Pietari – rakkaudella!

Pietarista ei saa koskaan tarpeekseen! Kaikenkattavaa matkaopasta on mahdoton laatia, mutta monenlaisia on jo kirjoitettu. Eräs suosikkikirjani on Solomon Volkovin massiivinen teos nimeltä Pietari, josta on otettu jo monta painosta. Kristina Rotkirchin ja Elena Hirnin Pietarin helmet on erilainen - paljon kepeämpi, mutta mainion historiatietoinen johdatus kaupungin kulttuurisen ytimen keskeisiin kohteisiin, tutumpiin ja oudompiin.

Rotkirch, Kristina; Hirn, Elena: Pietarin helmet. Tietoa ja tarinoita. [S:t Petersburgs pärlor. Vägledning för vetgiriga]. Käännös: Anu Takalo. Schildts & Söderströms, 2013. 184 sivua. ISBN 978-951-52-3249-6.

Pietarin helmet -opuksen esittelyteksteistä vastaa Pietarissa syntynyt Elena Hirn, pitkän linjan loistava tutkija. Vaatimattomana taustahahmona hän ei ole ollut mediassa esillä juuri lainkaan. Hirnin asiantuntevat ja epätavalliset tekstit Pietarin ”helmeileviin huippukohteisiin” saavat pienessä tietokirjassa rinnalleen kulttuuritoimittaja Kristina Rotkirchin tekemät haastattelut. Haastateltavina on aivan tavallisia pietarilaisia, mutta myös alansa huippuja. Haastattelujen kautta avautuu nykypietarilaisten näkemys ja tietämys Pohjolan Venetsiasta tänä päivänä.

Dostojevskin jalanjäljillä ja paljon muuta

Kohteet ovat Pietarin kävijöille melko tuttuja, mutta niistä on kaivettu esiin uutta tietoa ja uusia näkökulmia. Niinpä Nevski prospekt, Kunstkamera, Kesäpuisto, Eremitaasi, Mariinski-teatteri, Dostojevski-museo – vain muutamia tietokirjan 17 kohteesta mainitakseni – näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Harvemmin esiteltyjä paikkoja edustavat vaikka Dom knigi, Anna Ahmatova -museo, Aleksanteri Nevskin Lavran luostarimiljöö, Uusi Hollanti ja moderni Erarta.

Pietarissa asuneena – ja siellä myöhemminkin lukuisia kertoja vierailleena kaupungista löytää aina uutta. Olen ollut matkaoppaana niin Mannerheimin, Leninin kuin Dostojevskinkin jalanjäljillä. En silti ollenkaan väitä tuntevani esimerkiksi Heinätorin maisemia samalla tavalla kuin Dostojevski-museon mainio opas, Brezhnevin ajan toisinajattelija Natalia Tsernova. Hän on Pietarin helmissä hyvin esillä kuten museokin – ja juuri hänen opastuksellaan olen kulkenut Heinätorin ja Gribojedovin kanavan vartta, Rikoksen ja rangaistuksen keskushahmon Rodion Raskolnikovin jalanjäljillä. Unohtumattomia hetkiä! Varsinkin kun tajuaa, että rakennukset ovat yhä samat, katujen kulmat niitä, joilla Raskolnikov asteli 150 vuotta sitten. 

Uutta Pietaria

Modernia ja uutta Pietaria edustavat Uusi Hollanti ja Erarta. Mariinskin vieressä, saarella sijaitseva Uusi Hollanti oli suljettu sotilasalue aina vuoteen 2004. Sittemmin sen rakennusoikeuden hankki itselleen oligarkki Roman Abramovits, joka purki osan rakennuksia, mutta alkoi pian asiantuntijavoimin suunnitella alueelle uutta kulttuuriin ja vapaa-aikaan panostavaa keskusta. Mielenkiintoinen hanke on esimerkiksi entiseen vankilaan rakennettava hotelli. Erarta on moderniin, pääosin pietarilaiseen taiteeseen panostava hieno museo Vasilinsaarella. Se on rahoitettu yksityisellä pääomalla eikä sinänsä suosi mitään tiettyä taidesuuntaa. Useammassa kerroksessa sijaitsevat kokoelmat lyövät toisiaan miellyttävällä tavalla korville. Ne ovat mahdollisimman kaikkiruokaisten taideharrastajien suosiossa.

Elena Hirnillä ja Kristina Rotkirchillä on paitsi huikean ammattilainen ote, myös venäläisen tunteellinen näkemys rakastamastaan Pietarista. Pietarin helmiä ei ehkä kannata lukea, jos haluaa etsiä jotakin yleispätevää Pietaria – tai sen arkkitehtuuria. Ensin on hyvä tutustua muihin oppaisiin. Tai sitten ei: on aina mahdollista aloittaa Pietari-retket perusteellisen ja tiettyihin kohteisiin keskittyvän uudenlaisen opaskirjan avulla. Juuri sellainen lähdeteos on Pietarin helmet.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *