista. Suomeen tuleville ulkomaalaisille kliseet ovat usein jo ennestään tuttuja asioita, joista Suomeen tutustuminen on helppo aloittaa. Portraying Finland nostaa jossain määrin esille myös kliseiden taustoja, mikä on erittäin hyvä. Samalla kirja osoittaa, että kliseisissä Suomi-kuvissa on myös jotain perää. Ulkomaalaisillehan suomalaiset tavat mämmin syönnistä avantouintiin ovat pääsääntöisesti kummallisia, samoin kuin suomalaisten halu kulkea yksin luonnossa tai viettää aikaa kesämökillä saunoen ja uiden. Kirjassa asiat esitetään luonnollisina ja ulkomaalaiset näkevät ne – eivät vain päiviteltävinä – vaan arvostettavana osana myös tämän päivän suomalaista elämää ja kulttuuria.

Portraying Finland -kirjan helppolukuisuus ja ihmisläheiset teemat ovat olleet ulkomaalaisten opiskelijoiden helposti omaksuttavissa. Kieli on yksinkertaista ja selkeää ja kuvatoimitus tukee kirjan sisältöä melko perinteisellä tavalla, mutta informatiivisesti. Moniin asioihin kuvatoimittaja on onnistunut löytämään tuoreen näkökulman ja elävöittämään siten erinomaisesti tekstiä. Myös laajemmat kuvatekstit toimivat hyvin. Ulkomaalaiset opiskelijat ovat pitäneet kirjasta ja moni ostaa sen itselleen muistoksi Suomessa vietetystä ajasta.

Toiseen painokseen tekstejä ja kuvia on päivitetty ja tämä on tehnyt kirjalle hyvää. Päivittäminen saa lukijan miettimään kuinka paljon moni muukin teos hyötyisi päivittämisestä. Internet ja erilaiset sähköiset lähteet ovat jo opettaneet lukijan siihen, että tieto pitäisi olla ajantasaista. Sähköisiä julkaisuja on helppo päivittää, mutta kovin harvasta perinteisestä tietokirjasta taidetaan tänä päivänä ottaa uutta, päivitettyä painosta.

Ulkomaalaiset opiskelijat ovat ottaneet kirjan vastaan pääsääntöisesti hyvin. Kirjassa jää kaipaamaan ainoastaan kulttuurista moniäänisyyttä: Suomi näyttäytyy teoksessa hyvin homogeenisenä ja hyvin ”suomalaisena”. Perinteisten, itsetuntoa kohottavien suomalaisuus-elementtien mukaan olisi voinut nostaa vähän monisyisempiäkin ilmiöitä. Esimerkiksi Koskenkorvapullo esitellään suomalaisuuden symbolina, mutta todellisista alkoholin aiheuttamista ongelmista ei juurikaan puhuta. Kirja antaa ruusuisen kuvan Suomesta ja sinällään se on tietysti ihan oikein – onhan kirja tarkoitettu myös Suomeen tuleville matkailijoille. Tänne pidemmäksi aikaa tulevat huomaavat kuitenkin nopeasti, että Suomi ei ole aivan niin ruusuinen kuin kirja antaa ymmärtää ja he kaipaavat selityksiä useille silminnähtäville ongelmille suomalaisten pelihimosta alkoholin suurkuluttamiseen. Vaikka monille lyhyeen vaihtoon tuleville Suomessa vietetty aika on tyypillistä opiskelijaelämää, he janoavat tietoa suomalaisista, joihin kontakteja juhlimisen ulkopuolella ei välttämättä ole helppo luoda. Mitä pidempään ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa oleskelevat, sitä enemmän he kaipaavat myös syvempää, taustoittavaa tietoa suomalaisten arjesta kirjan tarjoaman kiillotetun Suomi-kuvan rinnalle. Kirja soveltuu kuitenkin kurssikirjaksi hyvin, sillä siinä esiteltyjä ilmiöitä voidaan käsitellä opiskelijoiden omien Suomi-kokemusten kautta.